Ajelin koirat seuranain niihin avo-SM-kisoihin, kun kerran lippu oli sinne lunastettu. Meikäläisittän kyseessä oli kuitenkin lähikisat. Tunnelma oli kuin isoissa kisoissa. Jännitti sen verran, että suuta kuivasi.
Giblikki ei eka yrittämällä löytänyt puomia ja myöhemmin takaakierron sijaan ohjasin sen etukautta hypylle. Siitä hylkäys. Muuten taisi mennä virheittä. Lopussa olin kaavaillut valssia, mutta koira kääntyikin nopeammin, joten tein huonon takaa ohjaamisen.
Kisojen jälkeen sukuloin jälleen ja käveltiin Vierumäellä. Sinne voisi joskus mennä uudelleen muutenkin kuin koiraharrastamaan. Niin ja kentän pohja itselle muistiin, että vaikutti hyvältä. Tekonurmen seassa oli hiekkaa ja kumirouhetta, ei ollut liian tarttuva enkä nähnyt liukastumisiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti