Keski-Euroopan matka, 4. osa

Hieman haikein mielin jätimme Lyypekin. 

Puttgardenin autolautta oli isompi kuin tullessa. Nyt jo totutusti nappasin Giblin matkaan. Hissit ovat näissä ruuhkaisia, joten kipitimme portaita pitkin. Sain kuvaan juuri ja juuri vielä yhden nousun näkyviin.

Pysähdyimme Kööpenhaminassa. Tankkasimme Ruotsissa. En ole vielä googlannut, miksi 95-bensiini on siellä litrahinnaltaan 60 senttiä halvempaa kuin muualla Euroopassa. Yövyimme Ruotsissa, jotta ei tarvinnut ajaa kuin hullu Ruotsin läpi ja pelätä laivasta myöhästymistä. 

Gibli Nyköpingissä

Tukholmassa olimme hyvissä ajoin. Laivaan ajoimme ensimmäisten joukossa. Tällä kertaa hytti oli aika vasta päivitetty, ihan uuden oloinen.

Gibli nautti kannella olemisesta ja ihmisten rapsutuksista. Yksi herrasmies halusi aivan erityisesti silitellä Gibliä. Laivojen kannet ovat aika reikäistä kovaa muovia - kannattaa pitää koirien kynnet lyhyinä. 

Paluumatkalla pohdimme, kuinka noissa maissa matkustaminen on siksikin kivaa, että voi juoda vesijohtovettä ja jos koira tai ihminen sairastuu, saa vähintään Suomen tasoista hoitoa. Laitoin jo muistiin, että haen ekinokokkimadotuksen viimeistään syyskuun alussa.

Turistit kuvasivat auringonlaskua. Hienoja maisevat ovatkin. Ruotsin päästä lähtiessä kaunista saaristorannikkoa on pidempään kuin Helsingistä lähtiessä.

Tässä kuvassa kiltti HoukuHauku syö iltaista puruluutaan.

Seuraavana aamupäivänä ajoimme kotipihaan. Kiitos Gibli!

Keski-Euroopan matka, 3. osa

Alankomaista lähdettyä ajoimme valtaväylää. Niiden varrella sijaitsee yllättävän harvassa liikenneasemia, useiden kymmenien kilometrien välein. Pysähdyimme tankkaamaan ja ottamaan purtavaa. Bensa maksoi reippaasti, liki 2,5 euroa litra. Myöhemmin Saksassa hinta asettui Suomen tasoihin 2,1 euron tietämille.

Seuraava pysähdyspaikka oli Bremen. Olen käynyt siellä v. 1980 ja halusin uuden kuvan Bremenin soittoniekkojen patsaalta. Ei se toki ainut syy ollut siellä olla. Kuvausten perusteella paikan piti olla hieno.

Oli pilvistä, noin 18 astetta. Ei satanut. Tuomiokirkko näytti tummalta ja nokiselta, tunnelma muistutti Harry Potterin synkkeneviä elokuvia. Kaduilla oli aika paljon roskaa ja porukka vähän levotonta. 

Kielipääni oli sekaisin hollannin jäljiltä. Saksan alkeet ovat yläasteelta. Huomasin puhuvani usein englantia. Guten Morgenit sentään sujuivat hississä ja aamiaisella.

Illemmalla kävimme Schnoorin ja Viertelin kaupunginosissa, jotka ovat aivan keskustassa. Ne olivat viehättäviä. Nelijalkainen matkakaverimme pysähtyi välillä ihastelemaan arkkitehtuuria.

Bremen ei ollut ihan toiveiden täyttymys, joten seuraavana päivänä jatkoimme kohti Lyypekkiä, joka teki vaikutuksen jo vuosi sitten, kuten myös tulomatkalla. 

Lyypekissä yövyimme samassa hotellissa kuin tulomatkalla. Jotenkin sitä jo uuvuin hotellien vertailuun ja kun tullessa hotelli oli kivalla paikalla ja ihan siisti, varasimme saman uudelleen. Huone oli erilainen, isompi ja modernimpi. Kokolattiamaton sijaan oli kova lattia. On jännää, miten paljon saman hotellin hotellihuoneissa voi olla eroa - miten on tuurissaan, onko remontoitu vai vanha huone. Ilmastointilaite oli nyt tehokas ja hiljainen. 

Lyypekissä nähtävää riittää. Mm. vanha kaupunki on iso. Kaupungin yleisolemus on siisti. Isot puut on säästetty, toisin kuin esimerkiksi Helsingin seudulla. 

Vanhojen rakennusten lisäksi on modernimman oloista kauppakatua. Saksalaisia turisteja oli yllättävän paljon.

Sää suosi. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta lämpötila pysyi maltillisessa 23-24 asteessa. Illat olivat yhtä lämpimiä. Valitsimme aina kadun varjoisen puolen ja oli siellä niitä isoja puita. Gibliin lämpö ei ottanut eikä koirakaveri läähättänyt. Mukana oli juomakippo ja juotavaa. 

Kaduilla solisiviat televisiouutisista tutut vilvoittavat suihkulähteet. Ne loivat vilvoitusta läheisyyteensä, vaikka niissä ei itseään kastellutkaan.

Ravintolan terassilla Gibli otti vastaan viereisen pöytäläisen rapsutukset kohteliaasti. Tässä koiruus keskittyy ruokaan.

Väkijoukoissa Gibli tykkää yleensä kulkea edellä, puikkelehtii ihmisten välissä ja tepsuttaa reunassa, jos se on mahdollista. Matkan aikana välinpitämättömyys toisia koiriakin kohtaan vaan kasvoi, Gibli alkoi ottaa itse etäisyyttä. Olen havainnut jo aikoja sitten, että valjaissa Gibli liikkuu rennommin eikä vedä. Koira on silti kuulolla, kuten korvan asennosta näkyy. Annoin Pienen Ystäväni mennä edellä, koska se oli meille luonnollisinta ja on vaikea uskoa, että koirani käyttäytyisi sopimattomasti. Saatoin siis ylpeänä seurata hihnan päässä. 

Keski-Euroopan matka, 2. osa

Tuollaista rinkulaa tehdessä on pakko jakaa ajamista. Pysähdyimme usein ja vaihdoimme kuskia pysähdyksillä. Välillä yövyimme samalla paikkakunnalla 2 yötä, välillä päiväsiirtymä oli vain 2 tuntia.

Lyypekistä jatkoimme Utrechtiin, samaan hotelliin, jossa majoituimme vuosi sitten. Osa henkilökunnasta oli tuttuja ja tuli kysymään, kuinka Gibli voi. 

Liikenne ja tiet olivat Alankomaissa (jälleen) parempia kuin Saksassa. Saksassa iso osa teistä tehdään joistakin betonielementeistä (?), jotka saavat ajamisen kuulostamaan sellaiselta läpätykseltä kuin olisi rengas puhki. Saksassa oli enemmän myös tietöitä, eli välillä ajettiin 30 km/h jonossa ja hyvin harvoin urku auki. Alankomaissa nopeus oli tasaisempaa. 

Siellä kiinnitetään hyvin paljon huomiota liikenneympyröiden ja pyöräteiden merkitsemiseen. Autoilijoita ohjataan passiivisesti ajamaan tietyssä kohtaa tekemällä esim. ajoradan keskiosa nupukivistä.

Kävimme tutulla rannalla. Menimme aamupäivällä, jotta välttäisimme mahdollisen ruuhkan eikä menisi koko päivä odotellessa. Tällä kertaa tuuli voimakkaasti. Emme laskeneet Gibliä uimaan emmekä uineet itsekään. Vesi olisi ollut noin 20-21-asteista.

(c) PM

Moottoritie vei Science Parkin ohi. Mietin, millaista oli vuosi sitten. Nyt ymmärrän hollannin alkeita, mikä helpotti monin tavoin jo ruokakaupassakin.

Illalla kävimme dyyneillä. Siellä saa koiria pitää vapaana. Koiria nähtiin yllättäen vain pari. 

Olimme varautuneet olemaan Utrechtissa 3 yötä. Rannalla ja dyyneillä käymisen jälkeen hotellin ympäristössä kävellessä vahvistui ajatus, että jonkinlainen pyhiinvaellus on saanut täyttymyksensä. On pakko käydä loppui tai puuttuva osa maljasta täyttyi. Että tämä taisi olla tässä ja onhan täällä tullut oltua ja nämä eivät täältä mihinkään häviä ja eiköhän siirrytä eteenpäin.

Utrechtiin oli ennustettu alun perin sadetta, Saksaan poutaisempaa säätä. Pohjois-Saksassa lämpöäkin oli luvassa vain 21 astetta, joten kaupunkikävely olisi koiran kanssa mahdollista.

Olimme Utrechtissa siis vain 2 yötä ja lähdimme aamupalan jälkeen takaisin kohti Saksaa.

Keski-Euroopan matka, 1. osa

Talven aikana kypsyi ajatus, että jos olemme hengissä, matkustamme uudelleen Alankomaihin ja hiekkarannalle Pohjanmerelle. Tällä kertaa matkalla olisi lomatunnelma eikä olo, että ollaan menossa kohti hautajaisia. - Jonkin sortin korjaava tunnekokemus tai pyhiinvaellus siis. 

Matkustelu on ollut nyt vähissä. En ole pitänyt pidempää lomaa 2 vuoteen. Vuosi sitten peruin lomani Giblin sairastuttua. En ole halunnut jättää Gibliä hoitoon. Matkalla kuitenkin miettisin (jatkuvasti), miten koira jaksaa. Koska Gibli ei kestä punkkilitkuja en uskalla matkustaa kanssaan kovin etelään. Esim. leishmaniaa on jo Etelä-Saksassa ja etelämpänä kaiken maailman sydänmatoja. Pohjoiseenkaan en halua. 

Suunnitelmalle tuli takapakkia kesäkuussa, kun Gibliltä löytyi nisäkasvaimet. En tiennyt, mitä on luvassa. Kun vastaukset olivat hyvänlaatuisia ja Gibli näytti toipuvan, varasin menoliput. Oli vaan sellainen olo, että Alankomaissa on käytävä nyt, muuten kaduttaa sitten joskus. 

Matkasta tuli  noin 3 000 km rinkula: Helsinki - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhavn - Puttgarden - Lübeck - Utrecht ja takaisin sama Bremenin kautta. Ajoimme Ruotsin läpi, koska laiva on koiraystävällisempi Hki-Ruotsi -välillä.

Ennen matkaa kävin tehostamassa Giblin leptospiroosi-rokotteen. Varasin ajan eläinsairaalan lääkärille siltä varalta, että Gibli saa anafylaksian. Sellainenhan tuli perusrokotuksista aiemmin. 

Rokotustapahtuma oli poikkeava. Ruisku oli iso, sisältö oli puolet ilmaa ja puolet rokotetta. Eläinlääkäri tökkäsi neulan Giblin ihon alle. Ihmettelin, miksei hän ilmaa ruiskua. Hän yritti ruiskuttaa ainetta, mutta mitään ei tapahtunut. "Neulassa on vika", hän totesi ja vaihdatti neulan paksumpaan. En saanut sanottua mitään. 

Sitten hän hyvin nopeasti rokotti, ilmaa tuhahti neulan tyvestä ja se oli siinä. Katsoin, kuinka hän otti pois ruiskun, jonka mäntää ei oltu painettu pohjaan ja jossa oli yhä ilmaa ja rokotusainetta.

Gibli ei reagoinut mitenkään. Ei puistellut itseään tai alkanut raapia niskaansa, kuten yleensä rokotuksen jälkeen. 

Kysyin eläinlääkäriltä, että saiko Gibli muutakin kuin ilmaa ihon alle. "Ei ilmasta tarvitse olla huolissaan, kun tämä rokotus menee ihon alle eikä lihakseen."

Kävelin autolle Giblin kanssa miettien, että ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Palasin kysymään eläinlääkäriltä, että jäin miettimään, saiko Gibli itse rokotusainetta lainkaan. Hän taas toisti, että ei se ilma haittaa ihon alla. Sanoin, ettei se ilma minua vaivaa (sitä pitäisi käsittääkseni laittaa enemmän ja suoneen) vaan se, saiko koira rokoteainetta lainkaan. Hän sanoi hoitajan kanssa juttelleensa, että ehkä ruiskussa oli vika, koska se keräsi niin paljon ilmaa. (!!?) Sitten hän vastasi: "Katsoin jälkikäteen. Silmämääräisesti rokotetta meni ehkä noin puolet. Eikä sillä ole niin väliä, kun tämä oli tehoste."

Seuraavana päivänä menin toiseen paikkaan otattamaan toiset ekinokokkilääkkeet. Ekinokokki ehkäistään Giblin kohdalla 28 vrk säännöllä, jotta reissulta palatessa ei tarvitsisi etsiä eläinlääkäriä ulkomailta. 

Pyysin eläinlääkäriä laittamaan leptospiroosirokotteen uudelleen, koska minulla ei ollut aavistustakaan, saiko Gibli rokotetta lainkaan. Leptospiroosi on etelämpänä endeeminen ja onhan sitä ollut pääkaupunkiseudullakin, joten suoja saisi olla voimassa. Eläinlääkäri rokotti Giblin. Nyt ruisku oli normaalin kapea eikä siinä ollut ilmaa. Gibli ei saanut mitään rokotusreaktiota.

Reklamoin eläinsairaalaan, mistä ei ole kuulunut mitään. Jos sama eläinlääkäri on pistellyt koiria samalla ilmametodilla, pitäisikö hänen "rokottamansa" koirat kutsua takaisin?

***

Seuraavalla viikolla ajoimme Helsingin satamaan ja Serenaden kyytiin. Toisin kuin vuosi sitten, nyt Gibli pystyi kulkemaan laivan portaita, joten täysiin hisseihin ei tarvinnut jonottaa. Painoimme mieleen, millä autokannella auto oli, mikä vähentää huomattavasti paniikkia satamaan saapuessa. :) Ruotsiin olin tehnyt koiran maihintuloilmoituksen. 

Gibli asettui hyttiin hyvin, joten kävimme yhdessä syömässä laivan buffetissa. 

Kun entisaikaan illallisella oli yhdellä alueella oma tarjoilija, joka kysyi "valko- vai punaviiniä?" ja valkeat pöytäliinat, nykyään meno on todella erilaista. Mennessä annetaan lappu, mihin on merkitty oma pöytä. Pöytäliinoja ei ole. Alueella on töissä henkilö, joka vie käytetyt astiat pöydästä pois. Ihmiset etuilevat ruokajonoissa ja kulkevat linjastoja vääriin suuntiin. Kun olet ottamassa jotakin, joku kurottautuu kätesi yli ottamaan toiselta puoleltasi jotakin. No, ruoka oli hyvää. 

Huomioita Ruotsista: Kun Suomessa on tietolpissa sinivalkea raidoitus, Ruotsissa se on sinikeltainen. Bensa oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.

Juutinrauman siltamaksu maksettiin etukäteen. Puomi nousi automaattisesti. Nautimme näkymistä.

Tanskan puolella ruotsalaiset keltasiniset tiepylväät vaihtuivat punavalkeiksi. Huoltoasemia oli harvassa. 

Meillä oli lauttaliput Tanskasta Saksaan tietylle autolautalle, mutta siellä saa mennä siihen lauttaan, mihin ehtii. Siellä olikin lautta juuri sopivasti lähdössä. Ensin jätin Giblin autoon, koska en ollut varma, saako koiraa ottaa mukaan ylös. Joillakin autolautoilla on sääntö, että koira pitää jättää autoon. Koska kannella oli muitakin koiria, kipaisin hakemaan Giblin vielä mukaan. Palatessa monen auton varashälyttimet soivat, joten Giblillä olisi ollut autossa olemista. En toki halunnut jättää Gibliä autoon muutenkaan.

Viimeksi palatessa Lübeck näytti hienolta kaupungilta. Siellä oli lämmintä, illalla vielä 25 astetta. 

Matkan aikana moni ihminen huudahti: "Onko tuo malinois?" Monelle oli yllätys, että Gibli on jo 9-vuotias.

Gibli käyttäytyy ihmisten ilmoilla upeasti, joten kanssaan on helppo liikkua laivalla, hotelleissa ja kaupungissa. 

Osa 2 tulee myöhemmin.

Fysioterapia ja leikkauksen vuosipäivä

Eilen oli Giblin fysioterapia ja mct-leikkauksen vuosipäivä.

Fysioterapiassa kyynärpäässä tricepsin jänteen seutu oli nyt rauhallinen. 2. varpaan tyvinivelen kohdalla oli jäykkyyttä ja koukistajajänteessä kireyttä. Tämä voi olla tricepsin leikkauksen jälkimaininkeja, kun eturaaja kääntyy enemmän. Kyynärvarren lihaksistossa oli kohtalaista jäykkyyttä. Kyynärpään koukistus oli nyt oikein hyvä, leikkauksen jälkeenhän se oli hyvin vajaa. Lapojen alueella oli kireyttä. Vasemmalla yläniskassa oli hieman kiristystä. Oikealla hauislihaksessa jännitettä. Takaosa ok. Vatsan arpien ja pallean alueella kohtalaista kireyttä, mikä reagoi hyvin käsittelyyn. 

Saimme kotijumppaohjeet. Kontrolli on kuukauden kuluttua.

Muistelin vähän vuoden takaista. Oli aikamoista odottaa kirurgin puhelua. Vielä toivoin hyviä uutisia, että kasvain olisi rajoittunut lihasfaskiaan, mutta ei se sitten ollut. Mietin Gibliä autoon kantaessani, että miten saan koko koiraa edes autohäkkiin. 

Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta ei vaikuta kovin neutraalilta. En toki sellaista odottanutkaan aiempien päätösten perusteella.

He olivat katsoneet "faskian nestepatin" ultraäänikuvat. Eläinlääkärihän oli kirjannut (toki 10 x kokoluokkavirheen kanssa) 22.3.2022 "pieni noin 0,5mm kokoinen muutos nahanalaiskudoksen alapuolella, ihonalaislihaksen ja tricepsin fascian välissä. Muutos on keskeltä vähäkaikuinen, nesteen merkiksi.” 

Eläinlääkintävahinkolautakunnan mukaan muutos oli "noin 3 x 5 mm kokoinen ovaali ympäristöön nähden hypokaikuinen muutosalue nahanalaiskudoksessa, joka ei ole täysin tarkkarajainen. Muutoksesta ei pysty ulkonäön perusteella päättelemään sen laatua, koska muutos ei ole tyypillinen puhtaalle nestekystalle. Kyseessä on voinut olla ohi menevä vaurion aiheuttama kudosnesteen kertyminen nahanalaiskudokseen tai pienikokoinen hyvän- tai pahanlaatuinen kasvain. Muutoksen laadun selvittäminen olisi edellyttänyt ohutneulanäytteenottoa...//... Olisi ollut suositeltavaa seurata muutosta ja ottaa myöhemmin ohutneulanäytteitä, mikäli muutos ei poistuisi ja/tai jos muutos kasvaisi."

Eläinlääkintävahinkolautakunta oli sitä mieltä, että hidas kasvu on mastsolukasvaimelle epätyypillistä. Sehän ei pidä paikkaansa low grade mastsolukasvainten kohdalla. 

Ja: Näytteenoton puuttuessa ei ole jälkikäteen mahdollista arvioida alkuperäisen muutoksen laatua. On epätodennäköistä, että kyseessä olisi ollut samalla paikalla myöhemmin kasvava mastsolukasvain, koska mastsolukasvain todettiin vasta 3 vuotta myöhemmin. Päätöksessä sivuutettiin täysin se, että vastineessani oli mukana fysioterapeuttien käyntikopioit, joista kävi ilmi, että samassa paikassa oli patti joka kerran.

Kannattaa oikeasti tarkistaa, millä tavalla koulutetulla eläinlääkärillä käy, jotta hän oikeasti osaisi tulkita ultraäänilöydöksiä, osaisi harkita erotusdiagnostiikkaa ja saisi diagnoosin edes sinne päin.

Silloinen eläinlääkäri: Muutos ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Mikäli patti ilmestyy treenin jälkeen, voi siihen laittaa jatkossa paikallisesti kylmää. Faskiakireyksiin suosittelen faskiahoitoa. Hyvää jatkoa Giblille ja tsemppiä Halli-SM:eihin!

Rannalla, puhelu

Sunnuntaina kävimme lyhyesti metsässä ja rannalla. Gibli sai lutrata järvessä, mutta en antanut vielä uida. Sen yhden tikin kohta oli vielä vähän "pehmeän" näköinen.

Tänään menimme rannalle taas. Nyt Gibli sai myös uida. Haavojen pinta näytti hyvältä. Oli viileämpää kuin oli ennustettu. Lyhythihaisessa paidassa ja capreissa palelin vähän. 

Katselin Gibliä, kun eläinlääkäri soitti. Hän kertoi heti alkuun, että hänellä on hyviä uutisia. Kaikki kasvaimet ja luomet olivat hyvänlaatuisia. Helpotuksen huokaus. 

Kerroin hänelle siitä yhdestä tikistä. Se oli todennäköisesti ihonalainen sulava ommel ja näin ajateltuna se käy järkeen. Ihon päällä ei näkynyt selvää lankalenkkiä. Ihonalaiset ompeleet ovat siimamaisia ja vähän vaaleampia ja se kyllä sopi ompeleen kuvaukseen. Parempi näin. En halua, että ihon sisällä on sulamatonta lankaa.

Nisärivistöä kannattaa tunnustella muutaman kuukauden välein.

Puhelun jälkeen lähdimme kotiin, jotta en vilustu. Eli saattoi jälleen ajatella normaaleja asioita.

Odottelua

Odottelin tänään eli kahden viikon kohdalla eläinlääkärin soittoa patologin vastauksista, mutta sitä ei tullut. Osasin varautua, viimeksikin meni lähes 3 viikkoa. 

Gibli on toipunut varsin hyvin. Alin leikkaushaava punoitti, rauhoittui lääkkeillä. Ehti käydä hyviä katastrofiajatuksia. Äsken poistin 34 tikkiä. 1 oli yhden haavan reunassa turvonneen ihon sisässä tosi hankalasti. Ensin koko tikki ei edes näkynyt, langanpää vaan törrötti. Sitä kiskoessa tuntui, että koko haava aukeaa. En ole varma, sainko sitä ihan kokonaan pois. Toivottavasti siitä ei nyt tule ongelmaa. Ei sitä voinut enempääkään nyhtää ja etsiä lenkin alkua.

Steriloinnin vaikutukset näkyvät. Giblistä lähtee karvaa ja hajut kiinnostavat todella paljon. Odotan, milloin koira nostaa jalkaa pissiessään. 

Nisäkasvainta olisi saanut estettyä, jos Giblin olisi leikannut ennen ensimmäisiä juoksuja. Giblillä se olisi tarkoittanut ennen puolen vuoden ikää. En usko, että yksikään eläinlääkäri Suomessa olisi siihen suostunut.

Kunpa nyt haavat paranisivat kunnolla eivätkä aukeaisi yöllä, ja se yksi hankalan tikin kohta ei verestäisi, niin Gibli pääsisi syömään mustikoita ja lutraamaan vedessä.

Viikon aikana on ollut rutkasti tekemistä. Muutimme. Giblillä on nyt kivat näkymät sekä olohuoneesta että parvekkeelta. Parvekkeella koira viihtyy erinomaisesti. Tänään piti jo aamupäivästä hakea koiruus sieltä pois, jotta ei läkähdy.

Agilitya en ole yllätyksekseni kaivannut lainkaan. Minua risoi jo pari (?) vuotta lajin tuloskeskeisyys ja se, mitä se teki omalle päälle. Ei se pentukaan järjestynyt, aina meni joku vikaan tai alkoi itseäni hirvittää, siis tuli sellainen olo, että en halua enää sellaista huolehdittavaa itselleni. Nyt kuplan ulkopuolelta katsottuna koko agilitya tarkastelen ihan eri tavalla. 

Jotakin omaa liikuntaa täytyy keksiä. Nyt ollaan eletty koira kainalossa. Gibli inhoaa tötteröä, joten on pidetty isoa vinttarikuonokoppaa. Jos Gibliä oksettaa, en halua, että Gibli on silloin yksin. Kun nyt päästäisiin metsälenkeille yhdessä.

Vuosi sitten odoteltiin levinneisyystutkimusten tuloksia - onko mastsolusyöpä leikattavissa vai ei.

Toipumista

Giblin kipulääkkeitä olen päässyt vähentämään. Taidan antaa yöksi vielä parasetamolin. Nyt Gibli nukkuu rauhallisesti.

Otin eilen pois haavasidokset, kuten oli ohjeistettu. Haavat sinänsä olivat varsin siistit, mutta en ollut varautunut siihen, että Giblin vatsa näytti siltä kuin koira olisi jäänyt leikkuupuimurin tai ruohonleikkurin alle. Tikkijonot kiemurtelevat. (Monesti isoista haavoista tehdään kiemurtelevia, jotta arpi joustaa paremmin.)

Oma järkytykseni alkaa jotenkin tasaantua. Edelleen, kuten vuosi sitten, tulee yhtäkkiä havahtumisia sairauteen - ihan kuin sen muka kunnolla olisi päässyt unohtamaankaan. 50 % nisäkasvaimista on pahanlaatuisia. 

Sitten vielä informaatiota narttukoirien omistajille. Luulin, että nisäkasvain tulee ihan nisän viereen tai nisän alle. Giblillä kasvaimet olivat 1-3 cm päässä nisistä, nisien välissä. Jos niissä kohtaa ihon alla tuntuu riisinjyviä tai isompia tai pienempiä pahkuroita, niin tervemenoa eläinlääkäriin. Giblin pienin jyvänen oli puolikkaan nuppineulanpään kokoinen.

Jos Giblillä ei olisi tikkejä, nyt olisi juuri oikeat ilmat olla veden äärellä.

Eka yö

Eläinlääkäri soitti leikkauksen jälkeen. Sterilisaatiossa ei tullut yllätyksiä, kohtu jäi paikoilleen. Hän poisti 4 nisäkasvainta ja luomet. Leikkaus meni hyvin. Vastaukset tulevat noin 2 viikon päästä. Hän sanoi jälleen, että on hyvä, että kasvaimet löydettiin niin pieninä. 

Sen unohdin kirjoittaa eilen, että kysyin onkologilta, että millä se estetään, että kasvaimia ei ilmaannu jäljellä oleviin nisiin. Sitä pyritään estämään sillä steriloinnilla. 

Gibli käveli omin jaloin leikkauksesta autolle. Koira oli ihan eri kunnossa kuin vajaa vuosi sitten mastsoluleikkauksen jäljiltä, jolloin 1 etujalka oli pois pelistä ja täysin varottava. 

Ilta meni Giblin hentoja lauluja kuunnellessa. Kuten aikoinaan Lystiä leikkauksesta hakiessa, jolloin poika totesi autossa: "Eipä tarvita radiota." Eläinlääkäri sanoi soittaessaan, että kivunhoitoon panostetaan niin vahvasti, että jos koira ääntelee, niin se johtuu lääkkeistä eikä kivusta.

Annoin yötä vasten tramadolia ja parasetamolia ohjeiden mukaan. Viime kesän veriripulin ja -oksentelun jäljiltä olen välttänyt varmuuden vuoksi tulehduskipulääkkeitä, vaikka ne oireet todennäköisesti liittyivät mastsolukasvaimeen.

Yö meni hyvin. Gibli nukkui olohuoneessa pedillään, minä makuuhuoneessa.

Heräsin ikävän tuttuun tunteeseen ja ajatukseen: "Mikäs se nyt olikaan pielessä tässä elämässä?" Sekunnissa sen sitten muistaa.

Maksoin viime viikolla parjaamani vakuutusmaksun. Ajattelin, että Giblin kohdalla se tulee täyteen kuitenkin. Vakuutuskausi alkoi 22. tai 23.6. Se tärähti nyt sitten kerralla täyteen, jos korvaavat.

Perjantai klo 15.50 saakka

Kirurgi sanoi eilen, että kannattaa tarkistaa Giblin nisärivistöt vielä kotona. En tutkinut niitä illalla. En halunnut menettää vähäisiäkin yöuniani.

Aamulla otin Giblin jalkojeni väliin selälleen kynsienleikkausasentoon ja tunnustelin nisät uudelleen. Nyt sädetetyn jalan kainalossa olevan nisän viereen oli ilmaantunut 1 cm halkaisijaltaan oleva patti. Jonkinlaista ryhelmää tunsin myös vasemmalla taaimmaisessa nisässä. 

Olin vältellyt googlailua, mutta vilkaisin nyt uudelleen nisäkasvaimien ennustetta. Kiivaasti kasvava ei ole hyväennusteinen. Silloin kannattaa tehdä levinneisyystutkimukset ja pohtia, leikataanko koiraa ollenkaan. Jos yhdessä yössä tulee sentin kasvain, niin kiivaalta kasvulta se minun korviini kuulostaa.

Ilmoitin eläinsairaalaan, että nyt on patti myös kainalossa ja että mitäs tehdään ja että jos kysyisivät myös onkologilta. Sitten mietin, että tältä se sitten tuntuu, kun eletään toisen viimeisiä hetkiä.

Soitin parille lähimmäiselleni. Suunnitelmani oli seuraava: En leikkuuta Gibliä ennen kuin levinneisyys on tiedossa. Jos syöpä on levinnyt, Gibliä ei leikata, vaan lähdetään rannalle nauttimaan. 

Kohta eläinsairaalasta soitettiinkin, että siellä on nyt neuvoteltu ja jos toisin Giblin klo 12, niin sekä kirurgi että onkologi tutkivat Giblin ja sitten päätetään mitä tehdään.

Ennen lähtöä otatin viimeiset kuvat. Ajattelin, että jos sisuskalut on täynnä syöpää, niin sitä voi joutua kiperien päätösten eteen.

Ja sairaalan pihalla seuraavan. 

Sitten tuli onkologi. Hän tunnusteli Giblin kainalopattia ja sanoi, että ei se ole kova eikä tunnu nisäsyövältä. Vaihtoehtona oli A: Otetaan nyt kainalosta ohutneulanäyte, jonka onkologi katsoo heti, sitten edetään keuhkokuviin ja jos ne on ok, katsotaan vatsan ultraääni ja jos siellä ei ole levinneisyyttä, edetään leikkaukseen. Tai B: Tietokonetomografia, jolloin selviäisi etenkin se, onko mastsolusyöpä levinnyt. Silloin Gibli nukutettaisiin. Tulokset tulisivat ensi viikolla ja leikkausta lykättäisiin noin viikolla. Odotusaika ei ennustetta juuri muuttaisi.

Seisoin siinä aurinkoisella parkkipaikalla onkologin kanssa. Aurinko paistoi ja tuuli. Kysyin häneltäkin, miten hän etenisi. Päädyin vaihtoehtoon A.

Kävelimme sisälle. Giblin kainalosta otettiin ohutneulanäyte. Onkologi tutki sen ja tuli takaisin. Siinä oli neutrofiilejä ja nestettä, ei mastsolusyöpää eikä pikaisesti näyttänyt muultakaan syövältä. Kirurgi kävi kanssa katsomassa Giblin. 

Sitten Gibli vietiin keuhkokuviin. Niissä ei näkynyt metastaaseja. Seuraavaksi Pikku-Gibli rauhoitettiin ja nukahdettuaan vietiin vatsan ultraääneen. Menin autolle odottamaan.

Olin lähettänyt viestiä myös Utrechtiin: voiko sädetyskainaloa leikata. Paraneeko iho? Sieltä vastattiin, että 9 kk sädetyksen jälkeen voi.

Miesystävä oli tehnyt mukaani eväsleivät, koska oli arvannut, etten ole syönyt. Ahmin juuri voileipää, kun onkologi tuli luokseni hymyssä suin: "Siellä on punkki! Siellä kainalossa on punkki!" Rauhoituksen jälkeen, kun Gibli oli kunnolla selällään, sen pääsi näkemään. Hän kysyi, ultraako kuitenkin. Sanoin, että joo. 

Päivitin lähimmäisilleni, että se patti oli punkki. Tällaisissa tilanteissa huumorin kanssa joutuu olemaan varovainen puolin jos toisinkin, mutta olihan se nyt päivän paras uutinen. Jonkinlainen viikatteen humahduksen väistö jälleen kerran.

Vatsan ultraäänessä ei näkynyt metastaaseja. 

Gibli jatkoi leikkaukseen. Tarkoitus on leikata ne 4 riisimäistä kasvainta, steriloida Gibli ja ottaa samalla ne luomet, jotta kuukauden päästä ei leikellä niitä, jos ne lähtevät paksunemaan. Jos kohtu on ok, se jätetään. Jos se on poikkeava, se leikataan pois.

Tässä on vielä kuva niistä luomista. Tuo isoin on ollut vuosi sitten, nuo pienemmät kasvaneet vuoden sisällä. Mutta mitä olen koirien melanoomista nyt oppinut, niin ne lähtevät paksunemaan, jolloin ihon pintarakenne häviää. Noissa kaikissa ihan pintarakenne on säilynyt ja ne ovat ihon tasalla.

Nyt odotan soittoa.

"Niin kaunis on maa..."

Huomasin Giblillä juhannusaattona 3 tummaa luomea nisän vieressä. Vuoden takaisessa kuvassa näkyi vain yksi. Jos sen näköisiä luomia olisi ihmisellä, poistattaisin ne melanoomaepäilynä. Lähetin sähköpostia luottokirurgin lääkäriasemalle valokuvineen. Hän oli lomalla ja palaa vasta maanantaina töihin.

Tässä on juuri suunniteltu ulkomaanmatkaa elokuulle, mukaan tulisi tietenkin Giblikin. Matkustaisimme tällä kertaa paremmalla mielellä ilman syöpähoitojen varjostusta. En ole vielä varannut laivalippuja, mutta klikkaus on ollut sormen näpsäytyksen päässä.

Jostakin syystä halusin eilisiltana kuunnella Kari Rydmanin sanoittamaa "Niin kaunis on maa" -kappaletta. Kappale syntyi, kun hänen oppilaansa jäi auton alle. Ajattelin, että voin laittaa blogiin ensimmäisen ja toisen säkeistön ja jättää sen kolmannen pois, siinä kun jo varjot pitenevät ja poissa on ystävä kallehin. Toista se on minulla nykyään Giblin kanssa: nyt meillä on kirkkaita päiviä ja nautin rannalla istuskelusta Gibliä katsellessa.

Tässä on kaksi ensimmäistä säkeistöä/kappaletta:

Aurinko nousee, on kastetta maassa

Aika on herätä, nousta ja lähteä

Κohdata ystävä kallehin

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

Ja varjoisat veet, niin varjoisat veet

Päivä on kirkas, vain metsässä tuulee

Aika on leikin ja naurun ja riemun

Mukana ystävä kallehin

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas

Ja varjoisat veet, niin varjoisat veet

...

- Kari Rydman -

Heräsin aamulla ja varasin ajan eläinsairaalaan tsekkaukseen. Päivällä sain sähköpostia lomalla olevalta kirurgilta, että tuon näköiset luomet eivät koirien melanoomalta näytä ja niitä voi seurata, kun sijaitsevat tuossa kohtaa. 

En perunut eläinsairaalan aikaa, maksu olisi mennyt joka tapauksessa. Ajattelin odottaa vielä sen lääkärin mielipiteen, kun hän näkee luomet livenä. Olin varannut huomiseksi alustavasti leikkausajan. Ideana se, että jos leikataan, Gibli ehtisi parantua ja tuloksetkin tulla ennen reissua. Päätin kuitenkin, että mikäli luomia ei ole pakko poistaa, en Gibliä turhaan leikkuuta ja pidä poissa vedestä parhaaseen kesäaikaan.

Eläinsairaalan pihalla mietin, että täällä sitä on viimeksi oltu ennen Utrechtiin lähtöä ja syksyllä pernan koepalassa. 

Tämä kirurgi oli mukavan oloinen. Selitin hänelle Giblin taustaa, jota heillä oli jo tiedoissaankin. Sanoin, etten halua koiraa leikkuuttaa turhaan. Se olisi 20. nukutus vuoden sisällä. Huojennus oli iso, kun hän oli samaa mieltä. Luomien pinta oli kiltin näköistä. Sovittiin, että seuraan ja palaan tarvittaessa asiaan. 

Sitten hänen sormensa osui pattiin Giblin nisän vieressä. "Tässä on tämmöinen riisinjyvä, kokeile vaikka." Niin oli. Tunnustelin Giblin nisärivit huhti- tai toukokuussa eikä niissä silloin mitään patteja ollut. Hän tunnusteli seuraavaa nisää. "Tässäkin on... Ja tässä." Patteja löytyi yhteensä 4: 3 samalta puolelta ja 1 toiselta puolelta. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta.

Hän sitten kysymään, että mitä tehdään, jäätkö seuraamaan. Sanoin, että huomiseksi oli varattu se luomenpoistoaika. 

Gibli leikataan huomenna. He lähettävät tekstiviestin, kun on aika lähteä, niin Giblin ei tarvitse odottaa ennen leikkausvalmisteluja. Samalla kirurgi poistaa luomet.

Kävelin parkkipaikalle Giblin kanssa. Tuttu epätodellinen olo oli päällä taas. Että viime heinäkuun elin koira kainalossa ja niin tulen elämään tämänkin heinäkuun, taas tuloksia odotellen. Koirilla on kuulemma paljon erilaisia nisäkasvaimia. Joskus jokainen patti voi olla eri lajia. 

Palasin maksamaan laskun. Eläinlääkäri tuli vastaan: "Haluatko, että steriloin samalla? Iän myötä märkäkohturiski kasvaa." Itse tuumin, että jos löytyy estrogeeniriippuvainen syöpä, niin sterilointi on varmaan siinäkin mielessä järkevää. Toki on virtsankarkailuriski olemassa. En kuitenkaan halua olla Giblin kanssa märkäkohtuleikkauksessa kuukauden päästä. Sterilointi on ollut listalla, mutta on jäänyt muiden leikkausten varjoon. En ole aiemmin halunnut Gibliä steriloida, jotta hyvä luonne ei muuttuisi. Nyt taidan päätyä sterilointiin.

Ajoin eläinsairaalasta rannalle. Gibli ruoppasi rantaa ja ui. Otin videoita. Oli samanlainen olo kuin Pohjanmeren rannalla viime syyskuussa: Teki mieli ikuistaa kaikki. Samaan aikaan halusin painaa kaiken mieleeni kuvaamisen häiritsemättä.

Tämä ei voi olla totta.

Juhannus

Olemme jatkaneet vedessä lutraamista. Olen myös jumpannut Gibliä. 

On outoa, kun ei ole agilitykisoja enkä tänään katso ensi viikonlopun kisoja. Sehän on ollut sellainen sunnuntai-illan rutiini. Vapaa viikonloppu on tuntunut oudon pitkältä. Vielä oudompaa on, että en tällä hetkellä edes kaipaa kisoihin. 

Juhannuksen alla

Jotakin hyötyä on somen plaraamisesta. Opin sieltä, kuinka vesimeloni kannattaa pilkkoa. Normaalit siivut ovat aika sottaista syötävää, on posketkin melonimehussa. 

Tein vähän liian isoja "puikkoja". Jos kokeilette, kannattaa leikata vesimeloni pienemmiksi ruuduiksi. 

Toisena kerron jutun autostani ja pääsen kehaisemaan OP-Pohjolaa. Vahasin auton käsin muutama viikko sitten. Huomasin kummallista rypelöä katossa ihan tuulilasin vieressä. Ruostetta! Kävin näyttämässä sitä automaalaamossa. Löytyi 2 kiveniskeymää. 

Ennen autoissa oli lista tuulilasin yläreunassa, mutta uudemmissa malleissa se on poistettu ulkonäkösyistä. Niinpä näitä kiveniskeymiä tulee tuulilasin yläreunan viereen katon reunaan. Pitäisi korjata ja maalata koko katto. Koska kattoa pitää korjata myös tuulilasin alta, se vaatii tuulilasin poiston. Tuulilasi taasen ei lähde kokonaisena, joten se pitää vaihtaa, mikä tarkoittaa n. 1 500 euroa laskuun lisää - reilun tonnin katon laiton lisäksi. 

Viime viikolla huomasin, että auton takaoveen oli tullut uusi kolhu. Joku oli avannut siihen ovensa parkkipaikalla. Kävin näyttämässä sitä merkkiliikkeessä. Samalla näytin katon. Merkkiliikkeen korikorjaaja suositteli pyytämään tarjouksia, koska koko paketille tulisi hintaa nelisen tonnia. 

Illalla tein vahinkoilmoituksen ovesta ja samalla kokeeksi toisen vahinkoilmoituksen katosta. Oven vahingon paikan ja ajan pystyin haarukoimaan, mutta katon suhteen kerroin rehellisesti, että mahdotonta sanoa, mutta varmaan moottoritiellä, joita pitkin on tullut ajeltua. 

Heti tuli päätös oven korjauksesta: vakuutus korvaa, toki omavastuu lähtee. Pyydettiin vahinkotarkastus katosta. Etsin netistä luotettavan oloista ja vakuutusyhtiön hyväksymää automaalaamoa ja menin sinne seuraavaksi. Sen omistaja kertoi, että kyllä sen katonkin pitäisi mennä vakuutukseen, samanlainen törmäysvahinko se on sekin, tosin kiven kanssa. Hän lähetti vakuutusyhtiöön oman tarkastusilmoituksensa kuvineen. 

Seuraavana päivänä tuli Pohjolalta viesti. Myös katto korjataan vakuutusyhtiön laskuun. Siitä menee toinen omavastuu. 

Autoni menee heinäkuussa korjattavaksi: laitetaan katto, ovi ja samalla menee tuulilasi uusiksi.

Keskikesä lähestyy

On ollut vähemmän kesäistä ja olen halunnut säästää Giblin etujalkaa, joten emme ole juurikaan käyneet rannassa. Hyttysetkin ovat "kuoriutuneet" ja niiden "pesintä" on ilmeisen onnistunut.

Sunnuntaina olin Akaassa rippijuhlissa. Väistelin taas Pirkan Pyöräilyn pyöräilijöitä, kuten vuosi sitten. Tasan vuosi sitten lauantaina olin Giblin kanssa SM-seniorikisoissa ja sunnuntaina helteessä Para-SM-kisoissa. Sinä aikana bc-pentu oli ystävälläni ja hyökkäsi aivan yllättäen äristen hänen ystävänsä kimppuun, mikä monen muun asian muassa sinetöi pennusta luopumisen. 

Maanantaina vuosi sitten kävimme rannalla ja metsässä näyttämässä pennulle paikkoja, missä olisimme jatkossa käyneet. Siellä Gibli ahmi ruohoa ja paluumatkalla kuivuneita puiden lehtiä ilmeisen polttavaan närästykseensä. 

Illalla Gibli oksensi verta. Muistan, kun kävelin iltayöstä Giblin kanssa eläinsairaalan päivystykseen ja ajattelin, miten oli valoisaa, lämmintä ja linnut lauloivat. Että miten erilainen kesä olikaan tulossa kuin mitä oltiin kaavailtu - pennusta luopuminen suretti. Lisähuolta toi Gibli. Silloin Giblin oireilun syynä pidettiin ruokanappulan vaihtoa ja pentustressiä, mutta eläinlääkäri jo sanoi, että tämän ikäistä kannattaa tutkia paremmin, jos vaiva ei helpota.

Tiistaina oli tarkoitus viettää viimeistä iltaa pennun kanssa yhdessä, mutta Gibli ripuloi verta, joten olin silloinkin eläinsairaalassa ja yhteinen aika jäi vähiin.

Sitten tähän päivään. Luin nettivinkin, jonka mukaan punkit voivat löytyä paremmin koirasta, kun laittaa kännykän helppokäyttötoiminnoista vastavärit päälle ja katsoo koiraa suurennuksella. Gibli näytti aika jännältä niillä väreillä, mutta en saanut kopioitua kuvaa, koska värit kääntyivät aina oikeiksi.

Ja vähän ekstraa vielä. Ostin kojelautakameran omaksi oikeusturvakseni, koska aika paljon tapahtuu liikenteessä. 5 tapahtumaa 4 päivässä. Tässä on tämän päivän paras. Tässä on lisää.

This happens

Tomba jatkaa toipumistaan. 

Käymme metsässä tai ennemminkin rannalla monta kertaa viikossa. Minä istun ja Gibli ruoppaa, haistelee järvenpohjaa ja uiskentelee. Selvästi nauttii.

Se ei oikein käy liikunnasta, minulle. Olen katsonut kuntokeskusten tunteja, ehkä jotakin tanssillista, jotta aivot ja lihakset saavat sopivasti stimulaatiota. Tärkeää on saada jotakin nopeaa liikuntaa, tässä iässä muuten hidastuu. Kuntosalilla pystyisin tekemään vain reisiprässiä, koska muuten kipeytyy selkä tai olkapäät tai joka kohta. Ja sitten valvon monta yötä. Reisiprässejä on ulkoliikuntalaitteillakin. Paluuta koiratanssiin olen miettinyt, mutta se ei sellaista liikunta-liikuntaa ole ainakaan ihmiselle.

En tiedä, vienkö Gibliä enää agilityyn. Todennäköisesti en. Maku menee, jos/kun ei pystytä treenaamaan, mikä on lajin yksi suola. Se myös valmentaisi molempien kehoja itse kisatilanteeseen. Ehkä käyn jäähyväiskisoissa? 1 tai 2 starttia Games-SM-kisoissa? Onko se sen arvoista, että koira kipeytyisi ja loppukesäkin menisi toipuessa? Tai kaatuu ja loukkaantuu? 

On tuon koiran kanssa niin monta arvokisafinaalia vedetty, että niistäkin riittää hyviä muistoja.  

Gibli pysähtyi katsomaan kesken rantahommien.

Nyt on ollut hyvä miettiä agilitya muutenkin. Jo kisa-aikana mietin sen valtavaa tuloskeskeisyyttä. Ainakin minulle ei-nolla tarkoitti täyttä epäonnistumista, vaikka kuinka yritin vakuuttaa itselleni muuta. Jos halusi pysyä rankingin 30 tienoilla, piti onnistua, mielellään nopealla radalla. Toisaalta hirmuiset euforiat sai hyvästä radasta, kun kaikki meni just nappiin. 

Ja sitten kun nyt katsoo agilityvideoita, niin onhan se aikamoista rasitusta koiralle. Oikeasti.

Mutta ehkä sitten pentu joskus? Tai ei pentua kaikkine riskeineen. En tiedä siitä 1-2-vuotiaastakaan. Jaksanko enää? Siis kroppani on oikeasti romu. Saati psyykkiseltä kannalta. Jo koiria katsoessa kylmä hiki valuu selkää pitkin, kun mietin kaikkea sitä huolta ja murhetta, mitä koirasta tulee. 

Jokaisen koirani kanssa on ollut huolia riittämiin. Lystillä haimatulehduksia ja atooppiset tassut 3-vuotiaasta alkaen, Lykyllä kaikenlaista murhetta ja Giblillä syöpä ja punkkimyrkkyjen neurologiset reaktiot, jotka rajoittavat matkustamista.

Että sen jälkeen, kun on huolehtinut ihmislapsensa ja nyt jo kolmatta koiraa, niin voisiko elämä olla vähemmän huolivapaata? En tiedä, pidänkö siitä matkustamisestakaan tarpeeksi - vai olenko onnellisimmillani, kun istun rantakalliolla ja katson koiran lutraamista? 

En tiedä, ehkä jätän koiran ottamisen Giblin valinnaksi. Jos Gibli ihastuu, niin kaveri tulkoot. Ei tosin ole tällä hetkellä ehdokkaitakaan. 

Koiraharrastuksen ulkopuolisessa siviilielämässä sentään on monenlaista viritystä. Jos asiat menevät maaliin, kerron siitä sitten täälläkin. 

Radiosta tuli yhtenä päivänä Don Henleyn The Boys of Summer. Nyt vasta kuuntelin sanat kunnolla. Sehän kertoo menneistä kesistä ja nuoruudesta. Hyvin osuvalta kuulostaa sellainen: "... Those days are gone forever, I should just let them go but... - I can see you..."

P.s. Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä.

Toipumista

Edellisen viikon torstaina saatiin viikon riehumiskielto. Tämän viikon keskiviikkona käytiin metsässä kävelemässä ja ravailemassa rauhallisesti, sitä ei oltu kielletty. Normaalisti kävelemme portaita 4. kerrokseen ja alas, nyt olemme ajaneet hissillä. Torstaina Gibli sai olla rannalla ja uida vähän aikaa. Uiminen ei päättynyt ihan niin rauhallisesti kuin luulin. Video ei anna oikeutta kallion korkeudelle.

Olen jumpannut Gibliä joka toinen päivä ohjeiden mukaisesti. Ensimmäistä kertaa Gibli on tehnyt liikettä, jossa työnnän lavasta sivulle päin ja Gibli vastustaa, jotta ei kaadu. Terveelle puolelle tulee jämäkkä vastustus. Sairaalle puolelle työntäessä vastustus on hyvin hentoa. En tiedä, onko tämä ilmiö ollut ennen olan kipeytymistä, siis jo leikkauksesta lähtien - vai jo sitä ennen. 

Pääasia on, että Giblin liikkeessä en havaitse puolieroa myöskään alamäessä.

Vakuutuslasku

Jos-vakuutusyhtiö ilahdutti uusimmalla laskullaan. Kuluttajansuoja voisi oikeasti tätä selvitellä, mitä se tällainen sopiminen on:

V. 2017 Giblille vakuutusta otettaessa enimmäiskorvausmäärä oli 2 000 euroa, kuntoutusturva 300 euroa ja henkivakuutus 1 000 euroa. Vuosimaksu 260,81 euroa.

Tulevalle vakuutuskaudelle (vuosi):

• Eläinlääkärikuluja korvataan max 1229 euron edestä. 
• Kuntoutusturvan enimmäismäärä on 300 euroa (esim. fysioterapiaa)
• Henkivakuutuksen enimmäiskorvaus 615 euroa (nelosvalio...). 
• Vuosimaksu 804,10 euroa. 

Eli nyt 800 eurolla tulee käytetyksi mitä todennäköisimmin 300 euron edestä kuntoutuskuluja, jolloin jään 500 euroa minukselle. Jos tämän jälkeen tulee eläinlääkärikuluja n. 800 eurolla, niin ottaen huomioon 35 % omavastuu, olen siinä vaiheessa nollilla.

Giblin fysioterapia ja Lystin syntymäpäivä

Olen seurannut Giblin liikkumista tarkasti. Autohalliin vie noin 25 m pitkä luiska. Siinä alamäessä näkee hyvin, miten vasen etujalka kestää. Ottaako treeni tai kisat liian kovalle? 26.5. kisojen jälkeen ei ollut mitään poikkeavaa. 27.5. Gibli kulki vähän epätasaisesti, ikään kuin vähän varoi vasenta etujalkaansa. Otin illalla videon. Se on tässä. Videota voi oikeasti tarkastella käsi sydämellä, huomaako siinä mitään vai ei. Minusta huomaa, vaikka koira ei suinkaan ole kolmijalkainen. Fysioterapia tutulle luottofysioterapeutille oli sopivasti 28.5. ennalta sovitusti.

Pääkysymykseni hänelle oli, onko varominen "normaalia" lihasten kipeytymistä rasituksen jälkeen vai jotakin muuta. Epäilin itse kyynärpään vierustaa, mistä tunnustellessani Gibli reagoi pienesti eli siirtämällä aavistuksen jalkaa. Fysioterapeutti löysikin aristusta ja kiristystä tricepsin pään ja anconeus-lihaksen alueelta. Ranteen ojentajien, alakaulan ja lavan liitoskohdassa oli kireyttä myös. Vasemmalla liikelaajuus oli normaali, hauiksessa ei poikkeavaa. Muuten koira oli hyvässä kunnossa. 

Löydökset nyt kuitenkin sopivat rasitusvammaan. Ohjeeksi saimme kevyet jumpat, lähinnä painonsiirtoa, ja kevyttä käsittelyä. Laseria tai kylmää ei sädetetylle alueelle uskalleta antaa. (Toivon joka tapauksessa, ettei kyseessä ole mastsolukasvaimen relapsi.) Viikon ajan ei riehumisia, hyppyjä tai portaita. Seuraavan 2 viikon aikana paluu normaaliin liikuntaan asteittain. Jos Gibli on 3 viikon kuluttua oireeton, voi kokeilla agilitya. 

Autan Giblin taas autosta, kuten koko viime syksyn. Tuo video on otettu viimeisimpien pattileikkuiden jälkeen. Gibli tulee häkistä aika sukkelaan. En väitä, että kiertoliike yli 20 kg:n puntin kanssa tekisi hyvää selälleni tai olkapäilleni.

Tässä kohtaa mietin, mikä on 9-vuotiaan koiran etu. En tiedä, montako kesää Giblillä on jäljellä. En tietenkään tiedä omista kesistänikään. Nyt eletään ainakin viikko hissun kissun. Tomba rakastaa vedessä lutraamista, ruoppaamista, metsässä juoksemista ja uimista. Haluanko riskeerata sitä jatkossa?

***

28.5. on aina tärkeänä mielessäni. V. 2008 syntyi Lysti. Lystin jälkeen tuli Lykky ja sitten Gibli. Olen saanut upeita hetkiä ja vuosia koirien ja erityisesti agilityn parissa. Kukaan ei vie minulta pois niitä hetkiä, kun palaan kisoista ja luukutan Kuumaan Ylivoimaista, kuten viimeksi huhtikuussa Riihimäeltä palatessani.

Haluanko niitä vielä lisää? Vanhenen ja raihnaistun koko ajan. En ole varma, kestänkö enää sitä huolta, mitä koiran pitäminen tuo.

Tässä on kuitenkin kuva Lystistä pentuna. Enpä arvannut, miten upeat koiramaailman elämykset meitä odottivatkaan.

Omistan tänä vuonna Lystille tämän kappaleen, koska on aika surulliset tunnelmat. Olkaa hyvät:

5 - 0 - hyl

Liukan radoilla. Radat olivat kivoja. Oli kesäistä, auringossa lämmintä, virallisesti 16-18 astetta. Sekä minulla että Giblillä oli aurinkorasvaa.

1. hyppärillä Giblille kielto. En vissiin ymmärrä, milloin kiellosta annetaan virhe ja milloin ei, koska minun silmiin moni hankalammin pyörähtänyt ei saanut vitosta. No ei pidä pyöräytellä koiria. Tässä on linkki videoon. Pahasti jarrutan myöhässä heti 3. hypyllä. Sen jälkeen Gibli hyppää siististi.
2. hyppärillä 0. Sitä ei näy livestreamissa. Gibli kaarratti kahdessa siivekkeen ympäri kierrättämisessä. 
3. agilityradalla Gibli hyppäsi siivekkeen ympäri kierrätyksen ristiin, ja siitä puomille kalastellessa putkeen. Otin siitä puomin ja keppien kautta maaliin. Livestream vähän pätkii, silti Tässä on linkki.

Ratojen jälkeen on vaikea kävellä, kun selkä vihloo kinttuuni.

Purin kameraa. Siellä on 19.4. otettuja kuvia. Ihme suhruksi menevät, kun siirtää kuvasivustolle ja tänne. 

Tästä tulee joku kivennäisvesimainos mieleeni.

Tämä on otettu sunnuntaina ennen käärmekalliota. 

Käärmekallioilla lenkkeily saa nyt vähän odottaa. Jos Gibli saa osuman, tippasuonen löytäminen voi olla hankalaa. Nytkin viimeisimmässä leikkauksessa 3 jalkaan oli yritetty tippaa. Suonet "menivät" viime syksynä sädetyksen anestesioissa.

Tanssii käärmeiden kanssa

Olo oli tänään kuin David Attenboroughilla tai Crocodile Dundeella.  

Katsoin metsälenkillä jälleen kallioita siihen malliin, että täällä täytyy olla käärmeitä, mutta ei vaan satu silmiin. Ovatko parhaat lötköttelyajat jo menneet ja käärmeet tekemässä muita omia käärmejuttujaan?

Sitten seuralainen huudahti, että käärme. Heti tunnistin kerän rantakäärmeeksi. Gibli sivuun ja kuvaamaan. Rantakäärme oli sen näköinen, että sulatteli ruokaa. 

Katsoin tarkasti ympärilleni, "täällä voi olla kavereita". Heti, kun olin asettunut kyykkyyn, silmäkulmassa vilahti jotakin ja se oli sitten kyy, joka luikerteli esiin ilmeisesti kivenlohkareen alta. Kyystä otin vähän kauempaa kuvaa. Kyy ei hyökkää eteenpäin, joten sivulta voi ottaa kuvaa. MUTTA kyy kääntyy niin näppärästi, joten pian sitä ollaan hyökkäyssuunnassa.

Loppumatka käveltiin jalkoihin tarkasti katsellen. Jätetään nuo kalliot nyt rauhaan vähäksi aikaa. 

Tässä on linkki videoon.

Rantakäärme takaa ensimmäistä kertaa nähdessä. Oranssit
niskalaikut huomasin vasta myöhemmin. Tuo pilkukas vartalo
kiinnitti aluksi huomioni.

Kyy puun vieressä

Rantakäärme edestä

Kyy jäkälien päällä

Hyl ja 5

Olemme käyneet usein metsässä ja jumpanneet 3-4 kertaa viikossa.

Ei ollut Eloluoman radoissa vikaa. Viimeksi olen ollut hänen radoillaan Lystin ja Lykyn kanssa. Voisin mennä uudelleenkin.

Vasempaan olkapäähän taitaa olla tuloillaan jäätynyttä olkapäätä, mikä ottaa todella päähän. En saa siksi nukuttua. Kaiken kruunuksi aamupäivällä iski migreeni, onneksi oli lyhyempi työpäivä. Luulin, että migreeniajat ovat jo takana päin, mutta eivät näköjään ole. Oli kunnon sahalaita ja näköpuutos. Päiväunien ja särkylääkkeiden jälkeenkin vielä koski, mutta lähdin sitten kuitenkin kisoihin. Särky ei vaan ole ohi vieläkään.  

Mennessä oli 19 ja aurinko paistoi. 

Eka radalla oli toisena puomi. Gibli hyppäsi alastulon, joten otin puomin uusiksi. Myöhemmin olisi tullut hylkäys, kun Gibli livahti ansaputkeen. Rimat olisivat pysyneet ja muut kontaktit olleet ok.

Alkoi sataa ja ukkosti.

Toisella radalla tehtiin hyvää nollaa, kun tuli muurin kalikka alas. Olisi Gibli voinut sen pitää. Pääasia, ettei koira linkuttanut. 

Vähän alkaa olla jäähyväisfiilistä, että näinköhän enää Riihimäelläkään kisataan. 

Opissa

Aamulla heräsin lomapäivään lehteä kännykästä selaten. Drooniuutisen innoittaman otin Giblistä tällaisen kuvan.

Sitten lähdin ajamaan Janitan oppiin. 

Parasta lähdössä oli ottaa Gibli pienestä liikkeestä mukaan. 

• Työnnä kunnolla pitkittäiselle esteelle.
• Mieti sijainnit. Myös pakkovalsseissa ja erityisesti jatkon juoksulinjaa ajatellen.
• Muista liike, jos jarrutat. Samoin vastakäännöksen jälkeen.
• Backlap sujui vahingossa luonnostaan, Giblihän sen osasi kyllä.

Hyl - 10,43 - hyl

Iltapäivällä sain sähköpostia Giblin "tummapigmenttinen epätarkkarajainen muutos" oli melanosyyttinen luomi, josta ihmisillä voi kehittyä melanosytäärinen kasvain. Koirilla sellaista ei ole raportoitu. No hyvä, että sekin on pois.

Emme järjestäneet tulosilotulitusta Kivihalmeen radoilla.

1. Hyppyrata: Yhden hypyn takana oli putki, jonne ei pitänyt mennä. Luulin, että riittää, kun herättelen Gibliä nimellä. Ei riittänyt. Olisi pitänyt tehdä vastakäännös. Ei muita virheitä.
2. Agilityrata: Gibli ei yllättäen pujotellut keppejä loppuun. Siitä 5 vp. En tiedä, mistä tuli toinen 5 vp. Seisotin puomilla ja keinulla ja kehuin. Siitä yliaikaa.
3. Hyppyrata: Merkkasin Giblille eka hypyn huonosti ja Gibli hyppäsi sen jo merkkauksesta. Niin myöhästyin jatkosta. Radalla olisikin ollut 2 hankalaa poispäinkääntöä putken jälkeen.

Ei tipahtanut yhtään rimaa, muurin kalikkaa tai pituuden palikkaa. Koira ei linkuttanut ratojen jälkeen. Minä linkutin. Selkäni kestää noin puoli rataa. 

2 x hyl

Ei ollut Liukan radoissa eikä Giblissä vikaa, vaan minä olin huono. Etukäteen olin päättänyt, että otetaan uuden kauden alkajaisiksi kontaktit tarkasti. En vielä tiedä, poikiiko Giblin selän luomi lisää sairauslomaa.

1. agilityradalla Gibli tiputti ekan riman. En antanut rauhaa hypätä, kun keskityin seuraavan hypyn takaakiertoon. Puomille meno oli hiuksia nostattava, en edes nähnyt, että Gibli tuli väärälle linjalle. Puomilla Gibli teki hienon juoksukontaktin, sellaisen takatassut-osuman, mistä juoksupuomin treenaajat haaveilevat. Otin Giblin takaisin ja pysäytin siihen. Tuomari ihmetteli. Sanoin, että kun tällä on pysäytyskontakti. Lopussa tultiin A:n ohi vahingossa. 1 hankalassa kulmassa ollut rima tipahti myös. Muuten kuviot meni suunnitellusti. Linkki videoon.

2. agilityradalla yllättäen pujottelun jälkeen Gibli poimi hypyn, mitä en ollut tajunnut käyvän koiran silmiin. Puomilla taas upea juoksukontakti, minkä otatin pysäytyskontaktiksi. Lopuksi palkkasin keinulle ja juostiin maaliin. Rimoja ei tällä radalla tullut. Linkki.

Oma selkä suuttui pahemman kerran eikä kävelystäkään tahtonut tulla mitään radan jälkeen. En muista, milloin se olisi ollut niin kamala. Vihloi kankkuun ja takareiteen .Autolta kotiin kävellessä pystyin ottamaan jo askelia, että ehkä se siitä sitten.

Fysioterapiassa ja tuloksia

Gibli pääsi fysioterapiaan. Kireyttä oli yläniska-kieliluualueella, mikä on kuulemma tyypillistä nukutuksen ja intubaation jäljiltä. Hieman oli jähmeyttä rintarangan alussa, rintaranka-lanneranka-välimenoalueella ja ristiselän alueella. Vasen etujalka kiertyi hieman ulospäin, minkä itsekin huomaan. Se on leikkauksen ja säteilytyksen jälkimaininkeja. Gibli reagoi jälleen hyvin hoitoon.

Kirurgi soitti patologin vastauksista. Molemmat olivat hyvänlaatuisia: etujalan muutos oli apokriinisen rauhasen rakkula ja ristiselässä oli follikulaarikysta. Mutta kirurgi oli poistanut follikulaarikystan vierestä luomen, joka oli pistänyt silmään. Sitä en tiennytkään. Sen tutkimukset ovat kesken ja jäivät mietityttämään. Voisi tässä koiran pitämisessä edes joskus olla huokaisun paikka.

Hyvää syntympäivää, rakas Gibli.

Kaunis pieni tyttö, hyvää syntymäpäivää. 

Kuva on otettu eilen, kun oli vielä loimi tikkien suojana.

Free, simple and ergonomic mobile phone car holder

Katsoin kerran live streamia kisapaikalla päin laskevaa aurinkoa. Laskin aurinkolipan häikäisyn estämiseksi ja ta-daa. Pujotin kännykkäkotelon läpän suojan taakse. On paljon mukavampi katsoa näin videoita kuin pää kumarassa. 

Käpy tassun alla

Odotamme yhä patologin vastauksia. Näytteet lähtivät vasta maanantaina ja nyt on tynkä viikko vapun vuoksi. Kivahan ne tulokset olisi saada mahdollisimman pian.

Gibliä tikit eivät tunnu haittaavan. Pidän varmuuden vuoksi paitaa etujalan tikkien suojana. Ristiselässä on haavateippi haavan päällä. Olemme käyneet kahtena päivänä metsälenkillä. Olen myös jumpannut Gibliä. Öisin Giblillä on vinttarikoppa haavojen napraamisen varalta. Alkuviikosta tikit saa ottaa pois.

Eilen kallion päällä Gibli piti yhtäkkiä tassua ilmassa, nuolaisi sitä ja ontui sitten vaikeasti. Ajattelin, että jippii, tassuhaava. Varoen kurkistin tassun sisälle. Käpy oli anturoiden välissä. Helpotus.

Leikkuussa

Ilmoittauduin aiemmin maajoukkuekarsintoihin. Tosin tuli sellainen olo, että me ei kuuluta porukkaan, koska ei ole oikein agility kulkenut. No kun tiistaina kulki, niin mietin, että mikä ettei. Flow jatkukoon maajoukkuekarsinnoissa.

Olin varannut ajan Giblille ihomuutoksen poistoon 28.4.:ksi. Giblillehän tulee paljon rasvapatteja. Jokaisesta patista otetaan aina ohutneulanäyte mastsolukasvaimen poissulkemiseksi. Oikeassa etujalassa on ollut ihomuutos, josta ei ole irronnut mastsoluja. Se on solukuvan perusteella ollut mahdollinen hyvänlaatuinen kasvuhäiriö tai muuta sellaista, mitä ei ole tarvinnut poistaa, mikäli ei muutu. Mitään halua ylimääräisiin leikkauksiin minulla ei ole ollut. 17 anestesiaa vuodessa on ollut jo riittämiin. 

Mutta minusta se ihomuutos on viime aikoina kasvanut ja tummunut. Gibliä se ei ole häirinnyt, mutta minun hermoni eivät sitä enää kestäneet. Tosin, jos Gibli olisi ihminen, minun sormiini muutos olisi hyvänlaatuinen rasvasyylä. 

Jälkiviisaana Gibli olisi ollut järkevä leikkuuttaa alkuvuodesta, mutta silloin siihen ei ollut vielä tarvetta. Nyt halusin leikkuun pois päiväjärjestyksestä. Tuli mahdollisuus aikaistaa leikkausaikaa tälle päivälle. Maajoukkuekarsinnat on kaksipäiväiset: tänään 3 starttia ja huomenna 1-2. Aika rankkaa - alan jo vältellä kisoja peräkkäisinä päivinä. Ja jos ja kun koiran etu edellä mennään, niin kyllä se koira siitä eniten hyötyy, että epäilyttävä patti poistetaan mahdollisimman aikaisin.

Niinpä sitten valitsin karsintojen sijaan leikkauksen. Eipä tarvitse ainakaan enempää jossitella, jos löytyykin jotakin ikävää. Yöllä heräsin pohtimaan vielä sitä, että Giblillä on vasemmalla ristiselässä ollut patti, jonka on kahdesti todettu sisältävän talia. Se siellä kuitenkin jököttää ja todennäköisesti kasvaa ja todennäköisesti tulehtuu ja puhkeaa jossakin vaiheessa. Ja aina, kun jonkin ihmisen sormi siihen osuu, aina selitän, että joo, se on tutkittu ja se on viaton talipatti. Ihan niin kuin Giblin mastsolusyöpä oli viaton faskiakysta. 

Selitin eläinlääkäriasemalla kirurgille, että toki oli puhe vain siitä etujalan muutoksesta, mutta kun täällä ristiselässä on tällainen möykky, ja pitäisihän sen olla vain talia, mutta tällä koiran historialla ja kun se nyt kerran joka tapauksessa nukutetaan, niin... Hän sanoi ottavansa sen pois.

Minua ahdisti koko päivän ja ahdisti, kun Gibli nukutettiin. Mietin, miten kestin viime syksyä kaikkine nukutuksineen. Utrechtissa Gibli kuitenkin yleensä vietiin anestesiaosastolle, joten minun ei tarvinnut nähdä sitä nukahtamista - paitsi hoitojen loppuvaiheessa. Ahdisti odottaa kirurgin soittoa. Ajattelin, että jos soittavatkin, että Gibli kuoli komplikaatioon. 

Kirurgi sitten soitti, että koiran saa hakea puolen tunnin päästä. Hain vähän hoipertelevan koiran. Tuli mieleeni viime heinäkuu, kun haettiin Gibli syöpäleikkauksesta. Etujalka oli ihan suora ja koira kipeä ja tiesin, että tämä on vasta alkua. Toivottavasti nyt selvitään vähemmällä. Patologin vastaukset tulee ensi tai seuraavalla viikolla.

Kotona.

P.S. Otin eläinlääkäriasemalle mukaan Giblin oman kuonokopan, jotta heidän ei tarvitse pelätä, jos Gibli käyttäytyy epänormaalisti leikkauksen jälkeen. Pidän sitä varmaan kotona öisin, jotta koira ei napraa tikkejä.

Iltakisoissa

Elämä on jatkunut metsälenkkien ja jumppailujen kanssa. Viikonloppuna olin ilmoittautunut kisoihin, mutta puuttui motivaatio, joten peruin osallistumiseni.

Eilen olin Giblin kanssa iltakisoissa. Jari Suomalainen tuomaroi. Voitimme hyppyradat nollatuloksilla. Hyvin olisi käteen sopinut myös keskimmäinen agilityrata, mutta Gibli hyppäsi radan kunnostamisen aikana yhden hypyn, joten se oli hylätty sitten se rata. Katsoinkin, että siinä on niitä hyppyjä lähellä, kun Gibli odotti vuoroaan irti. Videolla näkyy, kuinka käännähdän ikään kuin merkiksi Giblille.

Ensimmäinen hyppyrata on tässä.

Keskimmäinen rata on tässä.

Toinen hyppyrata on tässä.

Hyvä mieli oli ajaa illalla kotiin. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen, kun oli kaunis ja lämmin ilta. 

Ihan oikea treeni

Olemme viimeksi käyneet Giblin kanssa ohjatuissa treeneissä viime kesäkuussa. Nyt kävimme Leinosen Janitalla. Teki hyvää. Tuli etuoikeutettu olo, että pääsimme sinne treenaamaan. Luulin, että ne päivät ovat Gibliltä ohi.

• Puomin kontaktin kanssa on käynyt, kuten käy, jos löysää kriteeristä. Gibli teki treeneissä hienot kontaktit.
• Muista kepeille tarvittaessa hyvä vienti, jos laukka taittaisi liian aikaiseen väliin.
• Muista katsekontakti!
• Hyödynnä pakkovalssia! Tuli oikein kylmät väreet hyvästä fiiliksestä.
• Myös rytmityksellä voi tehdä esteen erottelua.

Gibli liikkui hyvin treenin jälkeen, niin myös illalla kotona. Venyttelin hänet ennen iltapalaa. 

Musta kyy

Kävin metsässä aamulla Giblin kanssa. Katselin maisemia siihen malliin, että täällä täytyy olla kyitä. Kallioilla ei näkynyt, mutta sitten yllättäen vähän varjoisammassa paikassa olikin. 

Tältä se näytti ensi silmäyksellä.

Gibli hyppäsi sen yli mennessään. Kun olin huomannut kyyn, kutsuin Giblin takaisin, jotta ei syöksy kyyn kavereiden sekaan. Vaikka kuinka yritin ohjata Giblin ohi kyyn, silti se tuli samaa reittiä takaisin ja laukka sattui juuri kyyn yli. Käärme ei ojentunut eikä Gibli reagoinut, joten en olettanut käärmeen purreen.

Laitoin Giblin istumaan varmistettuani ensin, ettei vieressä ole lisää kyitä. Otin sitten nämä 2 videota. 

Harmittelen, ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Olin ottaa sen lähtiessäni, mutta päätin jättää kotiin, jotta lenkistä ei tulisi kuvausreissua. 

Kyy oli aivan musta, punaista oli huulissa ja leuan alla. Lajinmääritys tehtiin siskon kanssa pään suomujen, pään ja vartalon muodon sekä huulien värityksen perusteella. Rantakäärmeen häntä on laihempi, kyy on pullukampi pidemmälle. Kuvissa ei näy punainen silmä, jonka paikalla havaitsin. 

Tämä oli hyvin rauhallinen kaveri. Ei sihissyt eikä hyökkäillyt. Hän oli jo kokeneempaa sorttia, veikkaan pituudeksi n. 60 senttiä. En toki mittaillut tarkemmin. Sen verran pää kääntyi minua kohti koko ajan, joten en uskaltanut ottaa parempia kuvia. Nytkin pelotti. Pelkäsin, että paikalla on muitakin kyitä. Olisin hypännyt kuuhun, jos kyy olisi tehnyt puolustautuakseen edes valehyökkäyksen.

Pää kääntyi aina minua kohti.

Suurennos ensimmäisestä kuvasta. Näkyy punainen leuka.

Gibli käyttäytyi normaalisti koko ajan. Tarkistin vielä autolla, että Giblissä ei näkynyt mitään puremajälkiä missään. Ei näkynyt.

Taitaa mennä tuo lenkkipaikka boikottiin vähäksi aikaa. Koiran kantaminen tai itselle avun hommaaminen ei houkuttele, hoidot tai pureman seuraukset senkään vertaa. En tuolla millään kumisaappailla kulje, joten hyvin pystyy nilkkaan tikkaamaan.