Utrechtin sädehoidon jälkeen Gibli sairastui vakavasti. Tulehdusarvot olivat korkeat, koira vaisu, pernasta löytyi muutos ja aloitettiin antibiootti.
Siitä viikon päästä 3.10. pernasta otettiin koepala rauhoituksessa. Samassa yhteydessä sappirakosta löytyi huonosti liikkuvaa sakkaa. Eläinlääkäri pahoitteli mukoseelelöydöstä ja aloitti ursodeoksikoolihapon. Kontrolli sovittiin 3 kk päähän.
Tämän jälkeen luin mukoseelestä. Vaikutti siltä, että Giblin sappirakko suorastaan pitäisi leikata puolen vuoden sisällä tai muuten lähtee henki. Aloin ymmärtää, miksi eläinlääkäri pahoitteli löydöstä. Koirilla sappirakon poisto ei ole mikään pikku nipsaisu, kuten ihmisillä. Ymmärsin, että virhediagnooseja tulee herkästi. Sappirakon löydöksiin voi vaikuttaa myös eri lääkitykset ja niitähän Giblillä oli riittänyt: 16 x nukutus, antihistamiinit, vatsansuojalääkkeet, tratsodoni (rauhoittamaan ennen sädetyksiä) ja viikon antibiootit ennen tätä sappirakkolöydöstä. Lisäksi oli se tulehdusreaktio. Malinois ei ole tyyppirotukaan.
Varasin kontrolliajan joulun alle mukoseeleen perehtyneelle erikoislääkärille Tervakoskelle. Ultraäänessä ei todettu mitään mukoseeleen viittaavaa, mutta olihan Gibli syönyt ursodeoksikoolihappoa. Gibli oli oireeton. Päätettiin jättää lääke pois ja kontrolloida tilanne 3 kk kuluttua. Lääke on dopingvalmiste, joten siihen olisi tyssännyt Giblin kisaaminen.
Tänään oli Giblin kontrolli. Pelkäsin etukäteen, onko sappirakko sakkainen, vaikka Gibli on ollut oireeton. Kippasin Giblin kouruun. Eläinlääkäri oli tosi empaattinen ja mukava. Gibli oli nätisti ultratessa. Sappirakko oli moitteeton: seinämä oli ohut eikä siellä ollut epäilyttävää sakkaa.
Se siitä sitten. Huokaus.
Illalla käytiin metsäkävelyllä ja kotiin tultua jumpattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti