Lähdin Lystin kanssa viettämään laatuaikaa. Lykky jäi kotimieheksi, koska puolitoista vuotta sitten hallin pinta oli vähän liukas erittäin märällä ilmalla enkä halunnut Lykkyä nurin täydessä vauhdissa. Varmistin useilta belgitutuilta, miten koiransa olivat pysyneet siellä pystyssä viime kisoissa. Olivat pysyneet, joten uskalsin Lystin ilmoittaa. Halusin myös kisata kerrankin rauhassa ilman kahden koiran säätöä ja epämukavia starttinumeroita (suht ekana ja vikana). Kankkuakin oli säästettävä.
Juuri ennen lähtöä kiroilu kaikui, koska kiskaisin vessan oven pottuvarpaan yli. Menomatkalla oli pimeää, satoi 10-senttisiä lumihiutaleita, lämpömittari näytti +1 ja tiellä lillui 3 cm sohjoa. Talvirenkaat vaihdatin torstaina. Kesärenkailla olisin keskeyttänyt matkanteon. Olin ajoissa kisapaikalla. Siellä satoi ihan rehellistä vettä koko kisojen ajan.
Tuomarina hääri Minna Räsänen. Hän oli tehnyt mukavat radat, joissa riitti takaakiertoja, mutta niitä Lystin kanssa tykkäänkin mennä. Tosin moni piti kierrättää saman siivekkeen ympäri, missä Lysti ei loista. Etukäteen kaikki olivat hyvin mentäviä ja helposti opittavia ratoja.
Ensimmäinen, hyppäri, hylkääntyi 4 esteeseen. Lysti sujahti päällejuoksusta putken väärään päähän. Kait liikkeeni sen sinne vei. Pääsin testaamaan kepeillä tiukan takana leikkaamisen eikä koira ollut moksiskaan.
Toinen rata oli agilityrata. Sillä meno tuntui helpolta. Tehtiin nolla. Lysti tuli kolmanneksi.
Kolmas oli agilityrata. Keppien jälkeen oli hyppy, jolta matka jatkui kauempaan putkenpäähän. Etukäteen kaavailin vekkausta, mutta epäröin sen onnistumista. Päätin jättää Lystin pujottelemaan ja valmistautua itse hyvissä ajoissa valssiin, jolla ohjaan Lystin ansaputken pään ohi. Valssi oli ajoissa ja Lysti valmistautunut - sukeltamaan putken väärään päähän. Niin meillä oli taas hylkäys. Loppuradalla otin tarkasti kontaktit (1 x A, 2 x puomi), testasin yhden "venäläisen", joka onnistui mainiosti, ja kirmasimme maaliin.
Luulin, että osaamme jo välttää ansaputket, mutta eipä näköjään osata. Argh.
Hyvää: Lysti pysyi lähdössä, otti kontaktit, pujotteli virheittä ja piti rimat. Kuivasin sen tassut huolella ennen jokaista rataa eikä se liukastellut. Mieltä lämmitti nollarata, pronssisija ja kivat Iittalan lasit. Edellisen kerran olen saanut samanlaiset lasit sieltä silloin, kun Lysti valioitui.
Jonkin sortin epäonni jatkui, koska palkintokassi kaatui kotona kivilattialle ja yksi lasi särkyi. Harmittaa. Ai niin, ja persaus. Sitä kiristää, mutta se ei haitannut niin paljon kuin pelkäsin. Ei sillä täysiäkään kirmata, mutta suuntaus on hyvä.
On kesää ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti