Vuosi 2024

Toivoin vuosi sitten tällaista: "Terveyttä meille molemmille ja maailmaan rauhaa. Jos ei ole suurempia murheita, toivon agilityyn korkeampaa nollaprosenttia." - Ei toteutunut yksikään toivomus.

Miten vuosi 2024 meni?

Agility

• FI AVA-S eli snookervalioon oikeuttavat tulokset saimme 3.8.2024.
• FI AVA-G eli gamblersvalioon oikeuttavat tulokset saimme 18.8.2024.
• Agilityn SM-kisoissa olimme sijalla 8.
• Agilityn SM-Gamblerseissa sijalla 11.
• Agilityn SM-Snookerseissa sijalla 19.
• Maajoukkuekarsinnoissa 1 osakilpailun jälkeen olimme sijalla 16, karsintojen jälkeen sijalla 39. kaiken kaikkiaan 97 jo karsitusta koirakosta. 60 koiraa pääsi toiseen kisaviikonloppuun. Emme saaneet yhtään nollaa, vaan 3 x 5 vp. 
• Halli-SM-kisoissa emme onnistuneet.
• Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisoissa johdimme ensimmäisen startin jälkeen. Toisessa startissa hylkäännyimme, joten emme sijoittuneet mitenkään.
• Rankingissa pyörimme sijoilla 31-40. Päätimme vuoden sijalla 34.

Kisasimme n. 150 starttia, joista 22 gameseja. Määrä kuulostaa paljolta ja toki sitä onkin, mutta treenasimme toukokuun alusta elokuun loppuun yhteensä 6 kertaa. Sen sijaan "treenasimme" kisoissa 2-3 x 40 sekuntia. Luulen, että aika moni harjoittelee vähintään 2 kertaa viikossa, mistä olisi tullut 18 viikossa 36 treeniä ehkä 20 min kestoltaan. Kesän jälkeen mietin, pysyykö agilitykunto pelkästään kisaamalla. Kisataukoja en ole pitänyt vuosiin, koska taukoja tulee meille ennakoimattomasti muutenkin.

Kävimme kouluttautumassa muutaman kerran Janita Leinosella, yhden kerran Marko Mäkelällä, Stefanie Semkatilla, Tuulia ja Timo Liuhdolla.

Virheet kisoissa

Tämä ei ole mikään tarkka tilasto. Kisasimme 12 gamblers-rataa ja 10 snooker-rataa, niitä en laskenut mukaan. Niissä onnistumisprosentti oli hyvä jo arvosteluperusteista johtuen. 

Perus-agilityssa hylätyt radat 80 kpl, 21 x 0 p., 19 x 5 vp, 6 x 10 p, 1 x 15 p., 1 x 25 p. Nollaprosentti 16, hylkäysprosentti 63. Olen merkannut ylös virheitä myös hylätyiltä radoilta. Alkuvuodesta ja kesällä tuli alas rimoja. Loppuvuodesta oli ohjaamis- ja puomiongelma, johtuen mm. omasta silmästäni ja Giblin vireen nostattamisesta. 

• Listaykkönen on puomin alastulokontakti x 19, kontakteilla myös keinuvirhe x 4 ja A:n alastulo x 2.
• Listakakkonen tai -ykkönen on hypyt:
• Hylkäyksiä 42: 2 tarkemmin määrittämätöntä, takaakierto suoraan x 16 ja suora takaakiertona x 2, hyppy väärään suuntaan x 2, sama hyppy 2 kertaan (ristiin ja uudelleen) x 2, hypyn ohi x 9, väärä hyppy x 9.
• 3 kieltoa
• Rimat 18 (samoissa kisoissa 3 ja 2)
• Muurin palikka x 5
• Pituuden palikka x 2, vahingossa pituus tai pituuden osa x 2
• Rengas x 2
• Listakolmonen on ansaputki 14 x, putken ohi x 2
• Kepit: 9 virhettä, joista kepeillemenovirhe x 3
• Eksoottiset: Gibli hypyltä lähtökarsinaan x 2 samassa lähdössä. Itse unohdin kerran radan. SM-kisoissa kompastuin ja osuin kädellä putkeen, mistä tuomari antoi 5 vp. Tämä harmittaa eniten.

Giblin terveys

• Joulukuussa 2023 poistettiin selän rasvapatti. Itse leikkaus sujui hyvin, mutta sen jälkeinen immobilisaatio heijastui myös vuoteen 2024.
• 9.1. Gibli sai anafylaksian perusrokotusten yhteydessä. 
• Noin viikko siitä Giblille tuli alle minuutin kestoinen "fly-catching"-kohtaus, jolle ei Aistissa löytynyt muuta diagnoosia tai selitystä. Jäin miettimään anafylaksian merkitystä.
• 12.1. fysioterapiassa Giblillä oli kaikenlaista vaivaa eri puolilla kroppaa: taustalla joulukuun leikkauksen immobilisaatio, mikä jatkui vähällä liikunnalla kovien pakkasten ja sitten liukkaiden kelien vuoksi. Saimme ohjeeksi mm. normaalia liikuntaa ja kunnon kasvatusta ennen agilityyn paluuta.
• 13.3. jään karheudesta pari anturaa rikki
• 10.4. lievä anturavamma 
• 27.5. viiltohaava anturaan, jota parantelimme noin viikon
• 20.6. metsässä takajalan tassun yläpuolelle reikä, josta näki jalan sisään
• 24.8. SM-kisoissa Gibli kaatui, minkä jälkeen ft:ssä sen verran ongelmia, että suositeltiin taukoa.
• Fysioterapiassa kävimme 2-6 viikon välein (2 viikon välein, jos oli jotakin kontrolloitavaa). Kerran käytiin osteopaatilla.
• Jumppasimme "pikkujumpat" 2-3 x viikossa.

Rokotusreaktio

Omat vaivat: En todellakaan ole jalostusainesta ja vanha urheilutausta kostautuu (pikajuoksu, pesäpallo, sulkapallo) iän myötä. Lonkista löytyi kaikenlaisia uusia ja selästä vanhoja vikoja. Akilleksiin auttoi uudet pohjalliset. Syksyllä alkoi vaivata oikea olkapää, joko kiertäjäkalvosimessa on vikaa tai on kehittymässä jäätynyt olkapää, mikä tarkoittaa 1-2 vuoden vaivaa. 27.10. kisoissa irtosi silmästä lasiainen ja koska se salamoi voimakkaasti, oli riski, että verkkokalvoon tulee reikä ja se irtoaa. Seurasi 2 viikkoa lepoa ja kumartumiskieltoa. Gibli lähti hoitoon. Silmässä näkyi yhä riekaleita, jotka haittaavat näkemistä. Muiden vaivojen kipulääkkeissä on tasapainoilua sivuvaikutusten kanssa. 

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan jää tunnelma epäonnistumisista, vaikka ei tämä vuosi ehkä niin pieleen mennyt. Tuntui siltä, että aina, kun sai tuntumaa kisaamiseen, iski jommalle kummalle joku terveysongelma. Hyvissä radoissa tuli jostakin 5 p. tai täpärä hylkäys. Saa miettimään agilityn mielekkyyttä, kun nolla on se onnistumisen mittari sitten kuitenkin. Jonkinlaista haikeutta on ilmassa omasta ikääntymisestäni, omista vaivoistani ja läheisen vakavasta sairastumisesta johtuen. Harmittaa, etten aloittanut agilitya aikaisemmin. Toisaalta myös näen, että ilman sitä en pysyisi tällaisessakaan kunnossa.

FMBB- tai seniori- tai para-MM-kisoihin ei haettu täksi vuodeksi eikä ensi vuodeksikaan, koska ne järjestetään Italiassa, Portugalissa ja Kreikassa eikä Gibli siedä punkkilääkkeitä, jotka suojaisivat mm. hyttysten puremilta eli sydänmadolta ja leishmanialta ym. trooppisilta tuliaisilta.

Gibli on perheenjäsenenä ja kumppanina painonsa arvoinen kultaa. Parhaat yhteiset hetkemme koemme metsässä 2-3 kertaa viikossa. Päiväunet huonosti nukuttujen öiden jälkeen onnistuvat parhaiten nahkamahan vieressä. Televisiota on kiva katsoa olohuoneen matolla, kun Gibli tulee eteen silitettäväksi. Gibli käyttäytyy hyvin ihmisten ilmoilla ja kotona rauhoittuu sohvalle makaamaan. Giblihän pitää myös saunomisesta. 

Vuoden video on tässä. Näissä heinäkuun kisoissa ei tehty yhtään nollaa. 

Vuoden kisakuva on tässä:

(c) Irene Erling

Ja vuoden kisabiisi on Kuumaan Ylivoimainen, jota kuunnellessa tulee yhä mieleeni yksi kesäilta, jolloin kesäloma oli alkamassa ja ajoin auringon laskiessa pois kisoista, joissa Gibli oli juuri tehnyt tuplanollan.

Mitä toivon vuodelta 2025?

- Terveyttä molemmille ja maailmaan rauhaa.

Hyvää Uutta Vuotta arvoisat lukijani!

2 hyllyä lisää

Menohan on surkeaa. 

1. Muotkan radalla en yhdessä mutkassa kääntänyt Gibliä tarpeeksi, jolloin hän tuli hypyn ohi. Korjauksella otti keinun. Hylkäys. Video. Ja videota katsellessa näkyy, että tuli näköjään keinulta vitonen, luulin Giblin sen ottaneen.

2. Kivihalmeen radalla kepit veivät putkea päin. Se on Giblille ollut haaste. Gibli jätti kepit kesken ja syöksyi putkeen. Lopussa otti ansaputkenkin. Tässä on video.

Hyvää: startit, kontaktit ja rimat. Ei tämä nyt niin kaoottista ollut kuin viikko sitten.

2 x hyl

Eka radalla (Kivihalme) Gibli hyppäsi puomin alastulokontaktin. Otin uudelleen. Sitten Gibli jätti kepit kesken. Vein kisakaverini maaliin.

Toka radalla (Muotka) tehtiin loppuun saakka nollaa. Kepeiltä oli putki-puomi-erottelu. Otin vastakkaisella kädellä. Gibli jo lukitsi puomin, mutta päätti sittenkin ottaa putken. Nyt olisi ottanut puomin alastulon.

Treeni

Treenattavaa onkin kertynyt. Hallilla on aina valmis rata. Tein sitä aluksi pätkissä omiin treeneihini sopien, sitten ratana. 

• Hyvin vinosti ensimmäiselle hypylle ja pakkovalssi-jaakotus
• Viskileikkaus-käännös, tämä vaati haltuunottoa, jos lähistöllä oli seuraava este
• Eteneminen itsenäisesti "maaliin".
• Keinun vahvistus
• Ansaesteen luona "tässä" vaati lelua.
• Siivekkeen ympäri kääntyminen ja kauempaa pitkittäiseltä hypyltä kääntyminen. Tässä auttaa Giblin nimi tai vastakäännös tai huolella tehty poispäinkäännös. Älä varo vastakäännöksiä turhaan!
• Niisto sai Giblin kääntymään hyvin (ainakin lelun kanssa).
• Hankalan oloinen rata hyppyjä leijeröiden olikin lopulta aika helppo. Gibli otti kontaktit upeasti.

Ensi kerralla jatkamme niistoja ja vastakäännöksiä.

Lopuksi Gibli sai jäähdytellä hallissa. Jäässä on nyt sekä kävelytiet että metsien polut. Pitää olla tosi varovainen ulkona.

Hyvää joulua

Jottei blogi olisi niin agilitypainotteinen ja tämä postaus suorastaan tylsä, laitan alle joitakin normaalielämän otoksia vuoden varrelta.

Eräänä päivänä lähdin Giblin kanssa etsimään uusia metsäreittejä. Päätin oikaista. Valinta oli huono korkeanpaikankammoni huomioiden.  

No sitten... Luulen, että monella JumppaPompan omistajalla on samanlainen ongelma. Vaatteen nimi tulee lie siitä, että se on koiralle hyvä lämmittäjä. Minusta (ja Giblistä) tuntuu siltä, että nimenomaan sen riisuminen vaatii jumppaa. Gibli on kehittänyt oman tekniikan, jolla se vie 0,2 sekuntia. Äänitehosteet kuuluvat asiaan. Tulee mieleen oma lapsuuteni, jolloin poolopaidassa oli liian tiukka kaulus.

Ja lopuksi Giblin hellyttävä iltarituaali:

Hyl - hyl - 5

Klo 6.45 soi kello. 1 ruisleipä itselle ja Giblille piimää ja pari nappulaa. Sitten autoon ja kisoihin. 

1. agilityradalla a'la Liukka kepeille mennessä olin myöhässä, jolloin Gibli poimi ylimääräisen hypyn. Olisi pitänyt mennä toista puolta, mutta pelkäsin, että Gibli menee kepeillä väärään väliin. Sitten renkaalle mennessä Gibli otti jälleen minua lähempänä olevan hypyn. Puomin alastulo oli vähän kiireinen, joten Gibli teki sen uusiksi, samoin kuin keinun alastulon. Sitä seuraavalla hypyllä Gibli oli epävarma, mistä suunnasta hypätään, joten siinä vielä juupas-eipäs-jankkausta ja maaliin yhtä hyllyä rikkaampana.
2. rata oli hyppäri a'la Muotka. Siinä oli monta kohtaa, jossa koiran olisi pitänyt hypätä siivekkeen ympäri. Ajattelin, että Gibli näpertää ympyröitä nyt kiltisti, koska irtosi niin huonosti eka radalla. Eipä hypännyt, vaan hyppäsi ristiin x monta, jolloin linja seuraaville hypyille kävi mahdottomaksi. Hanskani tipahtivat ja Gibli valikoi hyppyjä omavalintaisesti, onneksi ei loukannut itseään. Hylkäys.
3. rata oli Liukan toinen agilityrata. Tämä oli selvästi helpompi kuin kaksi aiempaa rataa. Loppuun saakka tehtiin nollaa, mutta jäin jälkeen ennen loppusuoraa. Saattelin Gibliä kepeillä, jotka veivät kohti laitaa, minkä jälkeen oli toiseen suuntaan 2 putkea ja muuri. Ennen muuria Gibli kiepsahti, josta vitonen. Kontaktit hyvät jne. Tämä "onnistuminen" teki nyt hyvää, vaikka vitonen tulikin. Video.

Gibli tuntui liukkaammalta kuin normaalisti muutenkin. Pujottelu on ihan eri oloista, oli jo ke treeneissä. Luulen, että fyssarin löytämä lapajumi ja sen aukaisu auttavat.

Opissa

Ei olisi voinut parempaan itsetunnon alhoon tulla Janitan treeni. Etukäteen rata näytti mahdottomalta. Se saatiin kuitenkin selätettyä yllättävän helposti. Tuli niitä makeita pätkiä. Tässä ydinasiat:

• Se luoksetulo keskellä rataa
• Omat sijainnit
• Liiku itse flowlla äläkä järjellä!
• Pidä keinun kontaktista kiinni

Lomalla

Keskiviikkona kävin treenaamassa Giblin:

• Startti pois päin (ed. viikonlopun kisoissa tässä oli petrattavaa)
• Valssin vahvistus hypyllä
• Keppi-putki-erottelu ja pujotellessa takana leikkaus
• Kaukaa takaakierto - Gibli tekee tämän hienosti, jos en ahdista omalla linjallani
• Puomi - näissähän ei ole treeneissä mitään ongelmaa
• Putki-hyppy-erottelu, toimi
• Putken leijeröinti

Sitten ajelin Giblin fysioterapiaan. Meillä on nyt monta aikaa peruttu peräti 2 eri henkilön toimesta ja edellisestä kerrasta oli aikaa yli 2 kk. Vähän aprikoiden menin meille uudelle fysioterapeutille, joka osoittautui hyväksi. Kerroin, mistä yleensä löytyy vikaa. Nyt Giblillä oli jäykempää vasemmalla leukanivel - yläniska - alakaula - kaula-rintarangan liitoskohdassa - lavan seudussa. Oikealla si-nivelliuku jäykempi samoin hännäntyvi. Pitkästä listasta huolimatta mitään erityistä ei ollut. Saimme kahdet jumppaohjeet. Seuraava aika 4-6 viikon kuluttua. 

Olen joskus yrittänyt suhteuttaa näitä siihen, että itse kävisi fysioterapiassa. Milleköhän asteelle sellainen lievä jäykkyys menee? Että kun veivataan tätä kättä tai jalkaa, niin jää 5 cm alemmas toiselta puolelta? Tai oikealla hartia on jäykemmän oloinen kuin vasemmalla?

Seuraavana päivänä alkoi vierailukierros Etelä- ja Pohjois-Savoon. Palasimme tänään. Gibli oli ystävällinen seuralainen.

Lisää hyllyjä

Ei kohdanneet tänäänkään minun ja koirani osaamistaso Pirttikosken ratojen kanssa.

1. radalla Gibli ei ottanut puomin alastuloa, kuten kuuluu ja hyppäsi sitä seuraavan takaakierron suoraan. Otin puomilta uusiksi. Sitten menikin hyvin, kunnes unohdin vaihtaa puolen ennen putkea ja keppejä. Sitten huolimattoman ohjaukseni seurauksena Gibli meni puomille eikä keinulle. Palkkasin puomin alastulolle ja juoksimme maaliin.

2. radalla tuli jotakin pientä hylkäämisen arvoista myös, minkä kruunasi huolimaton puomin alastulo ennen maalihyppyä, jolloin kävelytin Giblin maaliin.

3. radalla Gibli otti puomin hyvin ja poimi hienosti takaakierrot kauempaakin. A:n alastulolta tuli virhe. Sitten taas yksi takaakiertohyppy suoraan. Siitä eteenpäin sitten suht ok.

Noilla radoilla pitäisi pystyä juoksemaan lujempaa. Pitäisi tietää, mitä koira hakee. Mutta nyt tuntuma puuttuu. Puomilla täytyy jatkaa nykyistä linjaa. Gibli irtosi hienosti eteenpäin ja haki hyvin takaakiertoja myös ulkopuolelta ohjattuina.

3 x hyl

Ei ole nyt helppoa tämä nollan teko. Reetta Pirttikosken radoilla olen ollut Giblin kanssa muutaman kerran aiemmin ja ne ovat meille AIEMMIN sopineet. Enkä ratoja nytkään syytä. Niillä pitäisi vaan pystyä liikkumaan ja tietää koirankin etenemä ja irtoamiskyky. Tänään oli hyppäreitä. 

1. radalla tuli rima 4. hypyn takaakierrossa, sitten putken jälkeen hyppy väärinpäin. Sitten keppivirhe. Loput ok.

2. radalla Gibli ei heti aluksi löytänyt 2. estettä eli putkea. Lähtöhyppy oli radalta pois päin ja siitä putkeen. Gibli juoksi lähtökarsinasta odotusalueelle, ja teki sen vielä toisenkin kerran. En ollut sellaiseen varautunut. Sitten otin lähdön varmemmin, jolloin myöhästyin 4. hypyn päällejuoksusta ja sitten kepeille mennessä putkeen, kun piti kepeille. Jotakin sähellystä ja maaliin.

3. radalla oli jo 6. ja 7. esteillä vaikeuksia, kun olisi pitänyt koira irrottaa ja saada olemaan menemättä putkeen. No just siellä meni pieleen, mutta loppurata ihan ok. Gibli haki upeasti monta takaakiertoa. Siitä jäi sentään hyvä mieli.

Sen enempiä valittamatta totean, että vanhojen vaivojen lisäksi on uusia tules-vaivoja, jolloin ei oikeasti pysty liikkumaan normaalisti. Tuntuma on kadoksissa sen vuoksi, mutta myös repaleisen syksyn vuoksi kaiken maailman silmäongelmineen. 

Mutta ei me ainoita surkeita olla. Oli siellä muitakin hylly-koiria. Se aina lohduttaa.

Treenit

Olin Giblin kanssa hallilla. Osan ajasta meitä koutsasi Stefanie Stemkat.

• Ensin itsenäisesti putki-putki-näkymä, mistä sivulle hypylle. Gibli ei välittänyt käskyistäni ja lelustani tuon taivaallista, vaan ampaisi putkeen, kuten vkl kisoissa. Ehkä neljännellä yrityksellä putkeen kiitävän kisakaverini luimukorvat liikahtivat. Palasin samaan vielä treenin lopuksi ja silloin minulla (=lelulla) tuntui olevan merkitystä.
• Stefanien opeista parhaiten jäi älynystyröitä hierotuttamaan se, kuinka voisin Giblin valmistaa kääntymään hypyiltä eri suuntiin. Lisäksi putken jälkeisessä persjätössä kannatti Giblille vilauttaa toista kättä ennen käännöstä, jottei Pieni Ystäväni tullut hypyn ohi. Ennen keppejä yksi huomiosana auttoi oikaisemaan linjan. 

Olemme jatkaneet jumppia 2 x viikossa.

3 x hyl

Ei kyllä osattu nyt yhtään Aaltosen radoilla. 

Eka radalla Gibli tiputti ensin riman ja sitten loikkasi puomin alastulon. Ei siitä virhettä tullut, mutta oli sellainen roiskaisu, että otin uusiksi. Hylkäys siis.

Toisella radalla ensin rima, sitten ansaputkeen. 

Kolmannella radalla ensin keppivirhe, sitten taas putki imi puoleensa. 

Huonoa: 

• Ohjaustuntuman katoaminen
• Puomin alastulo
• Muutama rima (oma vikani)
• Keppivirhe
• Imevät putket

Hyvää

• Lähdöt
• Keinu, A
• Muutama poispäinkääntö
• "Mene"
• Putkijarru

Lisään videot.

Treeni

Pikku-Tomban kanssa treenaamassa:

• Sivuirrotukset
• Tässä, sylkkäri
• Lukitus - huomiosana - käännös 
• Pujottelu leijeröiden
• Takaakierto putken jälkeen
• Ole tarkka käännöksissä, jos et käännä kunnolla, Gibli hakee kauemman esteen.

Venyttelin Giblin ennen ja jälkeen. Oli tosi kiva treenata, nauratti ihan. 

2 x Gambler

Olimme 2 gambler-radalla. Tarkoitus oli saada rennoissa tunnelmissa tuntumaa Giblin menoon ja ehjää rataa. 

- Eka rata oli ohjauksellisesti hirveä. Jostakin syystä Gibli juoksi ohi keinun katsomaan kahteen otteeseen sen numerolappua. Kuulin toimitsijalta, että joku toinen koira oli juossut se suussa radalla. Ehkä tästä hämäännyin tai en muutenkaan ollut ihan kartalla, mutta ohjaus hajosi lisää. Gibli joutui ottamaan vääriä hyppyjä jne. Kaikesta kohelluksesta huolimatta sijoituimme toisiksi. Radasta jäi ...ska olo.

- Tokalle radalle lähdin paremmin valmistautuneena. Ohjauksellisesti se oli parempi, mutta putken jälkeen yksi takaakierto suoraan. Loppu-Gamblessa Gibli ylitti aikarajan 0,14 sekunnilla, joten jäi 20 pistettä saamatta. Sijoituimme kuudensiksi. Ei nyt jäänyt kukkeat fiilikset tästäkään.

Silmä haittasi menoa. Oli niitä isoja haituvia näkökentässä. Ne korostuvat kirkkaassa valaistuksessa, kun heijastelevat silmän sisällä. Se oikeasti haittaa. 

Treenejä

Olen veivannut koiraani suuntaan jos toiseenkin sunnuntaisen okserin sekaan hyppäämiseen vuoksi, mutta onneksi en näe mitään (mikä ei kerro paljonkaan). Ensi viikolla on jo aiemmin sovittu aika fysioterapeutille.

Kävin eilen Giblin kanssa hallilla. Tunti meni vähän hukkaan, koska säästelin itseäni ja Gibliä. Teetin hyppytekniikkaa muurilla, kauempaa ohjatun pakkovalssin ja etenemistä keinulle. Kepit teetin 2 kertaa. Lopuksi annoin Giblin juosta omaan tahtiin lelu suussa.

Tänään oli Janitan treeni. 

• Gibli eteni käskyllä hyvin.
• Muista erikoishyppyjen opetus.
• Muista järkevät sijainnit ja mene niihin.
• Tarvittaessa vastakäsi kepeille.
• Tarvittaessa huomiokäsky lukituksen jälkeen.
• Muista tässä-käsky.
• Ota Gibli käteen saakka, ja esim. tuplasylkkärissä 2 m sääntö.
• Gibli kestää hyvin kepeillä irtoamiseni.
• Katso hyppyjen linjat, tarvittaessa päällejuoksun merkki, jottei rima tipu turhaan.

3 x hyl

Palasimme kisakentille Kivihalmeen radoille kolmen viikon tauon jälkeen. Jännitin silmää. Jos oireilu lisääntyisi, loppuisi kisaaminen siihen ja pitäisi olla yhteydessä silmäklinikalle. Silmän sisällä on isoja repaleita, jotka tekevät näön vaihtelevan sumuiseksi. Tuntui myös, että tuntuma Gibliin on ihan kadoksissa, joten en odottanut mitään. Kisat eivät ihan noin surkeasti sujuneet kuin tulosrimpsu näyttää. 

Ekalla agilityradalla Giblillä tippui heti alkuun rima. Myöhemmin otin puomin alastulon uusiksi. Gibli kyllä otti sen, mutta loikkasi kuitenkin. Muuten virheetön rata. Hyl siis. Sitä ei ole streamissa, mikä oli temppuillut.

Tokalla agilityradalla olin heti lähdössä myöhässä ja Gibli hyppäsi myöhemmin väärän hypyn. Kisakaverini hyppäsi myös okserin pitkittäin laskeutuen rimojen ja siivekkeiden väliin, kaataen siivekkeen. Siinä kohtaa vauhtia ei ollut paljon. Koira ei näyttänyt loukkaantuneen. Juostiin puomille, palkkasin alastulolle, ja maaliin. Tämä jäi toki mietityttämään.

Kolmannella, hyppyradalla, lähtö otettiin kierron jälkeen, mutta tuomarin käsi ei noussut. Tehtiin hyvää nollaa aika pitkälle, kunnes yksi putken jälkeinen hyppy takaa hypättiin suoraan. Olisi pitänyt juosta eri tavalla ja ottaa Gibli paremmin käteen putken jälkeen. Tällä radalla ei kyllä kinttuja tai silmää voinut säästellä. Tässä on linkki streamiin. 

Joka radan jälkeen kuulostelin, näkyykö salamoita enemmän, niitä kun näkyy pimeällä muutenkin. Eivät ne lisääntyneet tai jääneet päälle eikä nyt tätä kirjoittaessakaan salamoi.

Testausta

Lauantaina ja sunnuntaina teetin Giblille pikkujumpat.

Maanantaina sain vapautuksen liikuntaan, kunhan en tee maastavetoja tai benjihyppyjä. Edelleen, mikäli tulee hälytysoireita (1. salamat lisääntyvät tai jäävät värisemään, 2. nokisade tai 3. esirippu, jonka läpi ei näe), pitää olla yhteydessä silmälääkäriin päivystyksellisesti. Salamointi tulee jatkumaan aikansa ja näköä häiritsevät haituvat tulevat jatkamaan elämäänsä, mutta ne vähenevät ja niihin jotenkin tottuu jossakin vaiheessa. "Onneksi" riittää muitakin vaivoja. Selässä on tikit, oikean häijyn olkapään takia kävin maanantaina fysioterapiassa ja vasemman lonkan vuoksi nukun sohvalla. Gibli kiittää ja on vallannut sängyn. 

Niinpä maanantaina ja eilen hölkkäsin iltalenkin yhteydessä muutaman sata metriä. Salamointi ei lisääntynyt.

Tänään oli treenivuoro. Gibli oli aika innoissaan. Teetin kontaktit noin kerran, lähdön poispäin (tämä olikin nyt vähän vaikeampi) ja takaakiertoja kauempaa ohjaten. Nyt takaakierrot sujuivat paremmin. Radalla oli myös putkelta eteneminen keinulle. Putki-pujottelu-erottelu toimi hyvin ja Gibli pujotteli sukkelasti. Aluksi liikuin varovaisesti, sitten rohkeammin. Ei salamoinut. Kotimatkallakaan. 

Gibli tuli takaisin

Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan. 

Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.

Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa. 

Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?

...

Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.

Ehkä tämä taas tästä lähtee. 

Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.

Koiraloma

Jaksan päivitellä tätä elämistä, kun ei ole koira kaverina.

Aamulla, päivällä tai illalla ei ole tarvetta käydä ulkona.

En suunnittele, minä päivinä käyn metsässä.

Ei koirakaveria autossa ja kauppareissulla.

Ei tarvitse huolehtia, että on tuoretta vettä. Ei tarvitse laittaa aamu- ja iltaruokaa.

Ei koiran jumppaamista.

Ei kynsien leikkaamista tai harjaamista. Ei tassujen huuhtomista ja kuivaamista.

Ei agilitytreenejä. Ei agilitykilpailuja kokonaisvaltaisine kilpailupäivineen.

Nahkamaha ei ole vieressä. Iltaisin ei ole koiraa, mitä rapsuttaa tai hipeltää niskastaan. Tai vähän hieroa.

Ei ruokailuseuraa. Ei ruokahävikin huolehtijaa. Ei uunivuoan pesijää.

Ei saunakaveria.

Tietokoneella ollessa viereen ei tule seisomaan koira, mitä silitellä siinä samalla.

Ei ole niin turvallinen olo. Hohtoa katsoessa vilkaisin kerran pimeään eteiseen. Koiran kanssa ei tarvitse vilkuilla.

Ei urp-urp. Giblihän juttelee paljon.

Olen varma siitä, että koira tietää, tuliko nollarata.
(c) Irene Erling

Silmän salamointi jatkuu

Silmän salamointi jatkuu. Sen huomaa parhaiten pimeässä. Autolla en ole ajanut sitten tiistain, jotten provosoi tilanteen pahenemista. Suihkussa silmät kiinni salamointia en viimeksi huomannut. Ehkä tämä vähitellen helpottaa? Toisaalta tänään herättyä välähti taas 4 kertaa heti putkeen. Vasemmassa silmässä menee ulkonurkassa yhä musta "hiiren osoitin". Viheliäistä kaiken kaikkiaan. 

Gibli jatkaa "rankkaa lomailua". Tyttönen pääsee lenkille 5 x päivässä, eivätkä ne ole mitään lyhyitä piipahduksia.

Silmä salamoi

Ihmettelin sunnuntaina kisoissa, kuinka loisteputkista tuli yhtäkkiä valonvälähdyksiä vasempaan silmään. Ajattelin valon osuvan jotenkin silmälasien reunaan. Muistelin optikon sanoneen, että tietty silmälasihionta voi lisätä heijastuksia. Tai ehkä linssissä oli rasvaa? Kotimatkalla pystysuora salamointi jatkui vasemman silmän ulkonurkassa. Ajattelin sen johtuvan katuvalojen osumisesta silmälaseihin. Vasen silmä tuntui sumeammalta muutenkin. Liikennevalojen ympärille tuli pyöreä kehä. "Varmaan jotakin rähmää silmässä", räpsyttelin, ja tiputin kotona silmään kesältä jääneen pipetillisen allergiasilmätippaa. Illalla suihkussa salamointi jatkui ja kun se jatkui silmät kiinni, ymmärsin vihdoin, ettei se ainakaan olohuoneeseen jätetyistä silmälaseista johtunut. Siinä kohtaa muistin myös, mitä ikävää silmän salamointi voikaan tarkoittaa ja aloin etsiä aikoja silmälääkärille. Ns. nokisadetta tai esirippua silmässä ei sentään näkynyt.

Pääsinkin heti maanantaina silmälääkärille. Sanoin hänelle epäileväni lasiaisen irtaumaa. Sehän se olikin. 

Seuraa teoriaosio: Ikääntyessä silmän lasiaishyytely muuttuu juoksevammaksi ja irtoaa silmän takaseinän verkkokalvosta. Verkkokalvo on se näkemiselle välttämätön osa. Lasiaisen irtoamisessa menee päivistä viikkoihin. Yleensä se sujuu ongelmitta. Joskus lasiaisen veto tekee verkkokalvoon reiän. Tällainen vedon merkki voi olla yhdessä kohtaa salamointi tai valonvälähdykset, joita näkyy myös silmät kiinni. Verkkokalvon reiästä lasiaista voi päästä verkkokalvon alle, jolloin verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvon reikää voi vielä laseroida, tavallaan polttaa se kiinni silmän takaseinään. Se ei aina auta. Jos verkkokalvo irtoaa, on edessä silmäleikkauksia, pitkät asentohoidot, ja silti monesti näkö kärsii tai menetetään kokonaan. 

No minulla ei ollut verkkokalvossa vielä reikää, joka kuulemma tulee usein alkuvaiheessa. Koska minulla on miinuslasit eli silmän muoto on tietynlainen, kuulun riskiryhmään. Silmälääkäri kehotti silmäklinikan ohjeistuksen mukaan varomaan 2 viikkoa nopeita pään ja silmän liikkeitä ja esim. varomaan äkillistä kengännauhojen solmimista sekä ponnisteluja. Jos salamointi lisääntyy tai tulee ns. nokisadetta (= verenvuoto silmän sisällä) tai esirippu (kalvo, jonka läpi ei näe eli verkkokalvo on irti), pitää hakeutua silmäpäivystykseen.

Oli selvää, että agility jää tauolle. Myöskään metsässä tai kallioilla liukastelu ei käy laatuun. Gibli haettiin hoitoon. Liikutan silmiäni yllättävän paljon autoillessa, jolloin salamointia tulee jatkuvasti. En halua provosoida verkkokalvon irtaumaa yhtään. Autoilukin siis jää niin vähiin kuin mahdollista. Ei tunnu kivalta sellainen mahdollisuus, että ensin menee toisesta silmästä näkö ja sitten toisesta.

On outoa, kun Gibli ei ole kotona. Vuosi sitten Gibli oli hoidossa, kun olin koronassa. Silloin olin niin kipeä, että elämä meni nukkuessa, yskiessä ja oksentaessa. Nyt olen muuten terve. Outoa on herätä aamuisin vartti myöhemmin ja tehdä töitä pidempään, koska voi. Esim. tänään en käy ulkona kertaakaan, koska ei ole pakko. Ilman koiraa laiskistuisin varmasti. Outoa on mennä jääkaapille, kun ei kuulu tuttu tömähdys, kun koira laskeutuu sängyltä hakemaan pientä snäksiä. Outoa on, kun ruokaa tipahtaa maahan eikä kukaan sitä hae. Outoa on sulkea kone työpäivän jälkeen, kun Gibli ei tule viereen. Outoa on iltaisin.

Tätä hissun kissun elämää voi joutua jatkamaan kuukaudenkin, niin kauan kuin salamoi. Aamulla herättyäni ei tullut yhtään salamaa. Ylös noustua niitä tuli 4 kpl muutaman metrin matkalla. Iski epätoivo. Sitten muistutin itseäni, että on niitä pahempiakin sairauksia. Muistui myös mieleeni, että joka kerta, kun kävelee agilityn starttiviivalle koiransa kanssa, on etuoikeutettu. Tosin olen sitä mieltä, että en ole antanut itseni unohtaa sitä koskaan.

Eri planeetoilla - hyl x 2

Palsolan radoilla. Valitettavasti ei ollut radoissa vikaa.

Eka agilityradalla Gibli ampaisi 2. hypyltä suoraan putkeen, jonne ei pitänyt. Rataantutustumisessa katsoin, että sinne ei pitäisi mennä. No meni. Ihan lopussa oli A-putki-erottelu. Vastakkainen käsi käänsi Giblin niin voimallisesti, että tuli A:nkin ohi. Että kyllä hän ohjauksessa on... Linkki.

Toka agilityradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon, otin sen uusiksi. Loppurata hajosi ihan käsiin. Linkki.

Hyvää: Kisakaverini pysyi lähdössä eikä tiputtanut rimoja. 

Ke-treenit

Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä. 

Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.

2 x hyl

Olimme Miia Kallion ja Sari Mikkilän radoilla.

Miia Kallion agilityrata oli tosi kiva taasen. On se ihme, että hänen ratansa tuntuvat sopivilta, mutta tulostasomme jää aina köyhäksi. Lopussa Gibli teki harvinaisen keppivirheen sisäänmenossa ja sitten epäonnistui käännös hypyltä. Valikoitui putki, vaikka piti A. Hyl. Video.

Sitten oli Mikkilän "juokse tai kuole" -rata, joka näytti aluksi mahdottomalta. Jos en olisi yhdessä kohtaa ohjannut Gibliä väärälle puolelle hyppyä, olisi tehty nolla. En huomannut rataantutustumisessa, että takaakierron jälkeen painuu koira tuonne taakse. Ehkä oma juoksulinjanikin vei. Tästä radasta jäi hyvä fiilis. En nykyään pysty juoksemaan kovempaa. Kotimatkalla harmitti se hyl. Tässä on video. 

Hyl - hyl - 0

Muotkan radoilla. Taaskin puuttui tuntuma Gibliin. On tämä merkillisen henkinen laji.

1. rata oli agilityrata. Rimat oli 60 cm:ssä. Liekö se salaisuus, että Gibliltä tippui 2 rimaa mutkakohdissa? Toisaalta menetin näissä kohdissa myös kunnollisen kontaktin kisakaveriini. Videolta näen, että tein vastakäännöksen juuri riman päällä ja toisella kertaa jarrutin juuri riman päällä. Yksi takaakierto väärin päin, valssasin ennen lukitsemista,  ja lopun hankala kohta hypättiin väärin päin, sen otin uusiksi. Liitän tähän videolinkin, mutta voi olla, että kisapäivän ollessa kesken, sen sijainti muuttuu. 

2. Hyppyradalla oli pari hankalaa kohtaa jo ennen hylkäystä. Gibli hyppäsi vähän pituuden sivusta. Takaakierto tuotti ongelmia. Ehkä reuna-aita käänsi Gibliä pahasti? Linkki on tässä. 

Tässä välissä tajusin, että ulkokentällä sai lämmitellä. Sain tuntumaa Giblin kulkuun ja sen takaakiertojuminkin purettua - siis sitä ongelmaa ei ollut ulkona lainkaan.

3. agilityradalla tehtiin 0. Parissa kohtaa unohdin kääntää Gibliä tarpeeksi. Sijoitus 4. Linkki.

Kävimme perjantaina metsässä.

Treeni ja jumppa

Hallilla treenissä. Takaakiertoja ja etenemistä lelulle. Giblin ajatus unohtuu pujotellessa ja takaakierrossa, jos lelu on valmiina maassa. Jälkikäteen vasta välähti, että olisin takaakierrossa voinut lelun paikalla auttaa suoritusta. 

Jumppasimme kotona, siitä on ollut vähän taukoa. 

Oma lonkka ja oikea olkapää ovat häijyinä. Lonkka herättelee öisin ja paita ja takki pitää pukea "väärä" käsi edellä päälle. On vissiin itsekin käytävä fysioterapiassa, jotta en väärillä jumpilla pahenna tilannetta.

Hyl - hyl - 5

Kaukisen radoilla. Lähdimme ihan alkupäässä rataantutustumisen jälkeen, mikä harmitti. Pyrin lämmittelemään Gibliä silti niin paljon kuin pystyin eli mm. lähdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti.

1. hyppäri oli meille (ja melkein kaikille muillekin) hankala. Koira hyppäsi luonnostaan aina sinne, minne ei pitänyt. Piti kääntyä hypyiltä yli 180 astetta jne. Meni meiltäkin ihan pieleen. Jo 4. hypylle minun piti tehdä valssi, mutta tarkasti mutkaa ohjatessani (takana oli muuri väijymässä) huomasin valssin jääneen, joten Gibli oli väärässä putkessa. Hyl. Video.

2. agilityradalla tehtiin nollaa, kunnes Gibli hyppäsi takaakierron suoraan, olisin toki voinut ohjata paremmin. Lopussa viskileikkauksessa ongelmaa, mutta silloin oli jo hanskatkin tippuneet. Gibli otti kontaktit hyvin. Hyl.

3. agilityradalla Gibli loiskautti puomin alastulon enkä huomannut. Sitä ennen ja sen jälkeen hypyt ristiin, kun olisi pitänyt siivekkeen ympäri. Sieltä kalastelin kisakaveriani sitten. 5 vp. 

Illalla oli pimeää. On alkanut otsalamppuaika.

Treeni ja osteopaatti

Sain maanantaina rokotukset molempiin olkavarsiin. Seuraavana yönä heräsin, koska molemmat olkavarret olivat kipeät enkä voinut nukkua kunnolla kummallakaan kyljelläni. Tiistaina oli lämpöä ja koski joka paikkaan. Mietin, että tämähän meni ihan putkeen. Onneksi ilmeinen rokotusreaktio hiipui.

Eilen kävimme hallilla. Ohjelma: käännökset, takaakierrot, kontaktit kerran ja eteneminen palkalle. 

Tänään vein Giblin osteopaatille. Sehän on ihan Valviran myöntämä pätevyys 4 vuotta opiskelleille ihmisille. Gibli on reilun kuukauden lonksautellut leukojaan lähinnä levätessään, aivan satunnaisesti, mutta joka päivä. Siis lonksauttaa, puree hampaat kirskuen yhteen ja sitten on normaali. 2 eri fysioterapeuttia on todettu kireyttä vasemmassa puremalihaksessa ja epäillyt sen kiristyvän kaulan vasemman puolen alueen vanhan arven seurauksena. Itse pureminen, suun aukaiseminen ja sulkeminen sekä syöminen on normaalia, hampaissa tai kielessä ei näy mitään, pään alueen lihakset eivät arista tai ole turvonneet. Leluun Gibli käy yhtä ahnaasti kuin ennenkin, mutta se nyt ei kerro mitään. Ajattelin, että kokeilen osteopaattia ennen kuin vien Giblin hammaslääkäriin. En halua nukututtaa koiraani turhaan.

Ostopaatti haastatteli tarkasti ja kyseli vanhat vammat. Ja että onko se lonksuttelu sellaista kuin leuka olisi sijoiltaan. Minusta se sopi sellaiseksi, ihan kuin Gibli yrittäisi saada sitä paikoilleen. Sitten hän tutki. 

Hän oli sitä mieltä, että vuoden ikäisenä saatu oksavamma näkyi yhä. Gibli siis juoksi pienenä puuhun ja oikeaan kylkikaareen katkesi parisenttinen oksa. Oikean puolen kylkiluut olivat sisempänä ja vasemmalla puolella ulompana, ja tähän syynä nikaman lievä kiertymä, minkä seurauksena faskian kiristymää ja heidän kielellään vasen munuainen vinossa, ja kiertymän seurauksena selän ihossakin se (poistettu) rasvapatti, kun aineenvaihdunta tms. ei ole toiminut normaalisti. Hän pyöritteli Giblin selkää kahdeksikon mallisesti ja sai sillä tilan oikaistua. Sitten oli kuonon vuoro. Hän tunsi oikean alaleuan luun vääntävän taakse ja kiertyvän. Kieliluitakin hän naprasi. Jonkin ajan leukaa fiksattuaan se oikeni. Vaiva sopi iskun aiheuttamaksi ja esim. siihen, että koira kaatuu agilityssa ja kuono osuu maahan, mitä Giblille on käynyt. Hän vielä tsekkasi lantion, raajat ja varpaatkin. Niiltä osin Gibli sai puhtaat paperit. 

Voin viedä Giblin hänelle uudelleen n. 2 kk kuluttua, jotta voidaan tarkistaa hoidon vaikutus (se vanha kylkivamma) ja tarvittaessa aikaisemmin, jos leukojen lonksuttelu häviää ja palaa aiemmin. 

- Gibli ei ole neljään tuntiin lonksautellut leukojaan, on maannut sängyssä rauhassa. Miten kurjalta on mahtanutkaan tuntua! Jos se kylkikin tuosta tuli paremmaksi, niin jään miettimään, miksi en vienyt Gibliä hänelle 6 vuotta sitten. Ja totta, katsoin silloin hänen aikojaan ja ne menivät niin pitkälle, ja hän oli niin kaukana, että se jäi. Tällä hetkellä suurin huojennus tulee siitä, jos leuan lonksauttelu jää ja vaiva oli tuossa. Sinänsä termeillä ei ole väliä, kunhan on hyvänäppinen ammattilainen. Hän oli muutenkin kivan oloinen.

2 x hyl

Ei ollut mitään fiiliksiä ja tuntuma Kisa-Gibliin tuntui kadonneen. Aino Kinnusen radoissa ei ollut mitään vikaa, niille menisin uudelleenkin. Sopivasti tilaa ja kivat linjat eikä mitään suoraa luukutusta takaakierrosta toiseen, vaan ohjattavat radat. Edellä meni taas hinkkaaja, joka runsasta toistoa kaihtamatta otti monta pieleen mennyttä kohtaa uudelleen parin esteen takaa. Tyypillistä minä-minä-ajattelua, kun kisat ovat reilu puoli tuntia myöhässä.

Eka radalla puomi oli toisena esteenä. Gibli hyppäsi alastulon yli. Taisi vähän varastaa lähdöstäkin. Otin puomin uudelleen ja "teimme nollan". Sillä radalla askeleet jotenkin sopivat. Videolinkki.

Seuraava rata ei mennyt sitten lainkaan niin kuin piti. Tässä on video, joka ei näytä niin kamalalta kuin miltä tuntui. Gibli hyppäsi 4 hypyn kauemmas kuin luulin ja viskileikkauksen sijaan ajauduin hypyn toiselle puolella ja niin edes päin. Eihän se koira ottanut puomin alastulokontaktia taaskaan. Keinulla näkyi jotakin katumisen merkkiä, kun hapuili takajaloillaan kontaktia.

Muistiin tältä epäonnistumisten radalta:

• Muista erkaantumissääntö ja mene kääntämään Gibliä ohjauksella eteen, jos siltä näyttää.
• Varmista takaakierron lukitus ennen kuin etenet.
• Pidä kontakteista kiinni.

Kisoissa

Olimme vain yhdellä agilityradalla. Gibli tiputti yhdessä käännöksessä riman, ehkä olin myöhässä. Myöhemmin vedin Giblin pujottelun jälkeen yhden hypyn ohi, mikä käännyttiin hakemaan. 10 vp. Aika, -7,40 ei kerro mitään. Kontaktit Gibli otti hyvin.

Kävimme eilen metsälenkillä. Gibli valitsi poseerausasennot.

Metsää ja treeniä

Löysin uuden metsäpaikan, missä samoilimme sunnuntaina 1,5 tuntia. Siellä oli sen verran raa'an oloinen tuuli, että seuraavana päivänä oli kurkku kipeänä. 

Tänään kävimme treenaamassa. Emme olleet pitkään. Varjelin kurkkuani, kun en heti halua uutta tautia. Teemana käännös hypyltä eli hyppääkö Gibli ristiin vai kiertääkö siivekkeen ympäri. Toisena teemana oli leluvedätys. 

2 x hyl

Livestream ei ollut käytössä. Hyvä niin.

1. Savikon agilityradalla mentiin monta takaakiertoa suoraan. 

2. Semkatin agilityradalla loppuun saakka hyvää nollaa, kunnes ohjasin Giblin puomin alastulolta lähtöhypyn yli. En tajunnut erottelun tarvetta rataantutustumisessa.

Seuraan nyt Giblin lavantaustriggeriä. Jos se palaa, vien Giblin tarkempiin selvityksiin. Jos se kuitenkin revähti SM-kisoissa? Nyt ainakin ennen kisoja ja niiden jälkeen se loisti poissaolollaan. Kopkopkop.

Ft

Giblin kanssa fysioterapiassa. Triggeriä oli oikealla lavantauksessa edelleen, yläkulman sekä yläkolmanneksen takana. Yläniskan kireyttä oli kallonpohjassa vasenvoittoisesti ja vasemman purentalihaksen alueella, mutta lievemmät kuitenkin kuin viimeksi. Vasemman pohkeen alueella oli tiukkaa. Liikeradat raajoissa olivat normaalit. Hoito: manuaalinen käsittely ja laser lavan triggeralueeseen. Seuraava päivä kevyemmin ja sitten jälleen normaali elämä.

Opissa

Tulipa taas tarpeeseen Janitan opit. On se ihme, että vaativat aina kertausta. Paljon tuli hyvää asiaa. Tässä tiivistys:

• Kontakti Gibliin - kummasti tulee ihan erilainen olo
• Omat juoksulinjat ja sijainnit
• "Sivuirrotuksen" voi tehdä radallakin.

Kisoissa

Ensin oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin voittonolla, vaikka kaaduin lopussa, kun jalka vaan luisti alta. Video on tässä.

Sitten oli Suomalaisen hyppäri, jolta tehtiin hylkäys, kuten niin moni muukin. Video on tässä.

Kolmantena oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi. Video on tässä. 

Otti vähemmän henkeen kuin pelkäsin. Autolla kenkiä vaihtaessani huomasin, että kisakenkien kuminappulat olivat kuluneet reunoilta ja takaasileiksi. Ilmankos luisti eikä ollut eka kerta. Sitten ihmettelin puhelimessa, kuinka goretexini ovat kallioilla liukkaat, että eivät ole pohjat sopivat sellaiseen kävelyyn. Vilkaisin niidenkin pohjiin, ja ullatuus, nekin ovat kuluneet ihan sakkorenkaiden tasolle, kas kun eivät ole puhki.

Gibli sai kotona elämänsä ensimmäisen oman hampurilaisen eikä ollut uskoa silmiään. Kiitos, upea Gibli.

Lentsu

Reissusta tuli flunssa. Nuha, kurkkukipu, lievä lämpö. Tein kaksi koronatestiä, molemmat negatiivisia. Vaikea uskoa, koska maksalaatikko, omenamehu ja kauraleipä maistuivat oudoilta ja hirveiltä. Toisaalta voi sen maku- ja hajuaistin viedä muutkin virukset.

Giblin olen jumpannut 3 x. Lisäksi olen jatkanut venyttelyjä. Keskiviikkona kävin treenaamassa, kun kurkkukipu oli kääntynyt lieväksi nuhaksi ja ajattelin, että tämä kreikkalainen versio onkin joku pikatauti ja "kevyt liikunta voi nopeuttaa paranemista". 

• Hyppytekniikkana set point
• Kerran puomi, A ja keinu
• Rataa mentiin esteelle 15 saakka. Putki-keppi-erottelu sujui hienosti. Vaikea oli irrotus 11 m päässä olevalle hypylle eikä se ihan tavoite normaalisti olekaan. Gibli tuntui nopealta.
• Lopuksi yksi loppusuora.
• Sitten hölkkää ja venyttelyt.

Kotona nousikin lämpö, joten en niin terve ollutkaan. Keskiviikkoilta ja torstai meni aika lailla sairastaessa. Tänään tuntuu paremmalta. Käytiin metsässä. Nessuja menee kymmenesosa siitä mitä eilen.

Reissussa

Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.

Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä. 

Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä (28,5 astetta) meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta. 

Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.

Vuoristorataa

Mitenkä se nyt menikään. Maanantaina tai tiistaina käytiin metsäkävelyllä. Toisena päivänä oltiin enemmän kotosalla.

Keskiviikkona kesken työpäivän sain viestin, että läheiseni vointi oli yhtäkkiä romahtanut. Minun oli lähdettävä pikaisesti Kuopioon. Peruin Giblin kontrolli-fysioterapian. Varattiin se perjantaiaamuksi ajatuksella toteutuu, jos toteutuu. Peruin torstain työt. Pakkasin auton nopeasti ja lähdin ajamaan. Matkalta soitin sairaalaan ja ymmärsin, että parasta on mennä katsomaan vasta torstaina. Jäimme puoliväliin Mikkeliin tuttuun paikkaan yöksi. 

Torstaiaamuna jatkoin matkaa Kuopioon. Gibli jäi hoitoon. En tiennyt, milloin tulen takaisin. Perillä kävin kävelyllä lapsuuden maisemissa ja mietin, minne nämä vuodet ovat vierineet.

Sairaalassa ei voi olla kuin lyhyen aikaa. Palasin illaksi Giblin luokse majapaikkaan. Koska pahin kriisi oli siltä erää selätetty, jatkoin torstai-iltana takaisin Helsinkiin. 

Perjantaiaamuna sain viestin, että on tullut takapakkia, joten tein uuden suunnitelman Kuopioon paluusta. Katsoin lentoja, mutta just oli ne 2 tunnin lähtöselvitysruuhkat, joten lentämisen ajan säästö sulaa niihin eikä Gibliä voi oikein ottaa koneeseen mukaan, pitäisi löytää sukkelaan hoitopaikka jne. Tein aamulla työt, mukaan lukien keskiviikkona kesken jääneet työt. Päivän olin jättänyt aiemmin täyttämättä. Kävin Giblin kanssa fysioterapiassa, onneksi aika oli varattu aamuksi. 

Gibli oli toipunut mainiosti, mm. lanneselkä oli pehmeä ja elastinen. Vasemmalla rangan vieressä oli faskiakireyttä, oikealla lavan takana trigger. Niskassa oli lievää kireyttä vasenvoittoisesti. Gibli reagoi hyvin hoitoon ja saatiin lupa palata normaaliin liikuntaan.

Sitten pakkasin taas kimpsut ja kampsut, missä oli harvinaisen vähän hommaa, koska en niitä edellisenä iltana ollut juuri purkanutkaan. Lähinnä laitoin takaisin hammastahnan, uutena Giblin kilpailukirjan, ja taas lähdettiin puolivälin krouviin. Siitä sitten lauantaina ajoin taas KYS:iin ja vierailuajan jälkeen takaisin Mikkeliin. 

Peruin Sipoon sunnuntain ensimmäisen startin, jotta ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, ja mentiin Giblin kanssa vain 2. ja 3. startti. Ne olivat myös Belgianpaimenkoirien mestaruuskisat. Yritin koota ajatuksiani.

Eka rata menikin hienosti, ohjauskin juuri kuten olin ajatellut. Tehtiin 0, sijoitus 3./37, 5,61 m/s, kärkeen 1,5 sek. Siitä olikin hyvä lähteä puolustamaan rotumestaruutta belgien kärkipaikalta. Rotumestaruus kun ratkeaa kahden radan yhteistuloksella. Toisella radalla Gibli osui pituuden eka kalikkaan ja teki pujotteluvirheen, lopussa vedin renkaan ohi ja kun kisakaverini ehti vielä hypätä seuraavan hypyn, se oli hylkäys sitten. Tämän jälkimmäisen radan epäonnistuminen leimasi minut mielessäni epäonnistujaksi, vaikka ihme oli se, että sain koottua itseäni ekalle radallekaan, ja se on rytmillisesti yksi parhaita ratojamme.

Tässä on linkki Jau:n streamiin: rata 1 ja rata 2.

Ja tässä on tällä kertaa vähän erilainen kappale. Sain eilisellä vierailulla luvan soittaa kännykästäni potilaan mielikappaleita. Erityisesti tästä tuli hyvä mieli kaikille meille. Ihan kuin vanha hyvä aika olisi taas palannut.

Pikku-Tomba treenaa

Gibli pitää kauppakeskuksista. Pieni Ystäväni vetää niihin päin ja astelee liukuovista sisään, jos annan mahdollisuuden. Kävimme eilen kahdessa eri kauppakeskuksessa. Giblillä on myös suosikkiapteekki, josta kävimme hakemassa lääkkeitä. Jotenkin tuntuu hurjalta mennä niin puhtaana pidettävään paikkaan koiran kanssa, mutta kun kerran on sallittua ja henkilökunta hymyilee, niin mikäs siinä. 

Tänään kävimme sisähallissa lyhyessä treenissä:

• Hyppytekniikkana set point x 2
• Pujottelu x 2 
  
  
• Saksalainen molemmin puolin itse edellä edeten
• Itsenäinen eteneminen 

Liikkeessä en huomaa mitään poikkeavaa.

Omat kinttuni ovat vielä niin jumissa viime keskiviikon mäkitreenistä, että ylimääräinen liikunta ei nappaa vieläkään.

Lysti

Tänään tulee 3 vuotta Lystin kuolemasta. Keskustelin juuri ystävän kanssa siitä, että kai senkin voi yrittää hyväksyä, että päätöksen kanssa ei voi olla ikinä aivan sinut. Se on liian iso ja vaikea. Että se kalvaa loppuun saakka. Aina voi jossitella. Mutta sen kanssa voi silti elää. Ja kuten toinen ystäväni aikoinaan sanoi: "Kun se on vaan hyväksyttävä, että koira elää lyhyemmän aikaa kuin ihminen."

Lysti, rakas Champion, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossakin.

Lepoviikko

Mitenkäs tämä viikko on nyt mennytkään. Maanantaina fysioterapia, tiistai ja keskiviikko hihnakävelyä. Torstaina ja perjantaina metsässä ja uimassa, tai enimmäkseen Gibli ruoppaa rantaa. Olen joka päivä venytellyt Giblin ohjeiden mukaisesti.

Tässä on kuvia SM-finaaliradalta:

(c) Susanna Raulio

(c) Irene Erling

Kävin keskiviikkona (?) juoksemassa kuntoportaat ylös ja alas ja lisäksi erikseen menin yhden pätkän pidemmillä harppauksilla. On siitä lähtien olleet lihakset kipeinä.

Tuhannen mutkalla

Lauantaisen kaatumisen jäljiltä vein Giblin varsin kevyin mielin "varmuuden vuoksi -tarkastukseen" fyssarille. Toisaalta tiesin, että Gibli jumittaa herkästi ja en ole ennenkään havainnut ongelmia. "Tultiinko turhaan?" karisi tarkistuksen edetessä.

Giblistä löytyi voimakasta kireyttä koko rintakehästä, erityisesti oikeasta lavantauksesta ja rintarangan molemmin puolin. Kireyttä oli koko niskan matkalla ja kallonpohjassa, voimakkaammin vasemmalla. Vasen eturaaja sisäkierrossa. Oikeassa takaraajassa ja lanteessa tiukkaa. 

Hoidolla saatiin liikeradat normaaleiksi, myös vasemman eturaajan kierto suoristui melko hyvin. Mitään varsinaista rikki mennyttä kohtaa ei löytynyt, onneksi.

Nyt pari päivää hihnalenkkiä, sen jälkeen omaehtoista ja rentoa liikkumista. Varovaista treeniä viikonloppuna tai alkuviikosta. Kontrolli varattiin reilun viikon päähän.

SM-kisat

"No hyvää huomenta vaan pitkästä aikaa täältä Valkeakoskelta. Sitten viime kisojen Repe pyysi taas kaveriksi ja ollaan vähän käyty humputtelemassa. Elämää eletään vain kerran, juu nou. Tänne kaivattiin hyvää selostajaa ja kun taskurahaa ei ole ikinä tarpeeksi, niin meikäpoika tarttui mikkiin.

Siinä onkin Gibli lähdössä karsintaradalle. Kysyin ohjaajaltaan tunnelmia ennen rataa. Hän päätti ohjata kakkoshypyn valssilla, jotta Gibli pitäisi riman paremmin. Näyttää rima pysyvän. Eka putken jälkeen hän ajatteli ohjata päätyhypyn ulkokautta, jotta ehtii persjättöön toisen putken jälkeen. Sekin näyttää menevän suunnitelmien mukaisesti. Okserin jälkeistä puolenvaihtoa hän mietti pitkään, mutta päätyi siihen, jotta ehtii jatkossa viemään kepeille. Ja siellä hän edellä Gibliä kääntääkin. Keppien ohjausta hän mietti ihan radalle menoon saakka, ohjatako edellinen putki ulko- vai sisäpuolelta. Päätyi sitten sisäpuolelle, jotta ehtisi parempiin asemiin. Gibli solahtaakin pujottelemaan juuri oikein. Sen jälkeen kulmassa Gibliltä tipahtaa rima, taitaa osua vähän siivekkeeseen. Loppuun hän sitten kaavaili viskin ennen viimeisintä putkea. Kysyn tunnelmia radan jälkeen."

- "Odotas, katson videota. En edes nähnyt, että rima tippui, mutta kisakaverit sanoivat niin käyneen. Keppien jälkeen jouduin Gibliä vähän tönimään kulmahypylle. Aha, ja ai, just se rima tippuikin. Ja oijoi, live streamissa Gibli kyntää kuonollaan viskileikkauksen jälkeen ihan radan loppupuolella. Juuri, kun tuumin, että pohja tuntui hyvältä." 

- "Riittääkö vitonen?"

- "En tiedä. Juuri tuli kisakavereilta tietoa, että ollaan sijalla 14. 40 pääsee finaaliin. Siellä on ne 30 kuuman ryhmän koiraa vielä jäljellä tai no niitä on mennyt jo aika monta."

"Nyt tulokset ovat varmistuneet. Hyppyradalla Gibli ja ohjaajansa tulivat sijalle 23 eli finaali kutsuu. Ja  missä tunnelmissa?"

- "No katson ja vääntelen Gibliä ja jalkojansa, että tuntuuko mitään eka radan jälkeen. Jos koira tuntuu olevan kunnossa, jatketaan. Eka radalle mennessä vähän jännitti, mutta musiikki auttoi. Nyt ei oikeastaan enää jännitä. Katsoin finaalirataa, että siellä on vaikka kuinka monta käytännössä 180 asteen käännöstä, jotka vähän hirvittävät, jos alusta luistaa. Ei ole ajallisesti meidän bravuuria muutenkaan tuollainen rata. Aamun radalla sai paremmin luukuttaa. Tässä finaaliradassa olisi puolenvaihdon paikkoja, mutta taidan vaan ottaa Gibliä vastakkaisella kädellä tai puolivalssilla mukaan."

- "Ja siellä startissa Gibli nyt onkin. Siitä eka hyppy pois päin, päällejuoksulla ja ikään kuin valssilla putkeen ja sieltä hyppy ja kepeille. Pujottelusta ohjaajan on erkaannuttava, joten ei pääse Gibliä kirittämään. Keppien jälkeen rengas ja kulmaus, Gibli ottaa ne nätisti. Putkeen ja hyppy ja puomille. Nätti kontakti. Hyppy ja keinulle. Keinulta hyppy ja kauimmainen putki. Ja mitä nyt käy?! Ohjaajan jalka osuu putkipainoon, hän horjahtaa ja käsi osuu putkeen. Tuomari antaa vitosen! Ohjaaja myöhästyy seuraavasta ohjauksesta ja Gibli on jo lähdössä väärälle hypylle, mutta kääntyy sitten oikealle hypylle, vielä A, putki, pituus ja okseri ja näinnn! 5 virhepistettä. Annetaan ohjaajan rauhoittua ja mennään sitten kyselemään."

- "Mitkä fiilikset?"

- "No harmittaa, että osuin putkipainoon. Katsoin sitä ennen, että Gibli varmasti menee taaimmaiseen putkeen ja oma juoksulinja jäi vähemmälle huomiolle. Näin juuri stadionin takana tuomarin. Hän kertoi, että vitonen annetaan, jos estekosketuksesta tuli ohjaajalle etua. Hän katsoi minun hyötyneen putkeen kädellä osumisesta, koska muuten olisin kaatunut. Harmi, koska tuli vain 3 nollatulosta. Harmi se putkeen osuminen myös siksi, että sen jälkeisen esteen ohjaus myöhästyi pahasti ja siitä tuli lisäaikaa. Jos oltaisiin saatu nolla ja niin ees päin, niin, no sitä voi jossitella. Giblihän teki nollan, että voin olla Gibliin pelkästään tyytyväinen. Mutta kun näitä tilaisuuksia ei kauhean monesti tule. Olisin voinut törmäillä esteeseen jossakin muualla kuin SM-finaalissa."

- "Itse asiassa teillä ei mennyt huonosti. Finaaliradalla sijoituitte sijalle 9 ja yhteistuloksissa sijalle 8. Tässä on finaalirata."

- "Oho, olemme sitten SM-kaseja. Nyt harmittaa vielä enemmän oma vitonen. Eka radan kaatuminen harmittaa Giblin kannalta. Onneksi itse kaatuminen näyttää vain hetkelliseltä kuonolla ryystämiseltä. Gibliä todella kääntelin ja vääntelin joka kohdasta eikä missään tunnu mitään ja koiruus liikkuu on normaalisti. Sain onneksi ajan fysioterapeutille tsekkaukseen jo maanantaille. Jos kaikki on ok, niin on tulossa ohjatut treenit ja jatketaan tätä kisataan viikonloppuna -hommaa."

- "Onko musiikkitoiveita?"

- "No se Gregory Porterin Revival svingaa edelleen. Ja oikeasti? Oltiinko me kahdeksansia? No se on oikeasti hyvä sijoitus."

Lepoa, jumppaa, treeni

Maanantaina lepäsimme.

Tiistaina ja keskiviikkona teetin pikkujumpat.

Tänään kävimme kentällä lyhyesti. Kaikki muut tehtävät menivät kerralla oikein, paitsi itsenäinen eteneminen, jolloin rima tippui.

• Set point muurilla
• Vastakäännökset tavallisella hypyllä ja pituudella (aina kisoissa alan miettiä, osaanko näitä ja tiputtaako Gibli riman)
• Saksalainen molemmin puolin
• Tiukat takana leikkaamiset kepeillä molemmilta puolilta (kisoissa aina mietityttää, osaako Gibli pujotella, jos leikkaan takana)
• Kerran puomi
• Kerran keinu
• Loppusuora

Tämä SM-kisojen alusaika on aina vähän tämmöistä. Vähän kisat mietityttävät ja jotenkin ahdistavat, sitten muistutan jälleen itselleni, kuinka hienoa onkaan, että päästään starttaamaan.

Harjasin eilen Giblistä yhden chihuhuallisen karvaa. Viikko sitten otetussa kuvassa näkyy pörröinen Gibli. Näkyy myös, että jumpattu on. 

(c) Tiia Tahvanainen

Gambler-valio Gibli

Tänään kävimme Laamasen gambler-radalla. Kaikki meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta ennen putkea tuli ylimääräinen käännös 2 kertaa, jolla ei ollut merkitystä. Suoritimme ongelmitta jokerin, minigamblen ja loppugamblen. Itselle muistiin, että 16 estettä/30 sekuntia, sis. kerran 6 keppiä ja keinu x 2. Pisteitä kertyi peräti 69. Sillä luokkavoitto ja SERT. Jätimme toisen radan menemättä ja ajoimme kotiin. Kuten snooker-valion arvon, tämänkin voi hakea vasta 1.1.2015.

Upea Gibli.

2 hylkyä

Elipä kerran Giblin omistaja ja Gibli, jotka lähtivät pidemmälle metsäreissulle uimaan ja syömään mustikoita sekä puolukoita. Uimakaveriksi tuli yksinäinen sorsa, jonka Gibli noteerasi silmäkulmassaan, mutta muuten ei välittänyt tuon taivaallista. Oli hiostava ilma, paidan selkämys alkoi kostua ja autolle palatessa mielessä siinsi siellä olevat juomat sekä koiralle että omistajalleen. Mutta ohhoh, 200 m ennen autoa omistaja huomasi, että paksumpaa kaulapantaa ei ollutkaan missään. Niinpä omistaja ja koiransa hölkkäsivät takaisin uimapaikalle, mistä panta löytyi ja kävelivät takaisin autolle, missä juomat tuntuivat entistä palkitsevammille.  

Tänä aamuna starttasimme Kivihalmeen radoille. Päätin jo etukäteen, että jos tuntuu lämpimältä, menen pelkät agilityradat.

Ekalla radalla puomi oli ystävällisesti 2 kertaa. Gibli tiputti hyvin alussa puomin jälkeisessä takaakierrossa riman, jälkiviisaana siinä olisi pitänyt auttaa hyppäämään vähän eri tavalla, ja myöhemmin ohjasin pakkovalssin huonosti, jolloin kisakaverini ohitti riman. Sitten aika lopussa Gibli otti muurin, mitä en ollut tajunnut poissulkea. Sen jälkeisellä puomilla palkkasin Giblin lelulla hienosta kontaktista ja juostiin maaliin. Klippi on tässä, voi viedä väärään kohtaan, koska stream on kesken.

Toka radalla oli kaikenlaista kommervenkkiä. Se muistutti treenirataa, jolla testataan kaikenlaista ja sillä suunnitelmalla sinne meninkin. Kepeille meno oli ahdas ja tiukkaan kulmaan. Sitten oli 2 takaakiertohyppyä vähän hankalasti, ne ohjasin vippauksella, jotta ehdin puomin jälkeen persjättöön. Puomin jälkeen oli hypyillä putken leijeröinti - siinä kohtaa menin Giblin kanssa ja onnistuin vippaamaan kisakaverini virheellisesti väärälle hypylle. Lopussa oli hankala kääntö hypyltä, tultiin sen ohi, mutta sitten taas mentiin suunnitelmien mukaisesti. Vaikka oli kaikenlaista säätöä, kokonaisuus oli varsin ehjä ja tästä jäi hyvä mieli. Kaikille osallistuneille tuli tältä radalta hylätty tulos. Liitän videon myöhemmin tarvittaessa, luulen, että linkki vie väärään streamin ollessa kesken. Linkki

Auton mittari näytti 26 astetta. Gibli ei ollut erityisen läähättäväinen, mutta ajattelin lähteä kotiin, kun kerran on hyvä mieli ja niin tehtiin. Kotona suihkutin Giblin, minkä jälkeen Pieni Ystäväni nukahti ilmalämpöpumpun ilmavirtaan.

Kuva

(c) Irene Erling

 Yllä on kuva eilisistä kisoista.

Kaikenlaista ja kisat

Olemme tällä viikolla käyneet metsässä ja uimassa, poimineet mustikoita, koirajumpanneet ja kiipeilleet ylämäkiä. Ja syöneet melonia. Kuoria koirat eivät saa syödä.

Tänään olimme päiväkisoissa Laamasen radoilla. Tein töitä kisoja ennen ja niiden jälkeen. Aika kiva uusi systeemi. 

Eka radalla oli hankala kulma putkeen, suunnittelin siihen sylkkärin, minkä teinkin. En halua Giblille uutta niska-kaulavammaa. Ensimmäisellä radalla Gibli varasti lähdöstä enkä tajunnut yllätettynä muuta kuin lähteä kyytiin mukaan. Hyvä niin, koska tehtiin nolla ja voitettiin.

Toisella radalla olin lähdössä tarkempi ja Gibli siellä hyvin pysyikin. Tällä radalla tuli pientä haparointia ennen viitoshyppyä ja kepeillä olisin voinut tukea Gibliä enemmän. Loppuradasta pari kaarrosta levisi. En halunnut häiritä Gibliä hypyillä. Jätin siksi vastakäännöksen tekemättä, olisi ehkä kannattanut tehdä. No tältäkin radalta tuli nolla, jolla sijoituimme toisiksi.

Näinpä Giblillä on nyt kaksi hyppärituplaa eli tuplatulos valmiina v. 2025 SM-kisoja ajatellen.

Treenit

Tomban kanssa treeneissä. Mennessä oli ajotiellä pyöräilijä pyöränsä kanssa poikittain. Tämä keski-iän ylittänyt idiootti ei suostunut väistämään, vaan käskytti kiertämään autolla ojan kautta. Hämmennyin niin, etten tajunnut esim. painaa torvea koko ohitustilanteen ajan tmv. ja impulssikontrollini nyt piti muutenkin. Toisaalta toivon, että oman puolen pitämisen taidot tai verbaalinen aggressiivisuus leimahtaisi spontaanisti. Sain onneksi palautettua itseni hyvälle mielelle ennen treeniä. 

• Set point
• Puomin alastulon vahvistus
• Mene-mene
• Etäpalkka
• Vastakäännös hypyllä ennen putkea - tämä se olisi kannattanut tehdä keskiviikkonakin.
• Takaakierto kauempaa

Kotona tarjoilin Giblille melonia ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvin maistui. Kuoria tai siemeniä ei saa syöttää. Pitelin palasia käsissäni, kun Gibli teki tarkkaa työtä. Hellekisoihin on nyt tarjolla uudenlaista herkkua.

Urban Malinois

 

Oli kuuma, mutta otin Giblin kuitenkin asioille mukaan. Pieni Ystäväni matkusti ruuhkaisessa hississäkin todella rauhallisesti ja muita häiritsemättä.

Tomba-Tuhmeliini

Muotkan radoilla iltakisoissa. Gibli oli tuhma.

1. agilityradalla aika alussa hyppäsi puomin alastulon yli. Vein maaliin.

2. hyppyradalla tehtiin nollaa aivan loppuun saakka, mutta kolmanneksi viimeisimmän hypyn jälkeen Gibli jatkoi putkeen, vaikka jarrutin ja tuijotin selkeästi. Tuli yksi nolla, olisi meidänkin kannattanut tehdä.

3. agilityradalla haastetta aiheutti kaikille kepit, jotka olivat aivan heinikossa ja pusikossa kiinni. Giblikään ei löytänyt sisäänmenoa ekalla yrittämällä. Radan sinetöi puomin alastulon loiskautus, jota seurasi pikatiketti maaliin.

Hyl - 0 - 0

Tänään olimme Laitisen radoilla. Virallisesti oli 21-22 astetta, mutta tuntui huomattavasti tukalammalle minusta. Gibli sen sijaan pärjäsi hyvin. Sain vinkin pesusienen käytöstä koiran kastelemiseen ja se onkin toiminut hyvin. Sillä saa paremmin vettä karvojen juureen kuin pullosta tms. valuttamalla. Gibli pysyy aloillaan eikä väistele eli ehkä tuntuukin mukavammalle.

Eka rata oli agilityrata ja tehtiin hyvää nollaa miltei loppuun saakka. En sitten putken jälkeen työntänyt tarpeeksi takaakiertoon, joten Gibli hyppäsi hypyn väärin päin. Siitä hylkäys. Vähän tipahti hanskanikin ja Gibli jätti ottamatta puomin alastulon, mistä kisakaveriani kevyehkösti moitin.

Toka rata oli hyppäri. Loppuun saakka taas ihan hyvää rataa, mutta poispäinkäännössä Gibli hyppäsi ristiin eikä siivekkeen ympäri ja tipahti melkein raville. Siitä tuli myös lenkkiä, mutta poimin oikein päin seuraavalle hypylle. Tästä rankaistiin ajassa, jäimme 4 sek kärjestä. Sijoitus 3., etenemä 4,93 m/s. 

Kolmas rata oli myös hyppäri. Yhden kohdan ennen keppejä tein tietoisesti pidemmän reitin kautta, siitä tuli varmempi linja kepeille. Gibli oli hienosti ohjauksessa ja tältä myös 0, sij. 4., 5,14 m/s etenemä. Kärkeen 3 sekuntia.

Ei ollut sellaista fiilistä kuin viime sunnuntaina, jolloin oli vauhti molemmilla päällä. 

Kotiin ajellessa tuli radiosta tämä, minkä poimin talteen. Jotenkin svengaa hyvällä tavalla.

Niin, ja perjantaina kävin juoksemassa kuntoportaat. Pidin pidemmän tauon osioiden välillä enkä pistänyt kävelyksi, vaikka olinkin aivan maitohapoilla.