SM-kisat

Ei ollut minkäänlaista kisafiilistä. Sen enempää sairauksissa piehtaroimatta voin todeta, että korva- ja poskiontelontulehdus, antibiootti (ei-dopingia) seurauksineen (vatsa) ja asentohuimaus sekä selässä hermoja painava kysta entisten ahtaumien lisäksi (sykkivä kipu pakarasta takareittä pitkin nilkkaan) kisataukoineen eivät saaneet tuntemaan minua mitalinhehkuiseksi kilpaurheilijaksi. Uutuuden viehätystäkään ei enää ole yksilökisoissa. Puuttuu se "vitsit me ollaan täällä lappu rinnassa", mikä tuntui superhienolta Lystin kanssa aikoinaan. Lystin kanssa olin 6 SM-kisoissa, Giblin kanssa jätin menemättä Turkuun (liukasta) ja Rovaniemelle (matka, ja liukasta olisi ollut sielläkin). Olen jättänyt menemättä myös Vantaalle liukkauden takia, mutta en muista, oliko kyse silloin Lystin vai Giblin kisoista. 

Koska niitä SM-nollia tavoitteellisesti kerätään ja aina on se pieni mahdollisuus, ajelin perjantaina Jyväskylään miettien, että jos alusta on liukas, en starttaa. En maksa koiran terveydellä ja tulevaisuudella omaa kisaamishinkuani, mikä oli tällä kertaa harvinaisen vaimea. 

Perjantaina olin ilmoittautunut yhdelle etko-radalle, jonne en sitten sateen ja toipilaisuuteni vuoksi mennyt. Seurasin kisoja live streamista ja kävin lopulta paikan päälläkin sateen tauottua, ja jestas sentään - alusta oli hyvä! Eivät kaatuilleet belgit, vaikka oli takuuvarmasti märkä kenttä. Ilmoittauduin, jotta oli lauantailta se pois ohjelmasta. Kävin tervehtimässä poikaa pizzalaatikot viemisinä. Gibli tervehti riemuisasti eikä pojan ja avovaimonsa luona rauhoittunut, vouhotti, ja kerjäsi lisää rapsutuksia. Hotellissa Gibli sitten lopulta osasi levätä. Nelijalkainen kisakaverini osasi ottaa lunkimmin kuin aiempina kertoina. Saatoin siis piipahtaa respassa eikä takaisin tullessa kukaan painellut rytmikkäästi oven kahvaa, vaan vastassa oli makaava belgialainen.

Lauantaiaamuna oli karsinta hyppyradalla. Koska parkkipaikkoja oli vähän, lähdin aiemmin kuin olisi kisojen puolesta tarvinnut. Hyppyrata oli Laitisen kirjoittama, olen aina pitänyt hänen käsialastaan. Auton sain kohtalaisen lähelle, mutta koska lähdimme oman ryhmän alkupäässä, tarvitsin jonkun pitämään koiraa, jottei tarvitsisi sitoa ystävääni kiinni lipputankoon. Onneksi kisakaverin vaimo auttoi. Ei tarvinnut valmiiksi hengästyneenä kipaista lähtöön.

Gibli varasti. Näissä kisoissa ei ole tapana kouluttaa viemällä koira pois tai palauttamalla lähtöön uudelleen. Onneksi vilpillinen koirani ohjautui suullisella käskyllä takaakiertoon ennen putkea. Pääsin siinä rytmiin mukaan. Keppien jälkeen hypyillä käskytin Gibliä, koska pelkäsin koiran livahtavan putkeen. Samalla näin tuomarin käden nousevan. Jatkoin rataa suunnitelmien mukaan maaliin. Maalissa kuulin, kuinka kuuluttaja sanoi, että "yleisö tietää ja rata jatketaan loppuun virheistä huolimatta" tms. ja kun ei meille mitenkään hurrattu, tiesin meille tulleen hylkäyksen kepeillä. Soimasin itseäni, miksen katsonut, että tulee kepeillä loppuun saakka. Että ei ollut kuin muutama tarkka paikka ja piti sössiä. Ja että tämän tason kisat voivat oikeasti olla viimeiset millä kerralla hyvänsä.

Jäähdyttelin Giblin, vein numeroliivin pois ja kysyin kisakirjoja, joissa kerrottiin viipyvän. Istuskelin autossa ja ajattelin, että voisin kyllä lähteä jo heti ajamaan kotiin, että kyllähän kisakirjoja postitetaan jälkikäteenkin tai joku tuttu tuo. Vilkaisin odottaessani tuloksia, miten muut ovat pärjänneet. Ihmettelin, kun meidän nimi oli sijalla 22, tuloksella 5 vp. 40 koiraa pääsee finaaliin. Tarkistin, katsonko joitakin aiempia kisoja. Mutta ei, oltiinkin saatu vitonen. "Kotimieheltä" kuulin, että se oli tullut rimasta. Katsoin sitten livestreaminkin. Tämän linkin pitäisi viedä livestreamin oikeaan kohtaan. Kävelin takaisin infoon ja pyysin numeroliivin takaisin. Hämmästelin käännettä ja palasin autolle odottelemaan. Finaali alkaisi parin tunnin päästä.

Se on sitten aika nopeaa touhua se finaali. Rata rakentuu siinä silmien alla. 1 nollakoira ja sitten tutustumaan. Siinä yhdistyy radan opettelu ja ohjaamisen suunnittelu, ja on siinä ehkä vähän painetta enemmän kuin ihan tavallisissa kisoissa. Onneksi Giblin kanssa lähdettiin vasta sijalta 19, joten ehdin hakemaan autolta ja lämmittelemään sopivasti. Yleisöä oli kohtalaisen paljon. Hetken ehdin fiilistellä ja herkistyä, kuinka viimeksi olin SM-finaalissa Lystin kanssa v. 2014. Sitten oli pakko palata miettimään rataa ja sen ohjaamista. Karsinnassa ennen meitä korjattiin rataa, ja niin nytkin. Vein Giblin lähtöön nykyisen tapani mukaisesti ilman hihnaa, jotta veto ei nyhdä selkääni. Koska viivettä oli, teetin pientä jumppaa, jotta kisakaverini ei vaan hämillään haukkuisi ympärilläni, vaan tehtäisiin jotakin yhteistä. Pyysin tassuja ja teetin jotakin istu-seisoa. Sitten tulikin lähtölupa. En näyttänyt kunnolla käännöstä 2. hypyltä, mutta sitten pääsin taas rytmiin. Puomin jälkeen Gibli lähti hakemaan takaakiertoa, kieputin takaisin hypylle oikein päin. Siinä paloi aikaa ja tuli kielto-vitonen. Muuten rata menikin suunnitelmien mukaan. Sen pitäisi olla tässä. Sijoitus oli 14.

Yhteistuloksissa oltiin sijalla 13. Ei huono n. 100 SM-nollat keränneestä maksikoirakosta. Kiitos Gibli.

"... Cause you're a sky, 'cause you're a sky full of stars..." (Coldplay: A sky full of stars)