torstai 30. lokakuuta 2014

Atopia vaatii elämäntapoja

Olen itse atoopikko, joten siinä mielessä atopia ja allergiat ovat tuttuja. Ehkä samasta syystä tein aikoinaan syventävät opinnot siedätyshoidosta. Lystin atopian ja allergioiden vuoksi olen perehtynyt aiheeseen syvällisemmin. Olen tajunnut, että atooppisen koiran kanssa eläminen on elämäntapa. Mutta silti se, että koiran vuoksi pitää olla tarkka, on vaatinut asennemuutosta. Olin kirjoittaa vain koiran vuoksi, mutten kirjoittanut, koska Lysti on kaverini ja perheenjäsen, jonka apu on ollut korvaamatonta, kun itse olen ollut surkeassa jamassa selkäni takia. Olen kerännyt tietoa suomalaisista ja ulkomaisista lähteistä, lisäksi hyvää tietoa saa mm. westiefoorumilta. Länsiylämaanterriereillä allergia on yleistä.

Löysin ELK Mihalitsa Margaritiksen eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielman *KLIK* vuodelta 2013, jonka aihe on sopivasti: "Atooppisen dermatiitin hoito koirilla - onko pitkäaikainen glukokortikoidien käyttö turvallista?" Atooppinen dermatiitti on suomeksi atooppinen ihottuma ja glukokortikoidi on kansan suussa kortisoni. Tutkielmassa kerrotaan kortisonin lisäksi varsin kattavasti atopiasta ja allergiasta yleisesti sekä hoidon pääperiaatteet: allergeenien välttäminen, siedätyshoito, eri lääkkeistä (antihistamiini, kortisoni, takrolimusiini, siklosporiini, antibiootit), ruokavalio, ravintolisät (mm. rasvahapot) ja ihon ja turkin tukihoidosta. 

Sen jo olen oppinut, että koiraa kannattaa pestä, mutta sitä en tiennyt, että allerginen koira hyötyy harjaamisesta. 

Samaisen tutkielman mukaan siedätyshoidon alussa "oireet saattavat voimistua noin 5–20 %:lla hoidetuista koirista. Koirilla voi ilmetä yleistynyttä kutinaa, joka useimmiten kestää muutaman vuorokauden". Lystillähän oli juuri tuollainen reaktio. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että kortisonihoito vaikuttaisi siedätyshoidon tehoon, mikä on helpottava tieto.

Muutenkin koira hyötyy siitä, että sen nukkuma-alusta on puhdas (sen voi pestä 60 asteessa säännöllisesti), kotona imuroidaan ja siivotaan säännöllisesti ts. vähennetään allergeenikuormaa. Jos muuten tekisi mieli luistaa siivoamisesta, niin koiran takia ei voi.

Ruokaa Lystille tehdään uunissa noin joka 2. tai 3. ilta ja se välttämätön rasvahappolisä lorautetaan ruokaan säännöllisesti kaikkien muiden lisäkkeiden kruunuksi. Sulan maan aikaan Lystille puetaan kengät ulos muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos tassut ovat rikki, koira tassuttelee kengillään myös sisällä.

Pääasia on se, että Lystin kutinareaktio tosiaan väheni tiistaina. Satunnaisia rapsutuksia (muutama kerta vuorokaudessa) lukuun ottamatta koira ei enää itseään kuopsuta. Tassut on tällä hetkellä ehjät ja silmän ympäryksen iho on rauhoittumassa. Tänään annoin 0.4 ml siedätyshoitoainetta. Jonkinlainen rutiini on jo muodostunut pisto-operaatioon. Ruokapalat on tiskipöydällä ja koira seisoo niitä tuijottaen, kun tuikkaan sen niskanahan alle liemet.

***

Illalla oli agilityn ryhmätreenit, mitkä veti Maarit. Ratana oli Harrin muutaman viikon takainen treenirata eli minulle ja Lykylle tuttu. Nyt sujui heti ekalla takaakierto-persjättö, putkeen ohjaus persjätöllä ja puomin ja keinun kontaktit oli hienot. Takaakiertovalsseissa vähän haparoin ja A:n ylösmeno oli Lykylle nyt vaikea, kun yritin vedättää. Japanilainenkaan ei onnistunut ekalla. 

Radalla oli muuri, jonka kalikan Lykky tiputti, kun kuulemma käskytin muurin päällä. Kun olin rauhallinen, kalikka pysyi.

Maarit kehotti tekemään kokeen. En sanonutkaan keinulle "osu"-käskyä. Ei Lykky sitä tarvinnutkaan, vaikka juoksin edeltä seuraavana esteenä häämöttäneen putken vierelle. Se pysähtyi oikein kauniisti keinun alastulolle ja oli reippaampi kuin silloin, kun häiritsin sitä käskylläni. :) Pistää keinun käskytyksen uuteen mietintään. Voisin myös muistaa rauhoittaa alastulot kunnolla.

***

Päätän tällä kertaa kirjoitukseni rauhalliseen rouskutukseen. Luut ovat pakkasesta, joten ilmeisesti siksi(?) koirat eivät niistä pidä vielä tassuillaan kiinni. 


Ei kommentteja: