Olimme uudessa agilityryhmässä ensimmäistä kertaa. Satoi ja lämmintä oli noin 16 astetta. Harkitsin poisjäämistä, mutta sain kiskaistua itseni ulos. Onneksi lähdimme, oli nimittäin kivaa ja ryhmäkaveritkin tuttuja. :) Tiesin opettajalla olevan samat opit kuin ekstra-opetuksissani, minkä näen hyödyllisenä.
Sama rata mentiin pariin otteeseen. Lysti kiihdytti toiset rataa menevät koirat nähdessään itsensä samanlaiseen hurmioon kuin joskus agi-kisoissa. Olin tyytyväinen, koska tiesin pääseväni treenaamaan ongelmakohtia. Eka radalla lähtö vielä kesti, toisella radalla koiruus jo seisoi ja liikkui, mistä palautin istumaan pariin otteeseen.
Alastulokontakteilla Lysti ei pysähtynyt, loikkasi yli ja jatkoi rataa ilman ohjausta haukkuen samalla innoissaan. Kontaktit otettiin uudelleen nimen omaan niin, että jatkoin juoksenteluani. Puomilla Lysti oli parempi, mutta A oli katastrofin makuinen. Siinä se selvästi alkoi miettiä, kunnes lopulta malttoi pysähtyä. Toivon uuden metodin tuottavan tulosta.
Keinu oli ihan reipas ja kepit hyvät. Mersun tähdessä pitää muistaa ohjata niin, että koira hyppää kaikki esteet.
Mitäs vielä. Eilinen meni ratamestarikurssilla, joten poika pyöritti koiratalouden. Ilman häntä olisi turhan raskasta koiraelämää.
Lykky alkaa olla ihan kiva kaveri remmilenkeillä, yhteislenkit Lystinkin kanssa sujuvat. Tottistelussa on sivulletulo ollut eniten treenien alla. Takaa se näyttää edelleen hirveltä, mutta on jo vähän levinnyt. Säkä lähestyy nopeasti Lystiä. No, tulee sen kokoinen kuin tulee.
Yksi ero vielä koirista. Jos Lysti nukkuu vieressäni, se häiriintyy herkästi ja vaihtaa paikkaa tai hyppää pois hipaisusta. Lykky ei inahdakaan vaikka kiskon peittoani sen alta tai työnnän sitä reunemmas keskeltä sänkyä. Se on kuin kivi. Suloinen hellyyskivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti