lauantai 26. lokakuuta 2013

Kontaktit: uhka vai mahdollisuus?

Tänään ainakin yritin tukea jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka kisailmeet muuta kertovatkin. :P Olin molempien kanssa hallilla. 

Viime keväänä Purinan kisoissa otettu kuva. (julkaistu kuvaajan luvalla)

Ensin oli Lystin vuoro:

  • Harjoittelimme itsenäisiä kontakteja A:lla, puomilla ja keinulla. A:lla ja puomilla pystyin ottamaan reilusti sivuttaisetäisyyttä ja leijeröimään, kun houkuttimena oli namialusta. Keinulla kokeilin samaa, mutta jäin 2 metrin päähän. Lysti uskalsi pysähtyä syömään ruokaa alustalta. Upeaa, että se on rohkaistunut edes tutun keinun kanssa.
  • Toisena harjoittelimme tiukkoja käännöksiä ruuan avulla matalilla rimoilla. En tiedä, tuoko tämä ikinä tulosta, mutta olenpa ainakin yrittänyt.
  • Kolmantena treenattiin itsenäistä pujottelua. Narupallo oli joko valmiina tai viskasin sen palkaksi. Selvästi nopeammin koiruus kepitti, kun oli houkutin edessä.
Sitten Lykky:
  • Ensin tokoiltiin:
    • Hypyssä se käy hakemassa ruuan alustalta ja palaa ihan esteen taakse istumaan. Se ei sinänsä ole ongelma, hyppää sieltä hyvin sivulleni. Parempi vaihtoehto tämä on kuin se, että koira on metrin sivussa. Tämän tein kahdesti eikä ollut ongelmaa.
    • Luoksetulossa en jättänyt takapalkkaa, koska se saa koiran ennakoimaan. Se pysähtyi hyvin ja palkkasin siitä. Ensi kerralla voisin ottaa sivulle saakka.
    • Kaukokäskyistä pyysin Lykyn ensin istumaan 3 metristä ja koska tekniikka oli kunnossa, tein neljä siirtymää 7 metristä. Palasin koiran vierelle ja palkkasin siihen. 
    • Noudoissa Lykky onneton tipahti viimeisen kahden metrin aikana raville. Voi nyyhky! Olen niin toivonut, että se ei sitä tekisi. Pitää kaivaa taas jostakin kikkavitoset, jotta koira laukkaisi perille saakka.
  • Sitten vaihdoimme hallia agilitypuolelle:
    • Muistuttelin taas kontaktien ihanuutta palkkaamalla oikeassa paikassa. Tein myös ohijuoksuja (kuten aina). Lykky oysyi paikoillaan kuin tatti vapautukseen saakka. Mutta ei auta tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, kisoissa mulla on ihan eri koira. 
    • Kepeille tultiin tosi nurjasta kulmasta, sen jälkeen vielä leikkasin takana ja lopulta tein tiukan valssin. Lykky vain pisteli menemään. 
    • Lopuksi otin tiukat käännökset vielä muistutukseksi. 
Kivaa oli!

Kaikkea sitä netistä löytyykin. Lysti-parka. Tämä on aivan uran alusta.

6 kommenttia:

laura kirjoitti...

Anteeksi mutta ei hyvänen aika tuota alinta kuvaa! :D Ihan tuli mieleen ne kesäkisojen turistit joiden kontaktimetodit tuntui olevan luokkaa "estä koiraa".

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Mietin pitkään julkaisenko tuon alimman kuvan myös blogissa vai enkö ja otin jo kertaalleen poiskin. Toisaalta joka kerta sitä katsoessani hörähdän nauruun ja ilmeisesti sinäkin, joten kannatti nolata itsensä taas kerran. :D

Varmaan minunkin metodi on tuossa ollut joku "estä koiraa" -systeemi. Lysti-raasu.

laura kirjoitti...

No älä nyt, kyllä kehittyminen on jotain ihan muuta kuin noloa! Mä pengoin yksi päivä ulkoista kovalevyä ja ihan meinasin katsoa vanhoja tokovideoita L:n pentuajoilta, mutta en sitten millään ilennyt. Tiedä mitä kaikkea järkyttävää olen oikein tehnyt - ja ihan varmasti olenkin, mutta kuinka pahasti, se jää vielä arvoitukseksi. :D

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Odottelen innolla päivityksiäsi. :D

Sarianne kirjoitti...

Minulla on jossain tallessa kuva Elkun kisa-ajoilta. Voit kuvitella kuinka kaksinkerroin juoksen siinä, kun olen ilmeisesti meinannut näyttää koiran silmien tasolla käsimerkin kontaktia varten :D en tiedä kuinka ihmeessä olen pysynyt pystyssä.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Taito se on sekin - asettua koiran asemaan. :)