perjantai 18. huhtikuuta 2014

Agilitya ja hallintaa

Jäi vähän risomaan Lystin alentunut kuulo keskiviikkona, joten kävin tänään agilitykentällä uudelleen. Ei sattunut hallin avainta mukaan, joten en saanut hyppyihin rimoja. Mentiin sitten niitä ilman. Ei se haitannut, oli oikeastaan aika hauskaa. :) Ekan "hypyn" Lysti hyppäsi, sitten vain kaahasi siivekkeiden välistä. Tsekkasin kontaktit, nopeat käännökset ja leijeröinnit. Se oli ihanan taipuisa ja innokas ohjattava.

Olen muutaman päivän, oikeastaan koko kevään pyörittänyt mielessäni sitä, että lopulta agilityssa onnistuminen on kiinni hallinnasta, sen jälkeen, kun perusjutut on opeteltu. Siitä, että hallinta kestää, vaikka koiran vire olisi korkealla. Tahi hallinnalla saadaan vire sopivan matalalle. Aralla koiralla vire nostetaan sopivan korkealle, jotta moottori riittää ylittämään pelot ja siinä sitä onkin taiteilua. Jos koira ei ole hanskassa, paukkuu lähdöt, kontaktit, kaarrokset ja kepit (n=3.) Pääsin Lystillä kisaamaan sisäkisoja tässä keväällä, kun hallinta piti kisoissa. Koira oli ihanteellinen ohjattava. Keskiviikkona tuli hyvä muistutus siitä, mitä laji on, jos koira vie. Ainakin belgini tuntuvat viettikovilta. Bortsuja en tunne, mutta osa kommentoi niitä nöyremmiksi työmoodissaankin. Tosin hajontaa niistäkin varmasti löytyy.

Agility on siitä veikeää, että on mentävä hulluuden rajamailla, mikäli mielii saada tarpeeksi nopeita tuloksia. Vähän kuin vinttikoirakisa, jossa pitää tehdä temppuja. Tavoite seuraaviin kisoihin on taputeltu: Lysti hanskaan myös ulkona.

Lysti kuuntelee tuulta ja on ottanut haasteen vastaan.
Tulen juuri hihnalenkiltä Lykyn kanssa. Oli ihanan levollista löysällä hihnalla jolkottelua, vaikka mitä tuli vastaan. Ei lenkit aina niin auvoisia ole, mutta nyt tuli täysosuma. Yhteys & luottamus. SE on se juttu näiden koirien kanssa. Minusta.

Ei kommentteja: