Laitan nyt tämänkin tänne, koska aiemmin kirjoittamastani olkapään varjoainetutkimuksesta on tullut kiitoksia.
Minulla on ollut kaularangassa ongelmia erityisesti v. 2015 alkaen, mikä on oireillut vasemmassa yläräaajassa. Koska oireet ovat edenneet, oli aika suostua hermoratatutkimukseen. Tutkimusta kuvataan epämiellyttäväksi ja "joillekin kivuliaaksi", joten en mennyt sinne innosta pinkeänä. Seuraava on henkilökohtainen kokemukseni, ja eri ihmiset tuntevat tutkimuksen omalla tavallaan.
Lääkäri oli kokeneen oloinen, hyvin mukava ja empaattinen nainen, joka katsoi lähetteen ja kyseli oireitani. Sitten kävin selälleni tutkimussängylle. Lääkäri selitti selkeästi aina, mitä tekee seuraavaksi.
Ensin mitattiin tunto- ja liikehermovasteita. Tätä varten eri sormien ja ranteen ympärille laitettiin siirrettävä, kietaistava anturi. Oli myös liimalappu ja maadotuslappu. Käteen johdettiin hyvin mietoja sähkösykäyksiä, jotka tuntuivat lievinä sähköiskuina ja liikehermotestissä saivat sormet tai käden liikkumaan. Sähköiskut olivat niin lieviä, etteivät sattuneet. Niitä tuli muutama per kohta, jotta saatiin vasteen keskiarvo. Ei niitä ehkä loputtomiin olisi halunnut antaa napsuttaa, mutta eivät olleet varsinaisesti epämiellyttäviä.
Sitten otettiin ohut neula kehiin. Luulin, että siihenkin laitetaan sähköä, mutta olin väärässä. Se pistettiin noin kuuteen eri lihakseen, peukalonhankaan, peukalon tyveen, ranteen ojentaja- ja koukistajapuolelle ja hauikseen, jos en väärin muista. Tässä kohtaa laitteeseen laitettiin myös äänet päälle, jolloin lihasten supistuksen kuuli särinänä. Jokaisessa kohdassa neulaa ensin liikutettiin vähän, jolloin lihas ärtyi supistelemaan. Neulaa liikutettiin niin minimaalisesti, että en tuntenut sitä juuri lainkaan. Keskityin kuuntelemaan surinaa. Tässä kohtaa epäilin, että kaularangan aiheuttama hermovaurio on varmaan vienyt tunnot kokonaan, koska neula tuntui niin vähän, vähemmän kuin akupunktioneulat. Eli ensin neulaa liikutettiin. Seuraavassa vaiheessa lääkäri käski jännittää tutkittavaa lihasta voimakkaasti ja vastusti voimailuani kädellään. Kolmannessa vaiheessa jännitin lihasta vähän vähemmän. En tuntenut neulaa ikävänä näissä supistuksissakaan. Olin pelännyt turhaan.
Sitten sain palautteen. Tutkimuksissa näkyi vain kaularankaperäinen hermovaurio, mikä oli hyvä uutinen. Lopullinen lausunto ja tulokset tulee ensi viikolla. Sairaalla tavalla olin tyytyväinen, että muutaman vuoden takainen kaularankaongelma ei ollut luulotautia (tuki sitä toki kuvauslöydöksetkin). Kepein askelin kävelin vastaanotolta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti