torstai 10. toukokuuta 2018

Ulkoilua ja jälki

Gibli paranteli alkuviikon tassujaan. Lopulta pääsin niiden käärimisestä.

Giblin tassu revittelyn jäljiltä

Giblin tassu "parantuneena"
Kävin sen kanssa eilen lyhemmän metsälenkin, minkä tassut kestivät hyvin. Lisäsin ruokavalioon sinkkiä ja B-vitamiinia. Toivon, että tassureaktio oli vain tottumattomuutta sora-alustaan. Tänään kävelin jäljen hyvin kuivalle mäntykankaalle. Tuuli puuskaisesti. Oli hyvin kesäistä. Aluksi koira hukkasi jäljen, sitten sen löysi ja ahkerasti teki töitä perille päästäkseen. Tottistelin myös: seuruuta, luoksetuloa, sivulletuloja, maahanmenoa ja seisahtumista. Edelleen on nami ja naksu käytössä. 

Lysti sai luksus-laatuaikaa yksin metsälenkeillä ja juoksenteli hyvin vallattomana. Tänään se löysi pihalta kaksi pikku puutarhuria. Nämä olivat pienimmät rusakonpoikaset, mitkä olen nähnyt, olisivat mahtuneet kämmenelle. Luin, että rusakonpoikasilla on valkea viiru otsassaan, mikä erottaa ne metsäjäniksistä. Lysti vain katselee ja heiluttaa lauhkeasti häntää. Varmuuden vuoksi ja poikasten rauhan takaamiseksi vein Lystin sisälle ja jätin itsekin poikaset rauhaan kuvien jälkeen. Niiden "paikkamakuu" on kyllä hiottu viimeisen päälle.

Tämän huomasin vasta, kun olin heittämässä kasvin 
päälle multaa.

Tämäkin mytty pysyi paikoillaan tuntikausia.

Ei kommentteja: