Kolmiokorvat: Vuosi 2025

Olen ajatellut monesti edellistä vuotta kootessani, että onneksi en tiennyt, mitä kaikkea tulisi tuleman. Tästä vuodesta olen samaa mieltä.

Toivoin vuodelle 2025 terveyttä molemmille ja maailmaan rauhaa. Katsotaan, millainen siitä tuli.

Alkuvuosi

Gibli nelosvalioitui virallisesti. Treenasimme kerran viikossa, kävimme valmennuksissa noin kerran kuukaudessa ja kisasimme. Ilahduin tuomarinpalkinnosta: saimme sen hyvästä yhteistyöstä 60 kisaajan joukosta. Halli-SM-kisoissa tehtiin 2 x 5 vp. suoritusta, joilla olimme sijalla 32.

Gibli kävi fysioterapiassa noin kerran kuukaudessa. Teimme pikkujumppia kotona. Kärsin itse jäätyneestä olkapäästä ja lonkkaan säteilevästä selkäkivusta, jonka vuoksi nukuin sohvalla olohuoneessa. Maaliskuussa jäätynyt olkapääni vihdoin suli.

Kevät

Agility oheistoimineen jatkui ihanan rutinoituneesti, kunnes huomasin Giblillä ienpatin. 8.4. se leikattiin. Patti oli hyvänlaatuinen. Kisoihin palattua tehtiin tuplanollavoitto. Huhtikuun lopussa maajoukkuekarsinnoissa päädyimme sijalle 51. Tuli täpäriä hylkäyksiä ja vitosia.

Karsintojen jälkeen Gibli sairastui kennelyskään, mikä pitkittyi ja muuttui keuhkokuumeeksi. Ihmettelin, miten perusterve koira sairastaa niin rankasti. Antibioottikuurin ja levon jälkeen vasta toukokuun lopussa pääsimme metsäänkään. Ehdimme ottamaan toukokuussa vielä parit kisat, joissa saimme mm. nollavoiton.

Toukokuun lopulla haettiin bordercollien pentu Boi. Minun piti saada valita toinen uroksista, mutta en saanutkaan. Siinä kohtaa, kun on oikeasti jo valmistautunut pennun tuloon, on vaikea sanoa, että en ota sitten ollenkaan.

Kesä

Gibli kummeksui ja pelkäsi pentua, joten pentu ja Gibli olivat aluksi vuorotellen minun ja miesystäväni luona. Giblikin tottui lopulta pentuun. Jälkikäteen ajateltuna en tiedä, paljonko Giblin syöpä vaikutti pennun kanssa olemiseen. Puuhasin ja treenasin pennun kanssa kaikenlaista. Se oli ihanaa. Mutta vaikka pennussa oli paljon hyvää, oli liikaa kaikkea muuta.

Giblin kanssa jatkoimme edelleen kisaamista ja treenaamista. Senioreiden SM-kisoissa olimme Giblin kanssa ensimmäisen radan jälkeen sijalla 9. Finaaliradalla Gibli sujahti putkeen liian aikaisin. Seuraavana päivänä Para-SM-kisoissa tehtiin hylkäys. En jäänyt helteen takia toiselle radalle eikä meillä toki olisi ollut mitään menestymisen mahdollisuuttakaan. En tiennyt, että päivän startti jäi viimeisimmäksi.

Otan tähän kohtaan agilitykisojen tilastoa:

Olimme rankingissa noin sijalla 30.
Teimme 0-ratoja 19 kpl, 5 vp. ratoja 12 kpl, 10 vp. ratoja 1 ja hylättyjä ratoja 35 kpl.
Agilityssa 0-radoilla voitimme 6 kisaa kolmosissa ja yhden ykkösissä, sijalle 3 tulimme 5 x, sijalle 4 5 x, sijalle 7 kerran ja sijalle 9 kerran (SM). Nämä sijoitukset on siis saatu pk-seudun isoissa kisoissa.
Gamblerseissa kävimme kerran, voitimme maksimipisteillä.
Meillä oli SM-nollat olleet kasassa loppuvuodesta 2024 alkaen.

Takaisin pentuun: Pitkän harkinnan jälkeen päätimme luopua pennusta. Pennun palautus kasvattajalle sovittiin keskiviikoksi. Oli tulossa raskas viikko tämän vuoksi. Luulen, että sitä järjen ja tunteiden sekamelskaa ei ymmärrä kuin sellainen, joka on sen kokenut. Kävisimme sellaisissa paikoissa, missä olimme etukäteen kaavailleet viettävämme aikaa.

Suunnitelmiin tuli muutos, kun maanantaina Gibli oksensi verta. Olin iltayön Giblin kanssa sen vuoksi eläinsairaalassa. Lähtiessä eläinlääkäri sanoi, että jos oire jatkuu, tämän ikäinen koira kuuluu tutkia tarkemmin. Tiistaina Gibli ripuloi verta. Gibli jäi sisälle eläinsairaalaan illaksi tiputukseen. Sen väliajan vietimme surullisina pennun kanssa nurmikolla. Seuraavana päivänä palautin pennun läheisellä parkkipaikalla. Jälkikäteen kuulin pennun palautuksesta tehdyn podcastin, jossa väitettiin, että sain valita pennun. En ymmärrä valehtelua. Pennulle toivon kaikkea parasta. Ikävä jäi pientä pörrykkää.

Giblin sairastamisen aiheuttama huoli pehmensi pennun lähdön ahdistusta. Parhaaksi selitykseksi jäi, että pennun aiheuttama stressi aiheutti Giblin mahan verenvuotoa. En tiennyt, että Gibli oli kasvattamassa siipiä selkäänsä.

1.7. käytin Giblin gastroenterologilla, koska pelkäsin Giblillä vatsan alueen kasvainta. Ylimielinen eläinlääkäri sanoi näkevänsä päälle päin, että Giblillä ei ole syöpää. Emme edenneet haluamaani tähystykseen ja verikokeetkin katosivat. 2.7. treenasin Gibliä Games-SM-kisoja varten, kun Gibli alkoi ontua. 4.7. Giblillä todettiin mastsolukasvain vasemmassa olkavarressa. Syöpää oli nyt sama patti, joka oli ultrattu 3 x urheilukoiria hoitavien lääkäreiden toimesta viattomaksi v. 2021 ja 2022.

Viestittelyä läheisten kanssa.

Tästä alkoi painajainen ja odottaminen. Otettiin verikokeita. 9.7. tehtiin maksan ja pernan ultraääni ja niistä otettiin koepalat. Sama aika oli varattu ennalta esitutkimukseksi ennen vatsan tähystämistä, mutta se muuttui levinneisyystutkimukseksi. Mastolukasvain erittää histamiinia, mikä altistaa maha-suolikanavan verenvuodoille. Sitä ne Giblin veriripulit ja -oksentelut todennäköisesti olivat. Samalla käynnillä sain kuulla kasvaimen olevan ohutneulanäytteen perusteella low grade. Halasimme miesystäväni kanssa parkkipaikalla kyyneliin herkistyneinä, pitkään. Vielä oli toivoa ja leikkaus mahdollinen. 14.7. tehtiin kasvaimen leikkaavalla kirurgilla vartijaimusolmuketutkimus ja imusolmukkeesta otettiin koepala. Leikkausaika sovittiin viikon päähän.

21.7. Gibli leikattiin. Kasvain oli silloin 4,5 cm halkaisijaltaan, kasvoi tricepsin sisään ja tricepsin säikeiden väliin. Yksi tricepsin säie poistettiin. Kirurgi kertoi, että ei voinut leikata niin paljon, että olisi saanut riittävät marginaalit jalan toimintaa vaarantamatta. Hän kertoi, että Gibli tulee tarvitsemaan jatkohoitoa. Olin järkyttynyt ja turta. Muistan aina, kuinka kävimme kahvilla ennen kuin Giblin sai hakea. Se toivo, että olisi selvitty pinnallisemmalla leikkauksella eli lihaskalvon poistolla, oli mennyttä. Katsoin itseäni ikään kuin ulkopuolelta, kun kannoin vahvasti paketoidun ja lääkityn koiran autoon. En tajunnut millään, että vielä 3 viikkoa sitten olimme menossa SM-kisoihin. Gibli piti käytännössä kantaa asioilleen seuraavat 2 viikkoa. Haava piti hoitaa päivittäin. Kirurgi piti meistä lomalta käsinkin huolta, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Hän on ollut korvaamaton myöhemminkin.

Siihen loppui agility. Peruin syksyksi sovitut valmennukset. Kannoin autosta pois kisavarusteet: varakengät, varavaatteet, sadevaatteet, auton aurinkosuojan, Giblin varahihnan, froteeloimen jne. Poistin tietokoneelta ja kännykästä linkit agilitytuloksiin, kisakalenteriin ja rankingiin.

Kasvaimen tulokset tulivat. Se oli yhä low grade ja gradus II, leikkausmarginaalit olivat epäpuhtaat. Reunamilla oli mikrometastaaseja. Suositeltiin sädehoitoa. Kävimme onkologilla Suomessa 8.8. Lähimmät sädehoitopaikat olivat Saksassa.

Hannoveriin ja muihin saksalaisiin paikkoihin ei mahtunut tai oli väärä sädetysprotokolla. Pääsimme Utrechtiin, jonne lähdimme 2 päivän varoitusajalla 17.8.

Giblin sädetys alkoi 20.8.2025. Sitä annettiin ma-pe yhteensä 15 kertaa. Gibli nukutettiin joka kerta. Viihdyin hyvin Utrechtissa ja Hollannissa. Gibli voi yllättävän hyvin sädetyksen ajan. Sädehoito anestesioineen maksaa Euroopassa 3 000–7 000 euroa, jos joku sitä pohtii.

Leikkauksen jäljiltä turkki ei ole vielä kunnolla kasvanut.
Sädehoitoa varten iho on merkitty tussilla ja karvoja ajamalla.

Viikonloppuna rannalla

Syksy

Palasimme Helsinkiin 11.9. Tämän jälkeen Giblin sädereaktio iholla paheni, kuten hoitoon kuuluu. Syyskuun lopulla Gibli menetti ruokahalunsa ja väsähti. Päivystyksessä pernasta löytyi muutos. Tulehdusarvot olivat korkeat. Gibli sai antibioottikuurin. Pelkäsin menettäväni Giblin. Sitten Gibli piristyi. Pernan patti oli hyvänlaatuinen. Sapessa oli sakkaa. Tosin koiralla oli meneillään infektio ja 18. nukutus 3 kk sisällä. Tällä reissulla taidettiin ottaa ohutneulanäytteet parista muustakin ihon nystyrästä, jotka olivat hyvänlaatuisia muutoksia. Giblille on aina tullut ihoon herkästi talipatteja. Aiemmin suhtauduin niihin rennosti. Nykyisin niistä kuuluu ottaa ohutneulanäyte.

Ihon parannuttua aloimme käydä fysioterapiassa. Teimme jumppia. Gibli alkoi liikkua todella hyvin, joten aloimme käydä agilityhallilla ihan hissutellen. Oli todella outoa pakata autoon taas agilityvarusteet ja muistella, missä taskussa pidin mitäkin. Jatkoimme agilitytreenejä kerran viikossa.

Joulukuu

Giblin leikkausarven yläosassa oli lisääntyvää pullotusta. Otatin siitä ja uudesta pienestä patista ohutneulanäytteen. Ne olivat hyvänlaatuisia. Ultraäänessä sappispesialistilla sappirakko oli puhdas.

Sain itse atooppisen silmätulehduksen, jonka laukaisi ilmeisesti silmänrajauskynä. Hillitön kutina hellitti vain ulkona vahvasta lääkityksestä huolimatta. Gibli muutti miesystäväni luokse, koska aloin pelätä, että olen allergisoitunut koiralle. Tuntui yllättävän pahalta olla ilman koiraa, vaikka Gibliä päivittäin ulkoilutinkin. Onneksi oireilu on hellittänyt ja Gibli on saanut palata kotiin.

Gibli on alkanut olla iloinen oma itsensä. Gibli on alkanut mm. kiskoa talutushihnaa lenkiltä palatessa. Giblin agility on alkanut näyttää normaalilta. Olen nostanut rimoja 50–60 cm:iin. Olemme alkaneet tehdä ratapätkiä. Kuntoutus on yhä kesken. Jää nähtäväksi, yltääkö Gibli enää kisakuntoiseksi.