Pieni Boi palasi tänään kasvattajalleen.
On ollut vaikea päivä ja ahdistavat 2 viikkoa. Olen käynyt pitkiä keskusteluja koira- ja bc-ihmisten sekä ei-koiraihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävi niin, että pentu ei ollut meille oikea, vaikka kovasti yritimme. Giblin voimakas ahdistus vaikutti myös, vaikka se lieventyikin paljon. Luulin ottaneeni Giblille kaverin, mutta Gibli oli aivan liian kiltti. Tämän lisäksi pennussa ilmeni monia muitakin yllättäviä haasteita ja ongelmia, joita en tässä erittele enempää. Kiinnyimme pentuun silti. Pennussa oli todella paljon hyvää ja nautimme yhdessäolosta. Oli aivan ihana opettaa temppuja pienelle ja nopeasti oppivalle pennulle! Mutta aina kun olin päättänyt, että pentu jää, tuli taas jotakin.
Päätöksen jälkeen ahmimme yhteistä aikaa, mitä ilman kohta olisimme. Haikein mielin kävimme paikoissa, mitkä olin jo keväällä ajatellut näyttää pennulle.
Kotona tuntuu nyt kovin tyhjältä, vaikka täällä on Gibli. Nyt pääsemme ehkä kuitenkin vähimmillä itkuilla. Jää silti kova ikävä. En tule ikinä unohtamaan Pientä prinssiäni. Rakas Karvapunkero, be brave and be strong.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti