Ihmettelin sunnuntaina kisoissa, kuinka loisteputkista tuli yhtäkkiä valonvälähdyksiä vasempaan silmään. Ajattelin valon osuvan jotenkin silmälasien reunaan. Muistelin optikon sanoneen, että tietty silmälasihionta voi lisätä heijastuksia. Tai ehkä linssissä oli rasvaa? Kotimatkalla pystysuora salamointi jatkui vasemman silmän ulkonurkassa. Ajattelin sen johtuvan katuvalojen osumisesta silmälaseihin. Vasen silmä tuntui sumeammalta muutenkin. Liikennevalojen ympärille tuli pyöreä kehä. "Varmaan jotakin rähmää silmässä", räpsyttelin, ja tiputin kotona silmään kesältä jääneen pipetillisen allergiasilmätippaa. Illalla suihkussa salamointi jatkui ja kun se jatkui silmät kiinni, ymmärsin vihdoin, ettei se ainakaan olohuoneeseen jätetyistä silmälaseista johtunut. Siinä kohtaa muistin myös, mitä ikävää silmän salamointi voikaan tarkoittaa ja aloin etsiä aikoja silmälääkärille. Ns. nokisadetta tai esirippua silmässä ei sentään näkynyt.
Pääsinkin heti maanantaina silmälääkärille. Sanoin hänelle epäileväni lasiaisen irtaumaa. Sehän se olikin.
Seuraa teoriaosio: Ikääntyessä silmän lasiaishyytely muuttuu juoksevammaksi ja irtoaa silmän takaseinän verkkokalvosta. Verkkokalvo on se näkemiselle välttämätön osa. Lasiaisen irtoamisessa menee päivistä viikkoihin. Yleensä se sujuu ongelmitta. Joskus lasiaisen veto tekee verkkokalvoon reiän. Tällainen vedon merkki voi olla yhdessä kohtaa salamointi tai valonvälähdykset, joita näkyy myös silmät kiinni. Verkkokalvon reiästä lasiaista voi päästä verkkokalvon alle, jolloin verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvon reikää voi vielä laseroida, tavallaan polttaa se kiinni silmän takaseinään. Se ei aina auta. Jos verkkokalvo irtoaa, on edessä silmäleikkauksia, pitkät asentohoidot, ja silti monesti näkö kärsii tai menetetään kokonaan.
No minulla ei ollut verkkokalvossa vielä reikää, joka kuulemma tulee usein alkuvaiheessa. Koska minulla on miinuslasit eli silmän muoto on tietynlainen, kuulun riskiryhmään. Silmälääkäri kehotti silmäklinikan ohjeistuksen mukaan varomaan 2 viikkoa nopeita pään ja silmän liikkeitä ja esim. varomaan äkillistä kengännauhojen solmimista sekä ponnisteluja. Jos salamointi lisääntyy tai tulee ns. nokisadetta (= verenvuoto silmän sisällä) tai esirippu (kalvo, jonka läpi ei näe eli verkkokalvo on irti), pitää hakeutua silmäpäivystykseen.
Oli selvää, että agility jää tauolle. Myöskään metsässä tai kallioilla liukastelu ei käy laatuun. Gibli haettiin hoitoon. Liikutan silmiäni yllättävän paljon autoillessa, jolloin salamointia tulee jatkuvasti. En halua provosoida verkkokalvon irtaumaa yhtään. Autoilukin siis jää niin vähiin kuin mahdollista. Ei tunnu kivalta sellainen mahdollisuus, että ensin menee toisesta silmästä näkö ja sitten toisesta.
On outoa, kun Gibli ei ole kotona. Vuosi sitten Gibli oli hoidossa, kun olin koronassa. Silloin olin niin kipeä, että elämä meni nukkuessa, yskiessä ja oksentaessa. Nyt olen muuten terve. Outoa on herätä aamuisin vartti myöhemmin ja tehdä töitä pidempään, koska voi. Esim. tänään en käy ulkona kertaakaan, koska ei ole pakko. Ilman koiraa laiskistuisin varmasti. Outoa on mennä jääkaapille, kun ei kuulu tuttu tömähdys, kun koira laskeutuu sängyltä hakemaan pientä snäksiä. Outoa on, kun ruokaa tipahtaa maahan eikä kukaan sitä hae. Outoa on sulkea kone työpäivän jälkeen, kun Gibli ei tule viereen. Outoa on iltaisin.
Tätä hissun kissun elämää voi joutua jatkamaan kuukaudenkin, niin kauan kuin salamoi. Aamulla herättyäni ei tullut yhtään salamaa. Ylös noustua niitä tuli 4 kpl muutaman metrin matkalla. Iski epätoivo. Sitten muistutin itseäni, että on niitä pahempiakin sairauksia. Muistui myös mieleeni, että joka kerta, kun kävelee agilityn starttiviivalle koiransa kanssa, on etuoikeutettu. Tosin olen sitä mieltä, että en ole antanut itseni unohtaa sitä koskaan.
