Pitkän tauon jälkeen mentiin kisoissa 2 starttia. Oli aika kummalliset tunnelmat. Jotenkin maapallo on liikahtanut paikoiltaan. Miten ekstraa onkaan kisata koiran kanssa, joka väisti viikatteen humahdusta vähän aikaa sitten? Tulostavoitteet oli tiessään ja mielessä se, miten hienoa on yleensäkään elää ja olla yhdessä. Ja että oikeasti - onko agilityllakaan mitään väliä? Mietin, miltä tuntuisi elämä ilman agilitya, ja joskus ilman koiraa. Lisäksi tarkkailin koko ajan, onko Giblin oikean lonkankoukistaja varmasti kunnossa, vaikka kisalupa olikin. Olen ravannut taas oman selkäni takia lääkärissä ja fysioterapiassa ja jumppaohjeet ovat tasoa nilkan ojennus ja koukistus, ja konttausasennossa lievää heijaamista. Minä en tiedä (eikä kukaan muukaan oikeasti tiedä), milloin on viimeiset kisat. Tai viimeinen yhteinen aamu.
Tuomarina oli Mäkelä, joka oli tehnyt jouhevat radat, joilla piti koiraa ohjatakin. Lohjalla oli upea tunnelma, niin on ollut ennenkin.
Eka radalla tehtiin virhe juuri siinä kohtaa, missä pelkäsinkin, eli pituuden jälkeen. Tulos sinetöityi hylkäykseksi, kun Gibli lurahti putkeen. Hyydyin pahasti lopussa. En tiedä, onko iskenyt vanhuus vai selkä, mutta ikävältä tuntuu, kun ei ole jaloissa voimaa. Tässä on video.
Toisella radalla saatiin vitonen keinulta. Luulin, että puomilta. Muuten tehtiin nollaa. Jäätiin 3 sek kovasta kärjestä. Kovasti mietin 4.-5. hypyn ohjaamista ja rataan tutustumisen jälkeen päätin tehdä japanilaisen. 5. esteen takaakierron ohjaamisen jälkeen olisi tullut kiire ja olisin ollut edessä. Video on tässä.
Giblille täydet pinnat ja jotenkin melankolisissa tunnelmissa täytyy sanoa, että joskus tulee olemaan Iso Ikävä. Tässä kappaleessa on jotakin Chris Cornellia.
Tänään oli kahden viikon takaisen käynnin kontrolli. Koira oli aivan eri kunnossa. Oikean lonkankoukistajan reunassa oli enää lievä kireys, ei muuta huomautettavaa. Palaamme normaaliin.
Giblin kanssa olin hallivuorolla. Mitään vedätystreeniä ei ollut lupa tehdä. Aloitin lämmittelyllä ja venytyksillä, jatkoimme ravikavaleteilla. Sitten Gibli sai etsiä keinun, A:n, puomin ja piilotetun hanskan x 2. Sen jälkeen annoin Giblin liikkua vapaasti lelu suussa. Koira laukkasi ympäri hallia ja vilkuili minua ylpeänä. Välillä pieni ystäväni kävi makuulle ja sitten taas jatkoi. Lopuksi jäädyttelimme ja venyttelimme.
