Alustana oli puoliksi palanut hiekkainen matalaksi leikattu nurmikko, mitäpä muutakaan tänä kesänä. Vaikeutta lisäsi puuskainen tuuli. Sopivassa auringonvalossa näin omat jälkeni, joten saatoin seurata tarkasti, meneekö koira jäljellä vai ei. Jäljellä oli suoraa, loivaa mutkaa ja yksi 90 asteen kulma.
Gibli ajoi hyvin. Olen näköjään luovuttanut tavoitteesta, ettei se vetäisi. Kun se on jäljellä se vetää. Kulmasta meni metrin yli ja sitten huomasi, että haju jäi, palasi ja löysi jäljen uudelleen. Pituutta oli n. 370 metriä. Gibli olisi jatkanut pidemmälle. Ehkä näitä todellakin pitää pidentää, lisätä kulmia ja esineitä.
Lysti sai jäljestää perästä "kolmea uraa" eli alkuperäisen jäljen sotkettuna minun ja Giblin askelilla. Hyvin Lystikin pelasi. Se on ihanan hienovarainen koira. Jos se ei olisi paukkuarka ja vähän herkkä muutenkin, se olisi oiva kilpajäljestäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti