sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Giblin värinät

Aamuruualla Gibli ei enää näkyvästi tärissyt, mutta käsiin tuntui lihasvärinä kaulan alueella. Kokeilin Lystinkin kaulaa sen syödessä, mutta se ei värise. Gibli ei ole enää kiljunut, kun sen kaulaan koskee. Ja just kun tämän kirjoitin, se kiljaisi, kun nousi vasten ja hipaisin kaulaa. Se on veret seisauttava kiljahdus joka kerta.

Lenkeillä Tomba käyttäytyi normaalisti ja ystävä-tiibetinspanielin kanssa olisi kovasti vääntänyt leikkiä. Korvat ihan niskassa, etuosa matalana leikkisästi etutassuilla maata taputtaen ja kroppa tuhannen mutkalla. Giblistä olisi varmaan koirapuistokoiraksi.

Iltaruualla se ei näkyvästi värissyt enkä kokeilemallakaan tuntenut kaulalla mitään. Ilahduin. Ehkä tämä painajainen loppuu.

Tuntuu, että maailma on heilahtanut paikoiltaan, kun Gibli ei ole ihan kunnossa. Ajattelin otattaa joka tapauksessa ataksiatestin belgeillä perinnöllisen ataksian varalta. Jos oireilu ei häivy kokonaan, varaan ajan neurologille.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen laitoin punkkipannan. 
Aamulla oli vastassa sahapukkina seisova 
ja silmäluomia roikuttava koira.
Treenit on ihan jäissä, koska en tiedä, pitäisikö Giblin saada olla ihan levossa vai ei. Olen välttänyt pidempiä lenkkejäkin. Toisaalta se liikkuu ja on muuten niin normaali, että ei kait sitä pumpulissa tartte pitää.

***

Lattialta löytyi itsensä täyteen verta imenyt punkki. 

Ei kommentteja: