torstai 7. huhtikuuta 2011

Raparallia (ei sittenkään tarkemmin ajateltuna)

Viime vuonna on ollut ensimmäinen agilityn ulkotreeni 9.4. Nyt korkattiin tämä vuosi. Olin varautunut tilaisuuteen kumisaappailla lammikoiden varalta. Turhaan. Kentän pinta oli kuiva. Tosin lämmittelytie oli sen verran rapainen, että näytin ihan koiraurheilijalta hakiessani jugurttia Siwasta paluumatkalla.

Menimme jälleen kisamittaisen radan ensin toiseen suuntaan ja tauon jälkeen takaisin. Radalla oli kontakteista A, puomi ja keinu, jätin namialustan pois. Yksi putkista kulki A:n ali.

Ensimmäisellä radalla oli takaaleikkauksia paljon, sujuivat. Keinun Lysti meni omaan tyyliinsä, reippaahkosti. A:lla se hyppäsi vailla huolia alastulokontaktin yli. En tästä kiitellyt - mentiin A uudelleen ja kontakti sujui. Puomilla sama juttu. Kepeille mentiin suorassa linjassa, Lysti meni ne hyvässä vietissä. Ihan siisti rata, joitakin kohtia hiottiin.

Rata oli nyt jotenkin aivoille sopivampi kuin viimeksi ja muistin sen toiseenkin suuntaan. Keppikulma oli nyt hankala, eka kepille mentiin käytännössä takaakierrolla, Lystillä oli vaikeuksia käännöksessä ja kuumui kun ei onnistunut. Autoin nenästä vetämällä. Keppien jälkeiselle hypylle kiirehdin itse liikaa ja sain imaistua Lystin yhtä keppiväliä ennen pois. Onnistui pujottelu lopulta. Menee treenattavaksi tämä keppikulma.

Keinun alastulolla Lysti ei kestä loittonemistani yhtään, sen verran paha kapistus on se. En edes haaveile muutoksesta sen suhteen. Ehkä pitää vaihtaa käsky sen suhteen, nyt on sama kuin muilla kontakteilla.

Tällä radalla teetti ongelmia kohta, missä piti nyt mennä A:lle eikä putkeen kuten edellisellä radalla. Lopulta kouluttaja seisoi putken suun edessä ja Lysti silti yritti survoutua maalivahdin jalkojen välistä putkeen. Kontaktit Lysti kuunteli nyt paremmin. Takaaleikkauksissa saisin oppia muistamaan, että niissä ei juosta koiran kanssa kilpaa.

Treeniin menee tuo keppikulma - keppitreeniä helpottaa se, että kohta on pihanurmikko sula. Omaan ohjaukseeni sain tutulta kuuluvaa ohjetta: rauhallisemmat kontaktille lähetykset. Kontakteihin tarvitaan muutenkin paljon harjoittelua, jotta kuumennut koira ne ottaa. Oma kaahotukseni ei tilannetta helpota - nyt jo pari kertaa sain sentään ääneni rauhalliseksi kontaktista muistuttaessani. Noin yleensä käsieni liikkeistä puuttuu jatkuvuus.

Lystissä oli sama ilmiö kuin aiemminkin ulkokentillä. Se kuumuu valtavasti nähdessään edellisen koiran kentällä. Sain tosissani olla näköesteenä, vääntää tokoa, leikittää ym., jotta sain huomion pysymään itsessäni. Kerran Lysti varasti lähdöstä, muuten siellä pysyi. Vauhtia siinä piisasi ja ahneesti saalisti esteitä. Mieltä lämmitti kommentti, jonka antoi treenikaveri, joka on seurannut Lystiä alusta asti: se on tosiaan edistynyt valtavasti.

2 kommenttia:

Tiia ja Arto kirjoitti...

Moi, vastauksena kysymykseesi häkistä. Variocagen häkkiä mainostetaan ei-rämiseväksi. Tavan maantieajossa ei meidänkään kokemuksen mukaan pidä mitään ääntä, mutta huonommassa kunnossa olevalla hiekkatiellä välillä rämisi, mutta en tiedä onko olemassa häkkiä, joka ei moisesta rämisisi?

Kivannäköistä tekemistä oli, kun jonkin tokovideon tältä vuodelta teiän videoista katsoin!

Lysti kirjoitti...

Uutta kysymystä jo pukkasi Variocageen liittyen - onko teillä väliseinä paikoillaan? Joku valitti, että se nimenomaan voisi rämistä.

Kiitos toko-kommentistasi. Meillä siinä lajissa on ollut hyytymistä varsinkin kokeissa. Alun perin olisi pitänyt kiinnittää enemmän viettiin huomiota. Toisaalta en usko, että sekään olisi kokonaan suojannut kokeissa säikkymiseltä.