perjantai 25. lokakuuta 2013

Myötätuulessa

Matkustin Lykyn kanssa hallille. Ensin tokoiltiin:
  • Hypyn taakse laitoin ruokaa alustalle. Koira oli nähnyt jo vilahduksen pallosta, joten ruoka ei kiinnostanut. Silti se teki kolme hyvää erilaisen mittaista toistoa ja sai palkaksi palloleikin. Tiistainahan tämä hyppy ei oikein onnistunut, mutta 2 päivän tauon aikana on näköjään jäsentynyt Lykyn päässä.
  • Kaukokäskyistä teetin istumaannousun ensin 3 metristä, varmistaakseni oikean tekniikan. Sitten tein neljä siirtymää 6 metristä. Lykky teki innokkaasti, takajalat eivät inahtaneetkaan. Jes!
  • Seuruusta maahanmeno ja pysähtyminen kerralla hyvät.
  • Luoksetulon pysäytyksessä jätin takapalkan. Kolmella käskyllä sain koiran lopulta luokseni. Näin käy aina. Ilman takapalkkaa Lykky tuli reippaasti ja pysähtyi heti.
  • Paikkamakuusta yritin saada Lykkyä pois houkuttelemalla narupallolla. Sähäkkä narupallon liike yhdistettynä sviik-sviik-vinkunaani sai Lykyn liikahtamaan. Toruin "hyyyiii" ja peruututin Lykky-paran paikoilleen. Sen jälkeen ei mennyt enää minkäänlaiseen vipuun, näkyi, kuinka se eliminoi mielessään kaikki houkutusyritykseni. Palkaksi sai ensin ruokaa, sitten palloleikin.
Agilityhallin puolella
  • Laitoin Lykyn taas ensin paikkamakuuseen. Kun harjoittelin rataa ja sanoin "osu", mulla oli belgi kaverina. Toruin taas hyyiii ja vein paikoilleen. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli ehkä vähän epäreilu koiraa kohtaan, koska osu on ihan oikea käsky. Sitten sain mallata ohjauksia vaikka kuinka eikä koira enää välittänyt.
  • Testasin 180 asteen käännökset. Kokeilin myös keskiviikkoista tiukkaa takana leikkaamista. Koira meni sen kuin vanha tekijä.
  • Kontaktit: Ihan alun perin opetin Lykyn siihen, että kontaktin pääty eli 2on2off on maailman paras paikka. Jotenkin olen tästä liukunut sellaiseen tapaan, että Lykky ottaa 2on2offin ja vapautan sen aina edellä olevalle palkalle, jonka viskaan tai joka on siellä valmiina. Nyt vahvistin alkuperäistä systeemiä. Lykky tuntui oivaltavalta. 
Lopuksi käytiin kohtalaisen pitkällä kävelyllä syksyisessä metsässä. Jäi hirmu kiva olo. On niin huippua seurata Lykyn kehittymistä.


P.S. Löytyi sopiva biisikin, Haloo Helsingin Perjantaina. "Mä osaan istua hiljaa ja aloillaan, seurata muiden hälinää..."

Ei kommentteja: