Ilmoittauduin Kermisen radoille kahteen starttiin lauantaiksi. Vain kahteen helteen varalta ja siltä varalta, ettei kumpikaan meistä (Gibli tai minä) väsähdä. Kello oli soimassa klo 5.15. Heräsin itse jo klo 5 ja pelkäsin nukkuneeni pommiin, koska oli niin valoisaa. Kannoin nopeasti valmiiksi pakatut tavarat autoon. Koirat makoilivat ja katsoivat, että mitä tuo tähän aikaan hilluu. Hoksasivat sitten, että on parasta nousta, jos aikoo mukaan.
Olen viimeksi kisannut 1.12. Iloisena tervehdin sitä tunnetta, mikä on tuttu vuosien ajalta kisa-aamuista: Ei väsytä. Mielessä kuplii jännitys ja iloinen odotus kisapäivästä ja mahdollisista onnistumisista. Kuuntelin Sealin Grazya.
Ei juuri jännittänyt. Halusin vain nähdä, missä mennään. Radat olivat kivoja, selkeitä, mutta joitakin kolmosten juttuja molemmilla. Olisivat kyllä olleet ihan tehtävissä.
Eka radalla tuli toiselle hypylle pakkovalssi, sitten hypyt 90 asteen kulmassa. Niitä seuranneella keinulla juoksin väärälle puolelle ja korjatessa tuli eka virhe. Puomi ok. Muurin kalikka tipahti. Sitten pari hyppyä, kepit ja takana leikkaaminen, sujui. Takaakierto putken edessä, onnistui, mutta jäin äimistelemään, jolloin Gibli jatkoi väärään päähän putkea. Loppusuora A:n ja renkaan kanssa virheittä.
Toisella radalla olin paremmin hereillä: alkusuoralla hyppy - rengas - A - putkeen, takaakiertohyppy, toinen, pituus, kepeille, joilla leikkasin takana, hypyt, joissa välistävedot, puomille - mistä alastulovirhe, putkeen. Keinulta hyppy, jolle tein viskin ja jatkona välistävedon, hyppy ja maalihyppy, jonne työnsin Giblin takaakiertoon.
Terveiset kisatunnelmista:
- Huomasi, etten ole kisannut. Koira menee ihan eri vauhtia kisoissa kuin treeneissä.
- HAU:n alusta on pehmeähköä karkeaa hiekkaa. Tykkään siitä, mutta oli sillä vähän raskaampi juosta. Gibli oli sinut sen kanssa sukkelaan, vaikka kisasi siellä eka kertaa.
- Pakkovalssi sujui hyvin toiselle hypylle, vaikka ensin meinasin kokeilla takaakiertoa ja jäädä jälkeen. Näitä siis voi käyttää kisoissakin.
- Välistävedot sujuivat myös hyvin, vaikka en ole niitä treenannut. Inhoan niitä itsen ja pyrin aina hoitamaan hypyt toisin päin. Nyt se ei ollut mahdollista. Gibli tulee ohjaukseen uskollisesti. Treenaa silti!
- Viskileikkauskin toimii.
- Kepeillä voin leikata takana.
- Puomin alastulon kanssa ole jatkossa tarkkana!
- Jatka suorien hyppyjen vahvistamista!
- Okseri oli molemmilla radoilla, samoin pituus ja rengas. Ne sujuivat hyvin. Muurin kalikka tipahti eka radalla. Pidä erikoishypyt treeneissä mukana!
- Ennen startteja tottistelu ja erityisesti rauhan "vaatiminen" lelua purressa voisi toimia jatkossakin Giblin hinkumiseen ja levottomuuteen.
Lysti oli mukana. Säälitti, kuinka se jäähdyttelylenkille mennessämme puri ja ravisteli talutushihnaa. Olen senkin kanssa kisannut usein tuolla ja rakas pitkäaikainen kisakumppanini oli myös virittäytynyt kisaamaan. Onneksi namit ja hajut veivät pian mukanaan.
Tänä aamuna tein Giblille neljän esineen jäljen ruohikolle. Sitten tottistelin. Nyt se oli ääneti. Tein tosi monimutkaisia seuruukuvioita, tiukkaa kiemuraa ja sen sellaista. Koira tuli upeasti rinnalla.
Ja sitten siitä auto-ongelmasta. Minullahan on autossa sellainen "läppä" puskurin vieressä, lukitussoljen ympärillä, mikä antaa periksi, ja tekee 4 cm kolon, johon ei auta koiran tassun jäädä. Leikkasin kuramatosta palan, jonka ujutan sen peitoksi, kun koirat hyppäävät kyytiin tai kyydistä pois. (Muistelen, että Marika muinoin vinkkasi jotakin tämän tapaista. Kunnia hänelle, jos niin meni.) Laitan maton noin päin, jotta se tarttuu paremmin aluskankaaseen muovikaukalon alle eikä luistaisi. Samasta kuramatosta leikkelin mattoveitsellä myös jälkiesineitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti