lauantai 27. joulukuuta 2014

Luistelemassa

Nyt ottaa päähän oma tyhmyyteni. Ja syystä.

Koska Lystillä meni viimeisimmät kisat hyvin ja seuraavat kisat on näillä seuduilla seuraavan kerran helmikuun lopussa, ilmoitin sen suht lähelle kisoihin pitkän pohdinnan jälkeen. Samassa paikassa käytiin Lykyn kanssa pari kuukautta sitten. Lykky kaatui silloin kahdesti. Sen jälkeen päätin olla menemättä sinne ainakaan Lykyn kanssa. Jälkikäteen pohdin, vaikuttiko sateinen ilma. Josko Lykyn tassut olivat märät ja se siksi suti? Lysti(kään) ei ole luontaisesti liukkaaseen alustaan tottuva, kuten jotkin koirat ovat. Koska se etenee Lykkyä varovaisemmin, ilmoitin sen kuitenkin. Tuomari vaihtui, alun perin piti olla suht jouhevia ratoja piirtävä tuomari, mutta nyt vaihtui tiukempia käännöksiä harrastavaan tuomariin. 

Eka radalla, joka oli hyppäri, edettiin alku suht suoraan. Neljänneltä hypyltä oli tiukka käännös putkeen. Ennustin etukäteen, että siinä Lysti voi kaatua. Mutta sellainen pitäisi pystyä estämään ohjaamalla ajoissa. Lysti kaatui, vaikka mielestäni merkkasin käännöksen ennakkoon. Jatkoin radan loppuun hissutellen ja koiraa tarkkaillen. Kaatumiskohdassa toisella kertaa Lysti tiputti riman ja katsoi minua hämillään. Hyppäsi saman hypyn takaisin, joten se oli hylkäys. Videolla näkyy, että oli hyppäämässä oikeaan suuntaan, mutta hämääntyi, kun osui rimaan ja siksi käännähti. Tarkkailin sitä lisää radan jälkeen. Ei se näyttänyt satuttaneen itseään. 


Radan jälkeen mietin omaa etiikkaani ja nolla-ahneuttani. Kuinka voin riskeerata koirani terveyden? Sehän koiraharrastuksessa on ykkösasia. Startattiin vasta noin 65. koirakkona. Ehdin nähdä muiden koirien kaatuvan ja sutivan. 

Toinen rata oli agilityrata. Mietin pitkään menenkö, mutta menin kuitenkin. (Tästä soimaan itseäni tätä kirjoittaessani.) Mutta minulla oli perusteluja päätökselleni: Sen profiili ei ollut niin paha ja tiesin Lystin jo varovan. Kontaktiesteetkin jarruttaisivat menoa. Lisäksi suunnittelin ohjaukseni niin, että sain vauhdit siltä pois. 

Jo toiselle esteelle ohjatessani ohjasin Lystin kolmoshypylle, joten se oli hylätty rata heti. Muuten se tiputti yhden riman, mikä on epätavallista. Videolla näkee, että kiilaan eteen. Tällä radalla Lysti ei kaatunut, mutta videolla sutii mutkissa.


Kolmas oli agilityrata. Sitä tehtiin nollalla puomi-putki-erottelukohtaan, jossa Lysti valitsi väärin. Muuten olisi sekin ollut nolla. Lysti ei kaatunut. En tiedä paljonko suti, videota ei ole. Paljonko varoi? Kynsien "rutina" alustaa vasten kyllä kuului, kuten muillakin koirilla, jotka tarrasivat vauhdissa alustaan.

Lysti oli siis hyvä. Hylkäykset olivat yhdestä kohdasta johtuvia. Lysti pujotteli hyvin, otti kontaktit hyvin. Lähdössä se nykyään vähän hiipii. Otan sen tarkemmin luokille siitä jossakin vaiheessa. 

Kisat oli hyvin järjestetyt ja aikatauluissaan. Ei kisajärjestäjä voi tehdä mitään, kun näkee, että koirat luistelevat. Kisaan osallistuminen tai sen jatkaminen on jokaisen ohjaajan päätettävissä havaintojen jälkeen. Sama kuin pakkasessa tai helteessä kisaaminen tai päätös osallistua radalle, jolla on hajoamaton rengas.

***

Koirien liukastellessa yleensä syytetään ohjaajaa, joka ei ohjaa ajoissa. Se varmasti onkin yksi syy. Nyt tiedän, etten osaa ohjata kumpaakaan koiraani ajoissa enkä voi sitä enää koirieni kustannuksella kisaolosuhteissa harjoitella. Toisaalta videolla näkee, että Lysti sai kääntymismerkkiä ajoissa, mutta se ei ole koira, joka kisavireessä herkästi jarruttaa tai kokoaa. Liukasteluun vaikuttaa myös tassun anatomia ja kropan suhteet, onko pitkäjalkainen menijä vai jotakin muuta. Ja koiran vauhti tietenkin. 

Minulle on sanottu monesti, että koiran kanssa pitäisi treenata liukkailla, jotta se oppii menemään liukkailla alustoilla. Niin tänäänkin. Vastasin, että mene itse juoksemaan tuonne jäätikölle lenkkareilla. Katsotaan 3 viikon päästä, oletko oppinut - miten jumissa olet ja montako mustelmaa tai murtumaa löytyy.  

Eniten risoo oma toimintani. Olisi pitänyt jättää väliin. Näyttää siltä, että selvisimme säikähdyksellä, se tosin selviää tulevalla viikolla. Entä, jos olisi katkennut polven ristiside? Leikkaus, ura ohi, kipua ja kärsimystä aivan turhaan. 

Omat rajansa kannattaa miettiä etukäteen, milloin ei kisaa. Ei tee huonoa myöskään vastata kysymykseen: "Jos minä en suojele koiraani, kuka sitten?"

P.S. Tässä näkyy hidastettuna ja analysoituna Lystin kaatuminen. 

Ei kommentteja: