Eilisiltana mietin, onko SM:t kaiken vaivan väärti. Aamu aukeni pilvettömänä ja edellisillan laiskuus oli tiessään. Radiosta kuului sopivasti Samuli Putron laulamana En vaihtais sekuntiakaan ja olin melkein samaa mieltä.
Kisapaikalla ehdin hyvin katsoa, miten rata menee, koska lähdimme viimeisimmässä ryhmässä. Paljon takaakiertoja, jo heti alkuun toinen, kolmas ja neljäs hyppy, ja neljä mietittävää paikkaa. 1. En uskaltanut vetää Lystiä toiselle hypylle pakkovalssilla, mikä olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Se on nimittäin joskus jättänyt pakkovalssin lukematta. Päädyin saksalaiseen. 2. Ennen keppejä oli hyppy, joka toisen siivekkeen kautta kierrätti, toisen siivekkeen kautta saattoi syöttää putkeen. Päätin silti tehdä päällejuoksun ja riskeerata putken kanssa. 3. Keppien jälkeinen okseri syötti suoraan u-putken väärään päähän. Moni teki siinä valssin, mutta tiesin, että Lysti ei sitä välttämättä lue u-putken edessä. Päätin kääntää Lystin kuonon jo ennen okseria oikeaan suuntaan. Neljäs hankala kohta oli seuraavan putken jälkeen, missä piti ehtiä persjättöön. Katsoin, että sinne pitäisi ehtiä, koska muutkin ehtivät. Ihanneaika oli tiukka, moni kova koira, mm. RaiRai, Hitti, Rhett tekivät vain -1-alkuisia aikoja ja mm. Meg yliaikaa. Niiden aikojen perusteella tiesin, etten Lystillä pääse ihanneaikaan, mikä oli laskettu etenemällä 4.1 m/s.
Minua ei ole aikoihin jännittänyt kisoissa, mutta nyt jännitti. Luulin, että saan rytmihäiriön ennen starttia ja vaivun tajuttomana maahan. Sitten päätin keskittyä oikeaan asenteeseen ja Lystin ohjaamiseen. Sillä reseptillä tehtiinkin nolla! Muutama mutka venyi, kuten Koirakuvat.fi:n toimittamassa videossa näkyy. Meidän osuus alkaa kohdasta 4:07:03.
Sitten alettiin odottaa tuloksia. Finaalirataa alettiin rakentaa enkä tiennyt, pitäisikö siihen alkaa tutustua vai riisua numeroliivi. Sääntöjen mukaan finaaliin pääsee kaikki nollatuloksen tehneet tai 50 parasta. Nyt meille ei ollut tulossa nollaa, vaan yliaikatulos. Lopulta tulokset päivittyivät. Jännäksi meni, oltiin sijalla 50. eli finaalissa ensimmäisenä koirakkona, 1.52 sek yliaikaa. Finaalissa oli 14 muutakin yliaika-nollalaista ja 21 sellaista jäi vielä rannalle. Vauhdilla hain Lystin ja aloin tutustua rataan. Löysin kentän laidalta seurakaverini, joka lupasi pitää Lystiä rataantutustumisen ajan. Nollakoiraa en kunnolla nähnyt yleisön takaa, joten rata ei ihan hahmottunut. Rataantutustumisessa piti vielä tarkistaa muutama numero. Mitään hienoja suunnitelmia ja ansakohtien välttelyä ei ollut mahdollista tehdä. Jännitys sentään oli tipotiessään.
Lysti oli lähdössä lauhkea. 8. esteelle saakka tehtiin nollaa, mutta tiukassa hypyn käännöksessä Lysti epäröi hyppyä kieltovirheen verran. Putki-puomi-erottelu sujui, mutta puomilta taisi tulla vitonen. Yleisö oli alkanut taputtaa heti virheen jälkeen, kuten on tapana ja puomi meni aivan kohti taputtavaa yleisöä. Minusta vaikutti, että tämä paineisti Lystiä. Puomin jälkeen otettiin vielä hyppy ja käskin Lystin putkeen, mutta se valitsi kauemman putken, hyppäsi pari ekstrahyppyä. Sitten jatkettiin taas rataa suunnitellusti, kunnes viimeisin hyppy hypättiin väärään suuntaan. Lystillä ei toivottavasti ollut aavistustakaan, että vähän väärässä järjestyksessä mentiin, iloisena palkkasin maalissa. Ehdin radalla rekisteröidä myös sen, että olin muutama vuosi sitten katsomassa maksien finaalia ja taputtamassa koirakoille. Nyt tajusin itse eläväni samaa.
Tassut kestivät hyvin. Huuhdoin ne ratojen jälkeen. Pitää varmaan jatkaa tossukautta, jotta Lysti saa jatkaa vaivattomana.
Hienoa oli olla isoissa kisoissa. On se tunnelma vaan upea. Kiva fiilis oli myös finaaliporukassa, kun odotettiin rataantutustumista. Mukava oli tavata kannustavia ja auttavia seurakavereita. Lysti hoiti hommansa: pysyi lähdöissä, pujotteli hyvin ja otti kontaktit. Se pistää hiekalla ihan tosissaan tassua toisen eteen, ilman (minusta johtuvia) turhia kaarroksia aika olisi ollut nopeampi. Omaan ohjaukseeni olen siinä mielessä tyytyväinen, että uskalsin valita ne ohjaukset, jotka tiesin Lystille paremmiksi. Ne myös toimivat. Rytmittää olisi kuulunut enemmän, mutta eipä tullut radalla mieleeni. Olen iloinen myös pääni kasauksesta ennen ensimmäistä starttia, keskittyminen auttoi jännitykseen. Asenteeni oli sopiva Lystille. Iloisin mielin jatkamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti