1 startti

Muotkan agilityrata näytti kivalta. Koira piti jättää "lähtösuoran" alkuun. 4 hyppy oli takaakierto. Otin Giblin lähdöstä liian aikaisin, koska en ollut varma kestääkö koiruus pidempää odotusta. Imaisin Giblin neloshypyn etupuolelta. Myöhemmin olin päällejuoksuhypyllä todellakin edessä, jolloin rima tippui ja Gibli ajautui seuraavan putken ohi. Kontaktit oli kyllä hienot!

Eläinlääkärissä ja fysioterapiassa, tulosten odottelua

Keskiviikko 14.1.2026

Tämä viikko on täynnä terveysohjelmaa, joka on muuttunut pari kertaa. 

Alun perin tiistaina piti olla fysioterapia ja perjantaina onkologin kontrolli. Koska Gibliltä löytyi patti vasemmasta kyynärvarresta, peruin tiistain fysioterapian. Syöpää sairastavaa koiraa ei kuulu hoitaa. Sain ajan kirurgille täksi päiväksi. 

Tänään Utrecht vastasi kysymykseeni Giblin kontrollien sisällöistä: Tärkeintä on reagoida patteihin ja otattaa niistä ohutneulanäyte. Mastsolusyöpäpotilailla on 15 % riski uuteen mastsolukasvaimeen. Mitään rutiiniseurantaa ei muuten tarvita. Peruin perjantain onkologin. Syksyllä sille ajalle oli kaavailtu sapen kontrollia, mutta sappi on kontrolloitu joulukuussa.

Koska Gibli kaatui lauantaina, sovittiin fysioterapeutin kanssa tsekkauksesta sittenkin tälle viikolle. Peruutusaika löytyi huomiseksi. 

Klo 20.16: Olen nyt kotona. Gibliltä otettiin ohutneulanäytteet kolmesta kohtaa. Löysin kolmannen patin lapaluun päältä vuoroa odottaessani. Giblin pystyi tutkimaan jälleen ilman rauhoitusta. Minulla oli Giblille ruokanappuloita ja maksamakkaraa, jotta koiruuden makaaminen ja tutkiminen oli miellyttävämpää.

Patti 1 on vasemman lapaluun korkeimman kohdan vieressä, näytti lasilla talilta. Patti 2 oikean kyynärvarren yläosassa näyttää ihon kehityshäiriöltä, siitä kasvaa rykelmä karvoja. Siitä yritettiin ottaa heinäkuussa ohutneulanäyte, mutta siihen ei tarttunut soluja. Mastsolukasvaimesta soluja tarttuu usein hyvin. Jos solukuva on kovin tumma, patti kannattaa poistaa. Patti 3 on vasemman kyynärvarren yläosassa sisäsivulla noin 5 cm kyynärpäästä alaspäin. Se huolestutti minua etukäteen eniten. Sen sisältönä oli jotakin nestettä, mikä pelottaa. On kystamaisia mastsolukasvaimia. 

Yritän nyt ajatella positiivisesti. Tulokset tulevat yleensä nopeasti, vuorokauden sisällä, monesti iltamyöhään. Jos patti 2 on leikattava, niin mikäs siinä. Jos patissa 3 on mastsoluja, niin se tietänee taas vartijaimusolmuketutkimusta. Se on nyt se sama jalka, jonka kainalo on sädetetty. Varmaan tulee muitakin levinneisyystutkimuksia ja leikkaus isolla marginaalilla. Ainakin patti oli vielä pieni (?), arvioisin noin 0,5 cm kokoiseksi.  

Tällaista on mastsolusyöpäpotilaan omistaminen. 

Torstai

Ke-iltana nukkumaan mennessäni pattien näytteitä ei ollut vielä vastattu. Heräsin yöllä 2 maissa ja vilkaisin sähköpostin. Vastauksia ei ollut vielä tullut.

Iltapäivällä oli fysioterapia. Kerroin fysioterapeutille odottavani tuloksia. Neulanäytekohdat jätettiin rauhaan. Mitään varsinaista vammaa lauantain kaatumisesta ei löytynyt. Vasemmalla lavan ja olkavarren lihaksisto on yhä niukempaa kuin oikealla. Vasemmalla lavan liukuliike, olkanivelen ojennus ja kyynärän koukistus, kyynärvarren ja ranteen kierrot olivat jäykempiä. Alakaulan ja lavan liitoskohdissa oli kireyttä molemmin puolin. Oikealla rintalihaksessa ja hauiksessa oli kireyttä (tod.näk. lauantain seurausta). Th1-2-välissä oli jäykkyyttä, samoin Th-L-ylimenoalueella lievää kireyttä. Oikealla lanneselässä ja reidessä oli kireyttä, lauantaista tod.näk., takajalkojen liikkeet ok. Pitkästä vikalistasta huolimatta ei ollut erityistä.

Saimme uuden jumppaliikkeen. 

Jatkoin sähköpostin päivitystä Giblin vastauksia odotellessani. Mietin ovatko ne laajemmalla arviointikierroksella. Illalla tuli vastaus, että missään näytteistä ei ollut mastsoluja eikä pahanlaatuisuuteen viittaavaa. Jos se karvaa tunkeva ihon kehityshäiriö alkaa kasvaa, sen voi poistaa pienin marginaalein näytteeksi. Jään siis seuraamaan. Ja voi helpotuksen huokaus sentään.

Olo tällaisten uutisten jälkeen on jotakin tällaista. En tarkoita niinkään noita sanoja, vaan tunnelmaa:

Hallissa

Lauantain kaatumisen jäljiltä en näe Giblissä poikkeavuuksia. Loppuviikosta on fysioterapeutti, joka tsekkaa koiran. 

Olin varannut treenivuoron ennakkoon enkä halunnut sitä perua. Minun on vaikea uskoa, että ihmiset asettelisivat koiransa pumpuliin jokaisen kaatumisen jäljiltä, jos vaivaa ei näy. Kävin siis hallilla, mutta kevensimme kuvioita:

• Huolellinen alkulämmittely
• Kerran keinu, kerran A ja puomi 2 x, koska ensimmäisellä kerralla Gibli horjahti, sai kyllä palautettua tasapainonsa. 
• 30 cm korkealla rimalla pitkittäishypyltä käännöksiä ja suoraan menemisiä 
• Piiitkä loppuhölköttely: Gibli tykkää ravata ja laukata omaan tahtiinsa lelu suussa, ja pienet venyttelyt.

Giblin comeback

Ilmoitin Giblin yhdelle hyppyradalle. Halusin testata, kestääkö jalka kisaamista. Tuomarina toimi Kivihalme. Ennen kotoa lähtemistä muistelin, mitä eri ohjauksia onkaan olemassa. Olo oli kuin kuolleista nousseilla. Pakkasta oli kymmenisen astetta, minkä pohjoistuuli teki hyytäväksi. Otin Giblin hyvissä ajoin halliin, jotta ehdimme lämmitellä kunnolla. 

Tässä pitäisi olla suora linkki rataan. Gibli teki nollan, jolla sijoituimme kolmansiksi. Etenemä oli 5,63 m/s. 

Iloani himmensi se, että kulmassa Gibli kävi kyljellään. Juuri sitä kohtaa ei näy live streamissa. Mutta siis pitkittäiseltä hypyltä alastulon jälkeen Gibli tajusi, että pitääkin kääntyä putkeen. Etutassut luistivat alta ennen putkeen menemistä. Siinä oli aika tummana myös kumirouhetta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun en varoita Gibliä, vaan luulen laita-aidan ja liikkeeni kääntävän. Onneksi Gibli liikkui normaalisti radan jälkeen ja nyt iltakävelylläkin. Tulevalla viikolla onkin luvassa Giblin terveyskontrolleja, joten ei pääse sairastelut unohtumaan. Mitenkäs se yksi lastenlaulu menikään? Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa...

Giblin oma ilmoitus

Hei!

Minä olen kiltti Gibli. Minulla on vähän haku päällä. 

Voisin ottaa kaverikseni noin 1-2-vuotiaan belgianpaimenkoiran tai bordercollien, mieluiten uroksen. Iässä voi vähän joustaa suuntaan tai toiseen. Saa olla leikattukin. Pitäisi olla kiltisti minun kanssa, toki kuuluu leikkiä, mutta ei liian hyökkäävästi tai dominoivasti. Saa siis olla pehmeä, kunhan ei ole ääni- tai alusta-arka. Minulla on kaverina collie, joka on oikein kiva! Ja vaikka sellainen koira voisi olla ideaali, joka ei sovi siihen, mitä on ajateltu. Esimerkiksi liian kiltti belgianpaimenkoira, josta ei tullut suojelukoiraa, tai bordercollie, joka ei ymmärrä lampaista.

Omistaja haluaa vain suomalaisen, maksimissaan pohjoismaisen koiran. Koiran pitäisi olla myös luustokuvattu ja terve. Aggressiivinen ei saa olla ihmisille eikä koirille. Väri- tai karvanmuunnoksella ei ole väliä. Jos on belgi, koko saisi olla maltillinen ja etukulmauksiakin pitäisi olla, koska agilitya olisi tarjolla. Mitään pohjakoulutusta agilityyn ei tarvitse olla. Kunhan ruoka ja saalisleikki maistuu, niin se riittää.

Omistaja sanoi, että ottaisi tulokkaan aluksi koeajalle. Sitten jonkin ajan kuluttua minä saisin päättää, otanko koirasta uuden sohvakaverin. 

Omistajan saa kiinni sähköpostilla, joka näkyy blogin sivupalkissa.

Kisamittainen rata

Kävin tänään Giblin kanssa hallilla 30 min vuorolla. Päätin mennä 21 esteen radan kerran. Laitoin rimat 50-60 cm:iin, enimmäkseen 55 cm:iin.

Pakkasta oli 8 astetta. Lyhyen ulkoilun jälkeen Gibli sai lämmitellä sisällä itsekseen, kun tutustuin rataan, ja sitten kanssani. Näin rata sujui:

1. Hypylle irrotus sivulle, putkeen, joka meni puomin ali, ja takaakiertohyppy. Gibli irtosikin kauemmalle hypylle, mutta jatkoimme rataa.
2. Putki, putki, kepeille. Gibli ei löytänyt keppejä, olin itsekin huonoissa asemissa. Lähetin kepeille uudelleen putken kautta. Giblin pujotellessa irtosin sivusuunnassa.
3. Hypylle pakkovalssilla, toinen hyppy, kolmas hyppy takaakiertona ulkokautta ohjaamalla, hyppy suoraan ja käännöshyppy. Tässä sain tehtyä valssin ajoissa.
4. Hyppy, putkeen, hyppy, seuraava käännöshyppy. Myöhästyin seuraavasta kohdasta, joten ohjasin Giblin viskihypylle takaa.
5. Viskihypyltä keinulle, jolle Gibli pysähtyi hyvin. Otin sivuttaisetäisyyttä. Keinulta putkeen, joka meni puomin ali. 
6. Seuraavaksi kauempi hyppy siivekkeen ympäri, sujui. Siitä pakkovalssi-vastakäännös, koska putki houkutteli vieressä ja maalihypylle.

Palkkasin Giblin ja katsoin, liikkuuko koira normaalisti. Liikkui. 

Otin lähdön kuvion uudelleen putkesta alkaen, eli siltä takaakiertohypylle, nyt Gibli kääntyi, kun ohjasin paremmin, putkeen, putkeen, kepeille ja palkka. Ja taas tuijotin koiraa, onko liike normaalia. Oli se. Suoritimme jäähdyttelyn vielä sisällä.

Ulkona Gibli nosteli pian tassujaan, vaikka oli mantteli päällä. Täytyy muistaa pukea Gibli paremmin jo 8 pakkasasteessa.

Olemme jatkaneet metsäkävelyjä ja jumppia.

Vuodenvaihde

Olen tainnut olla Giblin kanssa joka vuodenvaihde hotellissa viime vuotta lukuun ottamatta. Silloin Gibli sieti hyvin paukut, mutta klo 24 rytinä oli liikaa. Silloin menimme (kylmään) saunaan. Nukahdin lauteille Giblin kaveriksi.

Tänä vuonna Gibli kesti hyvin paukut n. klo 19.30 saakka, mutta sitten tuli kovaa tulitusta ihan lähelle. Silloinkin Gibli makasi sohvalla, mutta valpastui ja alkoi vapista. Lähdimme suosiolla viettämään vuodenvaihdetta, kuten olin etukäteen ajatellut eli autoon, lämpimään autohalliin maan alle. En halua, että Gibli alkaa pelätä muitakin kovia ääniä, esim. ukkosta. Selasin kännykkää ja luin kirjaa penkki makuuasennossa. Gibli nukkui levollisesti. Klo 1.30 palasimme kotiin. Ei Gibli silloinkaan välittänyt kauempaa kuuluvista paukuista. Ehkä vietämme ensi vuoden taas hotellissa tai jollakin mökillä.

Tässä on videota alkuillasta. Jos laittaa äänet päälle, kuulee, kuinka lentokentänkin alueelle kuuluu jatkuva taustajytinä.

Tänne on tullut talvi. Vähän lunta ja pakkasta. Gibli on arempi kylmälle kuin ennen. Toisaalta Gibli on tiputtanut nyt karvansa ja vasen olka on aika paljas. Ja pakkasta täällä ei käytännössä ole vielä ollutkaan. Olemme saaneet hyvän syyn jatkaa metsälenkkejä. Metsässä ei niin herkästi palellu, kun saa liikkua reippaammin eikä tuuli tunnu metsän keskellä.

Olen jumpannut ja venytellyt Gibliä joka toinen päivä. 

Vuosi 2025

Olen ajatellut monesti edellistä vuotta kootessani, että onneksi en tiennyt, mitä kaikkea tulisi tuleman. Tästä vuodesta olen samaa mieltä.

Toivoin vuodelle 2025 terveyttä molemmille ja maailmaan rauhaa. Katsotaan, millainen siitä tuli.

Alkuvuosi

Gibli nelosvalioitui virallisesti. Treenasimme kerran viikossa, kävimme valmennuksissa noin kerran kuukaudessa ja kisasimme. Ilahduin tuomarinpalkinnosta: saimme sen hyvästä yhteistyöstä 60 kisaajan joukosta. Halli-SM-kisoissa tehtiin 2 x 5 vp. suoritusta, joilla olimme sijalla 32.

Gibli kävi fysioterapiassa noin kerran kuukaudessa. Teimme pikkujumppia kotona. Kärsin itse jäätyneestä olkapäästä ja lonkkaan säteilevästä selkäkivusta, jonka vuoksi nukuin sohvalla olohuoneessa. Maaliskuussa jäätynyt olkapääni vihdoin suli.

Kevät

Agility oheistoimineen jatkui ihanan rutinoituneesti, kunnes huomasin Giblillä ienpatin. 8.4. se leikattiin. Patti oli hyvänlaatuinen. Kisoihin palattua tehtiin tuplanollavoitto. Huhtikuun lopussa maajoukkuekarsinnoissa päädyimme sijalle 51. Tuli täpäriä hylkäyksiä ja vitosia.

Karsintojen jälkeen Gibli sairastui kennelyskään, mikä pitkittyi ja muuttui keuhkokuumeeksi. Ihmettelin, miten perusterve koira sairastaa niin rankasti. Antibioottikuurin ja levon jälkeen vasta toukokuun lopussa pääsimme metsäänkään. Ehdimme ottamaan toukokuussa vielä parit kisat, joissa saimme mm. nollavoiton.

Toukokuun lopulla haettiin bordercollien pentu Boi. Minun piti saada valita toinen uroksista, mutta en saanutkaan. Siinä kohtaa, kun on oikeasti jo valmistautunut pennun tuloon, on vaikea sanoa, että en ota sitten ollenkaan. 

Kesä

Gibli kummeksui ja pelkäsi pentua, joten pentu ja Gibli olivat aluksi vuorotellen minun ja miesystäväni luona. Giblikin tottui lopulta pentuun. Jälkikäteen ajateltuna en tiedä, paljonko Giblin syöpä vaikutti pennun kanssa olemiseen. Puuhasin ja treenasin pennun kanssa kaikenlaista. Se oli ihanaa. Mutta vaikka pennussa oli paljon hyvää, oli liikaa kaikkea muuta.

Giblin kanssa jatkoimme edelleen kisaamista ja treenaamista. Senioreiden SM-kisoissa olimme Giblin kanssa ensimmäisen radan jälkeen sijalla 9. Finaaliradalla Gibli sujahti putkeen liian aikaisin.  Seuraavana päivänä Para-SM-kisoissa tehtiin hylkäys. En jäänyt helteen takia toiselle radalle eikä meillä toki olisi ollut mitään menestymisen mahdollisuuttakaan. En tiennyt, että päivän startti jäi viimeisimmäksi.

Otan tähän kohtaan agilitykisojen tilastoa: 

• Olimme rankingissa noin sijalla 30. 
• Teimme 0-ratoja 18 kpl, 5 vp. ratoja 12 kpl, 10 vp. ratoja 1 ja hylättyjä ratoja 35 kpl. 
• Agilityssa 0-radoilla voitimme 6 kisaa kolmosissa ja yhden ykkösissä, sijalle 3 tulimme 5 x, sijalle 4 5 x, sijalle 7 kerran ja sijalle 9 kerran (SM). 
• Gamblerseissa kävimme kerran, voitimme maksimipisteillä. 
• Meillä oli SM-nollat olleet kasassa loppuvuodesta 2024 alkaen.

Takaisin pentuun: Pitkän harkinnan jälkeen päätimme luopua pennusta. Pennun palautus kasvattajalle sovittiin keskiviikoksi. Oli tulossa raskas viikko tämän vuoksi. Luulen, että sitä järjen ja tunteiden sekamelskaa ei ymmärrä kuin sellainen, joka on sen kokenut. Kävisimme sellaisissa paikoissa, missä olimme etukäteen kaavailleet viettävämme aikaa.

Suunnitelmiin tuli muutos, kun maanantaina Gibli oksensi verta. Olin iltayön Giblin kanssa sen vuoksi eläinsairaalassa. Lähtiessä eläinlääkäri sanoi, että jos oire jatkuu, tämän ikäinen koira kuuluu tutkia tarkemmin. Tiistaina Gibli ripuloi verta. Gibli jäi sisälle eläinsairaalaan illaksi tiputukseen. Sen väliajan vietimme surullisina pennun kanssa nurmikolla. Seuraavana päivänä palautin pennun läheisellä parkkipaikalla. Jälkikäteen kuulin pennun palautuksesta tehdyn podcastin, jossa väitettiin, että sain valita pennun. En ymmärrä valehtelua. Pennulle toivon kaikkea parasta. Ikävä jäi pientä pörrykkää. 

                                                    

Giblin sairastamisen aiheuttama huoli pehmensi pennun lähdön ahdistusta. Parhaaksi selitykseksi jäi, että pennun aiheuttama stressi aiheutti Giblin mahan verenvuotoa. En tiennyt, että Gibli oli kasvattamassa siipiä selkäänsä.

1.7. käytin Giblin gastroenterologilla, koska pelkäsin Giblillä vatsan alueen kasvainta. Ylimielinen eläinlääkäri sanoi näkevänsä päälle päin, että Giblillä ei ole syöpää. Emme edenneet haluamaani tähystykseen ja verikokeetkin katosivat. 2.7. treenasin Gibliä Games-SM-kisoja varten, kun Gibli alkoi ontua. 4.7. Giblillä todettiin mastsolukasvain vasemmassa olkavarressa. Syöpää oli nyt sama patti, joka oli ultrattu 3 x urheilukoiria hoitavien lääkäreiden toimesta viattomaksi v. 2021 ja 2022.

Viestittelyä läheisten kanssa.

Tästä alkoi painajainen ja odottaminen. Otettiin verikokeita. 9.7. tehtiin maksan ja pernan ultraääni ja niistä otettiin koepalat. Sama aika oli varattu ennalta esitutkimukseksi ennen vatsan tähystämistä, mutta se muuttui levinneisyystutkimukseksi. Mastolukasvain erittää histamiinia, mikä altistaa maha-suolikanavan verenvuodoille. Sitä ne Giblin veriripulit ja -oksentelut todennäköisesti olivat. Samalla käynnillä sain kuulla kasvaimen olevan ohutneulanäytteen perusteella low grade. Halasimme miesystäväni kanssa parkkipaikalla kyyneliin herkistyneinä, pitkään. Vielä oli toivoa ja leikkaus mahdollinen. 14.7. tehtiin kasvaimen leikkaavalla kirurgilla vartijaimusolmuketutkimus ja imusolmukkeesta otettiin koepala. Leikkausaika sovittiin viikon päähän.

21.7. Gibli leikattiin. Kasvain oli silloin 4,5 cm halkaisijaltaan, kasvoi tricepsin sisään ja tricepsin säikeiden väliin. Yksi tricepsin säie poistettiin. Kirurgi kertoi, että ei voinut leikata niin paljon, että olisi saanut riittävät marginaalit jalan toimintaa vaarantamatta. Hän kertoi, että Gibli tulee tarvitsemaan jatkohoitoa. Olin järkyttynyt ja turta. Muistan aina, kuinka kävimme kahvilla ennen kuin Giblin sai hakea. Se toivo, että olisi selvitty pinnallisemmalla leikkauksella eli lihaskalvon poistolla, oli mennyttä. Katsoin itseäni ikään kuin ulkopuolelta, kun kannoin vahvasti paketoidun ja lääkityn koiran autoon. En tajunnut millään, että vielä 3 viikkoa sitten olimme menossa SM-kisoihin. Gibli piti käytännössä kantaa asioilleen seuraavat 2 viikkoa. Haava piti hoitaa päivittäin. Kirurgi piti meistä lomalta käsinkin huolta, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Hän on ollut korvaamaton myöhemminkin.

Siihen loppui agility. Peruin syksyksi sovitut valmennukset. Kannoin autosta pois kisavarusteet: varakengät, varavaatteet, sadevaatteet, auton aurinkosuojan, Giblin varahihnan, froteeloimen jne. Poistin tietokoneelta ja kännykästä linkit agilitytuloksiin, kisakalenteriin ja rankingiin.

Kasvaimen tulokset tulivat. Se oli yhä low grade ja gradus II, leikkausmarginaalit olivat epäpuhtaat. Reunamilla oli mikrometastaaseja. Suositeltiin sädehoitoa. Kävimme onkologilla Suomessa 8.8. Lähimmät sädehoitopaikat olivat Saksassa.

Hannoveriin ja muihin saksalaisiin paikkoihin ei mahtunut tai oli väärä sädetysprotokolla. Pääsimme Utrechtiin, jonne lähdimme 2 päivän varoitusajalla 17.8. 

Giblin sädetys alkoi 20.8.2025. Sitä annettiin ma-pe yhteensä 15 kertaa. Gibli nukutettiin joka kerta. Viihdyin hyvin Utrechtissa ja Hollannissa. Gibli voi yllättävän hyvin sädetyksen ajan. Sädehoito anestesioineen maksaa Euroopassa 3 000–7 000 euroa, jos joku sitä pohtii.

Leikkauksen jäljiltä turkki ei ole vielä kunnolla kasvanut. 
Sädehoitoa varten iho on merkitty tussilla ja karvoja ajamalla.

Viikonloppuna rannalla

Syksy

Palasimme Helsinkiin 11.9. Tämän jälkeen Giblin sädereaktio iholla paheni, kuten hoitoon kuuluu. Syyskuun lopulla Gibli menetti ruokahalunsa ja väsähti. Päivystyksessä pernasta löytyi muutos. Tulehdusarvot olivat korkeat. Gibli sai antibioottikuurin. Pelkäsin menettäväni Giblin. Sitten Gibli piristyi. Pernan patti oli hyvänlaatuinen. Sapessa oli sakkaa. Tosin koiralla oli meneillään infektio ja 18. nukutus 3 kk sisällä. Tällä reissulla taidettiin ottaa ohutneulanäytteet parista muustakin ihon nystyrästä, jotka olivat hyvänlaatuisia muutoksia. Giblille on aina tullut ihoon herkästi talipatteja. Aiemmin suhtauduin niihin rennosti. Nykyisin niistä kuuluu ottaa ohutneulanäyte.

Ihon parannuttua aloimme käydä fysioterapiassa. Teimme jumppia. Gibli alkoi liikkua todella hyvin, joten aloimme käydä agilityhallilla ihan hissutellen. Oli todella outoa pakata autoon taas agilityvarusteet ja muistella, missä taskussa pidin mitäkin. Jatkoimme agilitytreenejä kerran viikossa.

Joulukuu

Giblin leikkausarven yläosassa oli lisääntyvää pullotusta. Otatin siitä ja uudesta pienestä patista ohutneulanäytteen. Ne olivat hyvänlaatuisia. Ultraäänessä sappispesialistilla sappirakko oli puhdas.

Sain itse atooppisen silmätulehduksen, jonka laukaisi ilmeisesti silmänrajauskynä. Hillitön kutina hellitti vain ulkona vahvasta lääkityksestä huolimatta. Gibli muutti miesystäväni luokse, koska aloin pelätä, että olen allergisoitunut koiralle. Tuntui yllättävän pahalta olla ilman koiraa, vaikka Gibliä päivittäin ulkoilutinkin. Onneksi oireilu on hellittänyt ja Gibli on saanut palata kotiin.

Gibli on alkanut olla iloinen oma itsensä. Gibli on alkanut mm. kiskoa talutushihnaa lenkiltä palatessa. Giblin agility on alkanut näyttää normaalilta. Olen nostanut rimoja 50–60 cm:iin. Olemme alkaneet tehdä ratapätkiä. Kuntoutus on yhä kesken. Jää nähtäväksi, yltääkö Gibli enää kisakuntoiseksi.

Tärkeintä on kuitenkin, että minulla on nelijalkainen ystävä, jonka kanssa voin käydä mm. ihanilla metsäkävelyillä. Ja katsoa, kuinka Gibli vilkaisee minua silmiin aika ajoin: Annatko ruokaa? Eikö käyttäytynyt rumasti tuo koira, joka juuri ohitettiin, vaikka minä en edes vilkaissut sinne päin? Mennäänkö tätä polkua? Ja - voisin tulla nyt sohvalle viereen.

Vuoden kuva on tämä:

Vuoden videot: 

Tässä on linkki hoitojen jälkeisen ensimmäisen agilitykerran videoon. 

Jaetulla ykkössijalla on tämä video meren rannalta:

 

Mitä toivon vuodelle 2026?

En uskalla toivoa yhtään mitään.