sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Voihan itku

Käytiin eilen belgi-immeisen hyvissä treeneissä Lykyn kanssa. 

Rytmitys nousi taas tärkeään osaan. Vaikka saan juosta lujaa, silti pitää muistaa rytmittää ajoissa. Lykky tarttee tukeni, jos menen edellä, muuten se kirii perääni rimojen kustannuksella. Takaakierto-persjättö sujui hyvin - rima kesti. Viskileikkauksessa pitää ohjata tarpeeksi pitkään. Kepit koira haki hankalasta paikasta upeasti, kun ohjasin kunnolla. 

Ja sitten. Ihan treeni lopuksi palkkasin Lykyn. Lelun saalistettuaan se linkkasi ja piti ilmassa vasenta etustaan. Siinä ei tuntunut mitään. Lopetin treenin siihen ja annoin koiran lönköttää rataa purettaessa, niin se tekikin linkuttamatta. Jäähdytellessä se liikkui normaalisti. Kotona illalla se linkkasi. Katsoin kintun läpi ja voihan viude, ulommainen varvas on turvoksissa. Siinä on pidetty kylmää, muuna aikana tukeva paketti ja aika on jo varattu jatkotutkimuksiin. On tosi surullinen olo.


Kuuntelen tätä ja toivon, että urhealle Lykylle käy vielä hyvin.


Ei kommentteja: