Jottei blogi olisi niin agilitypainotteinen ja tämä postaus suorastaan tylsä, laitan alle joitakin normaalielämän otoksia vuoden varrelta.
Eräänä päivänä lähdin Giblin kanssa etsimään uusia metsäreittejä. Päätin oikaista. Valinta oli huono korkeanpaikankammoni huomioiden.
No sitten... Luulen, että monella JumppaPompan omistajalla on samanlainen ongelma. Vaatteen nimi tulee lie siitä, että se on koiralle hyvä lämmittäjä. Minusta (ja Giblistä) tuntuu siltä, että nimenomaan sen riisuminen vaatii jumppaa. Gibli on kehittänyt oman tekniikan, jolla se vie 0,2 sekuntia. Äänitehosteet kuuluvat asiaan. Tulee mieleen oma lapsuuteni, jolloin poolopaidassa oli liian tiukka kaulus.
Ja lopuksi Giblin hellyttävä iltarituaali:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti