keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Koiraseurue

Varmaan kaikki koiranomistajat tietävät, että sen lisäksi, että koirat näkevät toisiaan ihmisten kanssa, ne sopivat myös omia tapaamisiaan. Lysti tapailee paria kaveriaan aina sen koiran luona, jossa ihmiset eivät ole kotona.

Lähistöllä asuu yksi hovawart, Lystiä vähän vanhempi uros, karski jätkä. Hovawartia kutsun lapseni kanssa Nyhtö-Hauvaksi, koska se vetää omistajaansa lastenvaunujen vierellä. Lystiä on kielletty laskemasta sitä meille. Ikinä ei olla Nyhtöä ehditty kotonamme nähdä, Lysti laskee sen pois takaovesta aina ennen tuloamme. Silloin kun Lysti oli vielä pentu, Nyhtö oli käynyt. Sen huomasi sotkusta: koirat olivat yhdessä silpunneet lapseni lepotyynyjä.  Lysti kertoi äskettäin, että Nyhtö on nykyään kiltimpi. Sille oli tehty se juttu, jonka jälkeen herätessä on tikkejä "siellä".

Porukkaan kuuluu myös vehnäterrieri, sakin nuorin. Se seuraa Nyhtöä kaikessa pahassa, lisäksi keksii omia juttujaan. Vehnis mm. silppusi lapseni lukujärjestyksen.

Hövelinä hetkinä Lysti on kertonut mitä muuta ne puuhailevat keskenään. Yksi leikki on arvauskisa: toisten koirien pitää nuuskimatta arvata mitä yksi koira on piilottanut poskipusseihinsa. Ne kuuntelevat musiikkia, suosikkeja on pitkään ollut Stray Cats ja The Beagles. Varsinkaan Vehnis ei malta olla tanssimatta. Tanssin jäljet huomaa ryttääntyneistä matoista, jos koirat eivät ole ehtineet siivota jälkiään. Joskus ne katsovat televisiota. Lempiohjelmat ovat Poliisikoira Rex ja Avara luonto. Eläintenpelastustiimiä ne seuraavat harvemmin, koska siitä tulee paha mieli, vaikka Nyhtö yrittää vääntää ohjelmasta vitsejä. Seurue on vähän salainen: julkisesti liikkuessaan ne eivät ole tuntevinaan toisiaan, mutta jättävät hankeen viestit seuraavasta tapaamisesta. 

Tänään olin laittamassa Lystille valjaita ennen ulos lähtemistä. Lysti väisti eikä halunnut niitä ylleen. Sitten se varovaisesti kuiskasi minulle muualle katsoen, että "niissä on giljotiini". "Mitä ihmettä?" kysyin minä. Lysti sanoi Nyhtö-Hauvan varoittaneen, että valjaissa on giljotiini ja se tappaa. Olisin nauranut ellei Lysti olisi ollut niin huolestunut. Sanoin Lystille, että Nyhtö on hassuttanut sitä pahemman kerran, kaikkia sen juttuja ei kannata uskoa, se kiusaa tahallaan pienempiään. "Giljotiineja ei ole enää kuin museoissa ja ne ovat ihan eri näköisiä", lohdutin Lystiä. Sen suu rentoutui hymyyn ja häntä alkoi heilua. Valjaiden pukeminen oli jälleen helppoa.

2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Aksukin tykkää avarasta luonnosta, vaikka mieluiten se kyllä katselee koiraohjelmia. :D

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

:)