Olen miettinyt Lykkyä ja sen opettamista. Minusta se on kova koira, ei välitä kolhuista eikä kehuista. Se vaan mennä humputtaa. Sille on ihan yksi hailee vaikka sitä pörrötän ja kehun, se vaan tuijottaa, että missä se palkka viipyy, tunkee kuononsa taskuun. Olen kehunut sitä ennen palkkaa, jotta se oppisi arvostamaan sosiaalista palkkausta, mutten ole vielä tehnyt läpimurtoa. Välillä olen miettinyt, että se ei taida olla penaalin terävin kynä, perustellen sillä, että jauhetaan tottiksessa samassa pisteessä. Viimeisin tottisvideo oli tästä osoitus.
Äskeinen selitys ei vaan täsmää eikä pelasta minua, sillä jotkin jutut loksahtavat heti kohdalleen, esim. iskunouto ja kosketusalusta. Mutta perusasento ja seuraaminen. Voi itkujen itku. Olen älynnyt, että vika on opetustilanteen vireessä. Koira, joka on superahne (kuola valuu, jos se edes miettii ruokaa) ja saalisviettinen (kaikki liikkuva on saalistettavaa), on ihanteellinen koulutettava. Periaatteessa. Jos ihminen osaa. Imutusseuruu perustunee siihen, että koira vaan oppii olemaan sivulla ja siinä on se hyvä, tuttu ja palkitseva paikka. Mutta Lykky vaan jahtaa palkintoaan enkä usko sen miettineen tippaakaan missä se on palkan saadessaan. Tuskin imuttelu on hukkaan mennyt, hyvin se vieressä tulee, mutta askel välillä imuttelu - itsenäinen seuruu on valtameren kokoinen loikka.
Rakennan (jatkossa) treenit niin, että koiralla on mielessään muutakin kuin pelkkä narupallo tai ruoka. Siirrän siis koulutusta siihen suuntaan, että sen on etsittävä ja hoksattava joku juttu ennen kuin saa palkan. Se tarjoaa rohkeasti ja on innokas, joten sinänsä se on houkutteleva kohde tällaiseen koulutusstyyliin. Sillä periaatteella se kosketusalustan, noudon ja 2 kepin "pujottelunkin" oppi. Eli siirrän tätä tyyliä perusasentoon ja seuruuseen. Ugh.
Takaisin kentälle. Ensin tein Lystin kanssa pitkän pätkän seuraamista ja palkkasin narupallolla. Sitten otin 40 metristä luoksetulon pysäytykset, narupallo oli minulla, seisominen venyi ja venyi, maahanmeno hyvä. Toinen takapalkalla, pysäytykset hyvät, sivulle tulemisen jälkeen palkka. Annoin koiran nauttia palkastaan.
Ennen Lykkyä laitoin noutokapulan valmiiksi kentälle vähän piiloon. Lykky näki viennin. Virhe.
- Tarkoitus oli ottaa ensin perusasentoa. Kun laskin koiran irti, se etsi noutokapulan ja tuli innokkaalla laukalla luokseni. Eihän sellaisesta voi olla palkkaamatta - eihän? Palkkasin siis. Sitten kaivoin ruokaa taskustani, että ollaas nyt perusasentoja. Koira juoksi uudelleen kapulalle ja taas palkkasin. Ei kait siinä eitäkään voi karjua? Jos pentu (jonka kanssa on harjoiteltu noutoa alun perin niin, että kapula on jossakin ja sen nappaamalla saa palkan) syöksyy kapulalle ja tuo sen, niin sehän tekee just kuten on opetettu.
- Sain koiran unohtamaan kapulan ja teetin perusasentoa ja 1-2 askeleen seuraamista. Paikka oli taaempana, mutta väliin tuli vinoja asentoja. Välillä koira myös istahti oikean jalkani viereen poikittain. Vaikea on joskus tajuta belgialaista ajatuksenjuoksua. ;)
- Eteentuloja pidemmästä matkasta, aluksi 2 metristä - hyvä, 3 metristä hyvä myös - ja Lykkensdorf nostaa laukan tähän väliin. Plus sen voi jättää istumaan ja se pysyy. :D Iski ahneus, kävelin 8 metriin, kutsuin hiit, koira juoksi vauhdilla ja pyörähti sivulleni tismalleen oikeaan paikkaan. Mitä olisi tehnyt Oikea Koirankouluttaja? En tiedä, mutta Suuri Filosofi Löperö Eeva oli ihastunut ja palkkasi koiran. Voi raivostuksen raivostus. Miten ajatukseni voi juosta noin kummallisesti? Tämä luoksetulo piti paikata. Lykky katsoi vähän sivulle, kutsuin silti. Koira laukkasi takanani olleelle kapulalle ja toi sen luovutusasentoon eteeni. Joku palkkasi taas, ja nyt ihan syystä, koska hiit:llä kapulan luovutusta on myös treenattu, koska sillä eteentulo on opetettu ennen kuin koira tietää mitä hae kokonaisuudessaan tarkoittaa.
- Koska kapula oli nyt edessäni, Lysti sai harjoitella sen pitoa ja luovutusta, siirryin noin puoli metriä ja kapula tuli kohdalleen. Pari kertaa pureskeli, mutta sanomalla rauha ja silittämällä kuonoa ote korjaantui. Iskunoutoja tein pari tämän jälkeen. Niissä ei ole ongelmaa. Ja olihan niitä just harjoiteltu.
- Älysin vihdoin viedä kapulan autoon. Pitkän leikin jälkeen päätin ottaa muutaman hypyn. Kasasin pk-esteestä n. 30 cm korkean ristikko-okserin. Jätin Lykyn istumaan, vein narupallon muutaman metrin päähän ja annoin hyppykäskyn. Se hyppäsi kauniisti ja hipaisematta yli. Laitoin yhden laudan noin metrin päähän markkeriksi ja sen takaa otin 3 hyppyä lisää. Lykky kokosi itsensä kauniisti eikä kertaakaan hipaissut hökötystä. Jihuu!
Tämän jälkeen kävin Lystin kanssa metsälenkillä, annoin sille laatuaikaa.
Eilen kävin kaupunkikävelyllä molempien koirien kanssa erikseen. Lykky on niin kiinnostunut kaikesta, että joudun tekemään töitä saadakseni sen huomion. Onnistuin vaihtelevalla menestyksellä.
Sairastuvalta: Selkä on ollut tosi kipeä. Torstaina ja eilen oli kova polte ja kihelmöinti takareisissä ja pohkeissa. En voinut olla paikoillani. Tänään tilanne on parempi. Näyttää siltä, että 2 x 45 min istumista taukoineen on liikaa. Nilkka sen sijaan petraa koko ajan, minussa on näköjään myös parantuvia materiaaleja. Hölkkäsin vähän matkaa autolta palatessani. Ei koskenut. :) Kuminauhajumppaa ja tasapainoilua olen jatkanut. Äsken jumppasin portailla nilkan koukistusta ja ojennusta eikä tuntunut missään. Nyt on jäitä sen takia että niitä kuuluu olla. Kunhan pystyn juoksemaan kunnolla, tekemään kahdeksikkoja ym. kiemuroita, kutsuvat agi-kentät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti