sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Muikun kanssa mutkeltamassa

Lykyn kanssa olin kisoissa. Mika Moilanen tuomaroi. Menen jatkossakin hänen(kin) radoilleen.

Ekalla agilityradalla katsoin linjat huolella ja sain toteutettua ohjauksen niin, ettei ylimääräisiä kaarroksia syntynyt. Lykky teki puomin ja A:n just kuten on opetettu ja pujotteli varmasti. Rimat pysyivät ylhäällä. Ja sitten! Muuri oli toiseksi viimeinen este vähän kaarevalla linjalla. En vieläkään saa silmiini kiersikö Lykky sen ulko- vai sisäkautta, mutta ohi juoksi viereeni. Kalastin sen vielä käteeni, pyöräytin muurin yli ja vein maaliin. Linjaamisvirheeni maksoi 5 virhepistettä. Koira sai kelpo kehut, mutta jäähdyttelyn jälkeen nirhasin hetken kämmensyrjällä rannettani auki ennen kuin tajusin olla tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri, jota sai juosta mahanalus jalkoja täynnä: 3 hyppyä lievästi kaartaen - suora putki - 2 rinnakkaista hyppyä - kepit - 2 rinnakkaista hyppyä, eka muuri ja jälkimmäinen oli 3 tai 4 hypyn suoran alku, jolla pituus ja rengas - u-putki - kaksi rinnakkaista hyppyä - u-putki ja loppusuoralla pussi ja 3 hyppyä peräkkäin. Taktiikkani oli juosta niin lujaa kuin pääsen, koska suoran putken jälkeen Lykky oli puskettava hypylle, jottei kaartanut ohi, sama taktiikka oli loppusuoralle. Ja se toimi! Kahden rinnakkaisen hypyn kaarrokset olivat rumia, en ennättänyt vilauttaa Lykylle jarrua ja se jatkoi eteenpäin, joten myöhässä kalastelin sitä takaisin. Loppusuoralla sain hyvän etumatkan, kun Lykky irtosi hyvin u-putkeen. En paljon pystynyt taakse vilkuilemaan, mutta kuuntelin Lykyn tulevan hyppyjä kolistelematta. Tuloksena nolla ja hyvä mieli. Luotto Lykkyyn kasvoi hurjasti, kun tajusin, että se pitää rimat ylhäällä, vaikka vedätän tosissani. 

Kolmas oli agilityrata. Heti toisena oli A, jonka kontaktin Lykky otti hienosti. Sitten jatkettiin suoran putken kautta hypylle, mistä putkeen. Lykky irtosi sinne jo ennen hyppyä. Pääsin vastaanottamaan oikaisten, pussi, hyppy ja kaarros muurille ja taas, jumprahuiti. Muuri oli vähän vinossa ja sille muka linjasin hyvin, mutten jäin jälkeen, jolloin Lykky pyörähti. Pyörähdettiin siinä vielä kunniakierros ja Lykky lämpeni vähän lisää. Kohta olikin keinu, Lykky jarrutti, mutta vieläkin näen silmissäni, kuinka se teki sen liian myöhään, hyppäsi ylhäällä pois kyydistä, loiskautti vielä hypyn yli putkeen. Käskin sen maihin hetkeksi rauhoittumaan ja koira uskoi. Sitten jatkettiin rata virheettömästi loppuun. Tällä radalla ilahduin erityisesti putkiin irtoamisista. Koira meni niihin liukkaasti. 

Hilkulla oli aginollat. Jotenkin sain mentyä rennosti. Kotimatkan mietin, miten yhteistyömme on edistynyt. Voin oppia ohjaamaan tuota hopeakylkistä muikkua. Me voidaan onnistua.

P.S. Jännä huomio: Siltä radalta tuli nolla, jolla revittelin rennosti. Mitä opin tästä? 

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Hienoa menoa teillä! Upea koira! Rupesin miettimään, osaisinkohan minä tehdä Lykystäkin yliaikanollaajan? Tuskinpa haluat kokeilla ;)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos kommentistasi ja sanoistasi kisoissa. Harmi, etten nähnyt teidän rataa/ratoja, lähdettiin just sen verran teidän jälkeen.

Heh, en usko yliajantekotaitoosi. Et tänäänkään onnistunut siinä. :D