Sain Giblille ajan tsekkaukseen. Hyvä, kun vein. Koiruus ei ontunut fysioterapeutinkaan silmin. Itse tutkimuksessa fysioterapeutti löysi oikean eturaajan ojentajalihaksesta pehmytkudoskireyttä ja jäykkyyttä, vasemmalta lavan ja kaulan kiinnityskohdasta kireyttä, samoin oikeasta etureidestä. Minun oli helppo muistaa, että vasemmalla lavan ja kaulan kiinnityskohdassa olen tuntenut kireyttä itsekin tunnustelemalla. Nyt fysioterapeutin näyttäessä "kokeile tästä", löydös oli selkeä. Gibli sai näihin kohtiin hoidot, laseria myös. Pari päivää remmilenkkiä, jatkossa venytyksiä ja paluu treeniin koiraa tarkkaillen. Peruin lauantain kisat ja tiistain valmennuksen. Toivon, että kisakaverini toipuu hyvin. Kontrolli on reilun 2 viikon päästä. Sitä ennen kuuluukin treenata (ja kisata), jos puolieroja ei ole, joten nähdään, miten Gibli sen kestää. Mietin tuota "vasemman kaulan" jäykkyyttä. Pehmokaulapanta on ollut pitkään käytössä, pitää vaihtaa valjaisiin, jottei nykäisyt ainakaan pahentaisi tai ylläpitäisi ongelmaa.
Jäin käynnin jälkeen miettimään, kuinka moni koira ottaa agilitykisoissa osumaa. Monestihan siellä näkee kaatumisia, moniko viedään tsekkaukseen? Jokaisen pikkutömpsyn jälkeen ei voi fysioterapeutille kiikuttaa. Missä menee raja? Jos muistelen omaa urheiluhistoriaani, niin sattuuhan sitä pieniä muljahduksia ja joskus on ollut kipeitä kohtia pidempäänkin ja treenit ovat jatkuneet. Se kai sitten tässä on se juttu, kun koira peittää kipunsa ja menee lelun kiilto silmissään. Ja ihmisen osuus on pitää huoli, että ei ainakaan pahentaisi vammojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti