Olemme ulkoilleet, mutta myös jumpanneet. Hain varastosta pitkät tikkaat, joista tuli kavaletit. Lysti huilasi eilen fysioterapian jäljiltä, mutta Lykky aloitteli.
Tänään Lystikin sai kokeilla. Se oli alkuun hyvin varovainen ja muisteli kesäisiä portailla kiipeämisiä. Lykky näytti mallia. Silläkin tavoittelen kunnollista vuoroaskellusta.
Fysioterapeutti käsitteli tänään Lystin, joka oli paremmassa kunnossa kuin loppuvuodesta. Enää ei löytynyt sillä tavalla kuumottavia kohtia ja koira reagoi hyvin käsittelyyn. Luultavasti sulan ajan kipeätassuköpöttelyt vaikuttivat aiemmin sen tilaan. Saatiin venyttelyohjeen plus kaksi harjoitusta jatkoon: istuma-seisoma-juttu ja askelharjoitukset kavaleteilla tai portailla. Samoja voin tehdä myös Lykyllä ja lisätä vaikeusastetta pehmusteilla.
Ryhmätreenissä mentiin etärataa. Lykyn kanssa keskityttiin etäältä taakse ohjaamiseen. Taakse työntäminen vaati palkka-apua, sitten alkoi sujua. Ulkokautta ohjaten takaakierto sujui aluksi hyvin, sitten tuli katkera jumivaihe ja lopulta saatiin onnistuminen. = Vaatii harjoitusta. Tulen käyttämään sitä varmaan silloin, kun on aivan pakko.
Selkä on ollut veemäinen eikä niskassakaan hurraamista ole. Työviikoilla on pakko syödä vahvoja särkylääkkeitä yötä vasten, jotta saan rauhan jalkoihini ja/tai käteeni. Kun tauotan lääkkeiden ottoa esim. viikonlopuiksi, kärsin vieroitusoireista. Niihin kuuluu ihana flunssankaltainen olo, kananlihaväristykset ja sekaisin oleva maha kruunattuna univaikeuksilla. Ratkaisu olisi syödä lääkkeitä jatkuvasti, mutta tunnen oloni normaalimmaksi ilman. Phuuh.
Kaduilla ei voi kävellä liukkauden vuoksi. Jäätikön päällä lilluu vettä. Vaikka itse kestäisin pystyssä, koirat eivät. Niinpä ne tänään haistelivat ja kaivoivat pihaani normaalilenkin sijaan. KävinLykynkanssa hallilla. Siellä oli rata, jolla treenataan etäohjausta hyppyjen ja putken avulla. Lykky menee innolla. Opettelun aihetta antoi takaakierto kaukaa. Lähempää Lykky lukee parhaiten taakse työntämistä, kauempaa poispäinkääntöä sisäkädellä tai sylkkärin tapaista. Lystillepistin eilen siedätyshoitoa. Olen lisännyt Propalinin kolmeen annokseen per päivä. Sillä tiplat vähenevät selvästi.
Olin tänään agilitykisoissa molempien kanssa. Alun perin ilmoitin Lykyn hyppärille & agilityradalle ja Lystin kahdelle agilityradalle. Näin minulla olisi ollut kaksi koiraa vain keskimmäisessä kisassa. Myöhemmin tajusin, että jos haluan kitkeä Lystin lähdöstä varastelua, minun on paras tehdä se hyppärillä, joten ilmoitin sen myös hyppärille. Lykky oli nro 11 ja Lysti 30. Hyppärillä välistä puuttui useita koiria, joten vaikka aika liukkaasti palautin Lykyn autolle, Lysti piti riisua sukkelaan, jotta ehdin sitä vähän lämpätä kuulutuksia kuunnellen.
Tuomarina oli Arto Laitinen. Pidän hänen radoistaan ja nytkin ne olivat mukavia.
Hyppärillä oli alun valssikiemuroiden jälkeen kepit. Huusin Lykylle keppikäskyä enkä kuullut edes omaa ääntäni, sillä juuri sillä hetkellä hallissa raikui koirien haukkumakuoro. Lykky jatkoi hypylle ja se oli hylkäys. Myöhemmin radalla olin kerran väärässä kohtaa ohjaamassa, jolloin Lykky haki väärän hypyn. Muuten tehtiin tuomarin suunnittelema rata.
Kohta yritin Lystillä samaa rataa. Nollalla mentiin pitkälle, kunnes jouduin takana leikkaamaan putkella. Normaalisti vauhdilla putkiin imevä Lysti ehti nähdä suuntani muutoksen, kurvasi putken suulta sen verran, että sai kiellon. 5 vp siltä radalta.
Agilityradalla piti heti keppien jälkeen kääntää koira suoran putken toiseen päähän. Sitä seurasi takaakierto, A, hyppy, putki, miltä keinulle. Sen jälkeen mentiin slalomia, uusi takaakierto ja putki-puomi-erottelu. Lykky teki tähän saakka nollaa. En odottanut, että se lukitsi puomin, joten tästä hylkäys (ja kotimatkalla ohjausidea, joka olisi tämän virheen vienyt). Muuten nolla. Tämä rata tuntui hyvältä. Saatoin juosta vapautuneesti ja Lykky piti rimat ylhäällä. Se myös otti kontaktien ylösmenot ja alastulot hienosti, vaikka tuntui niin ruudikkaalta startissa, että epäilin käskyjeni voimaa.
Lysti hylkääntyi samalla radalla keppien jälkeen. Se ei tullut ohjaukseeni, vaan sujahti taakseni väärään päähän putkea. Muuten sekin olisi tehnyt nollaa.
Kolmas rata oli agilityrata, johon osallistuin vain Lystillä. Lysti otti kontaktit hyvin ja tuli ohjauksiin muutenkin kivasti. Maalissa tuuletin nollaa. Turhaan. Tuomari oli antanut virheen A:n alastulolta. Joko sanoin, että otti päähän? Pitää toivoa, että joku kerta maalissa luulen, että tuli vitonen, mutta onkin nolla, kuten on joskus käynytkin. Kait joku jossakin jonkin tasapainon näihin laskee? ;)
En nyt oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua kahdella koiralla kisaamiseen. Kivempaa se joka tapauksessa näin on kuin kisata eri luokissa eri päivinä. Toisaalta tällä systeemillä en ehtinyt nähdä muiden suorituksia kuin vasta viimeisellä radalla. Niistäkin oppisi. Toivon, että saisin Lystille 2 agilitynollaa sukkelaan, jotta voisin jättää sen hetkeksi kisatauolle ja keskittyä enemmän Lykkyyn. Lykyllä kannattaa jatkossa kisata kaikki startit. Nytkin tuo kolmas rata jäi kutkuttamaan - ehkä just se olisi ollut Lykylle sopiva?
Rataantutustumisessa keskityin vain Lykyn ohjaamiseen. Koiran vaihdettuani mietin, mitä muutan Lystille. Lystiä kiritin enemmän ja ohjasin jämäkämmin.
Päätin tarjota Lykylle vieheleikkiä niin pitkään, että se tarjoaa luovutusta itse. Ajoin hallille, koska en halunnut kovassa tuulessa juoksuttaa hangen keskellä. (Olisin jäätynyt itse.) Katsoin kellosta: Lykky tempoi 6 minuuttia, minkä jälkeen se irrotti. Palkkasin saalisleikin jatkamisella. Kohta se irrotti uudelleen. Siitä siirryttiinkin lyhyeen agilitytreeniin.
Kokeilin itseni takia saksalaista, koska rintamasuuntani on siinä monesti väärä. Haetutin kepit tiukasta sulkukulmasta hypyn kautta. Hienosti Lykky ne haki. Palkkasin kerran puomin ylösmenolta ja kerran keinun alastulolta. Siinäpä se sitten olikin.
Lystin hieroin eilen, joten se huilii tänään. = Avusti minua pihalla lumitöiden teossa ja puiden hakemisessa. = Kartoitti rusakoiden merkkaamat alueet. = Söi rusakoiden papanoita niin paljon kuin ehti.
Pakkanen jäädytti hienot kuviot rappusiin. Taidan kohta kiskaista päiväunet.
Menin ennakkoon hallille, jotta ehdin treenata toisen koiran ennen ohjattua osuutta.
Harjoittelin ensin Lystin kanssa. Se otti A:n kontaktin kiltisti, vaikka leijeröin seuraavan hypyn taakse. Keinullakin se oli varma, vaikka otin sivuttaisetäisyyttä. Kepit se haki hyvin. Helposti lurahti tarjolla olleeseen putkeen. Puomin ylösmenolla en voi vedättää yhtään ja alastuloltakin se pompahti pois omin luvin. Otin uusiksi. Puomi-putki-erottelua harjoittelimme vähän. Putki-A-erottelussa Lysti korjasi linjansa suullisen käskyni perusteella.
Sitten oli Lykyn vuoro ja tämä treeni mentiin ohjatusti. Lykky ohjautui hyvin. A:n alastulolla sekin kesti leijeröinnin. Keinun otti opetetusti, ronskista sivuttaisetäisyydestäni huolimatta. Kepit löytyivät, vaikka sisäänmeno ei ollut suorassa linjassa. Okserilta 180 asteen käännöksessä Lykky kesti aikaisen irtaantumiseni. Puomin ylösmeno ja alasmeno olivat kunnossa. Saan mennä tosi reippahasti. Putki-puomi-erottelu kokeiltiin lopuksi, onnistui hyvin.
Eilen jumpattiin, nostelin molempien ristikkäisiä jalkoja. Lisäksi koirat ryömivät ja tekivät kurreasentoja. Setelikin katosi jälleen muutamaan otteeseen - ja onneksi myös löytyi.
Aurinko laski tänään klo 16.22. Päivän pitenemisen huomaa jo.
Alkuviikosta ei olla treenattu enkä koirista mitään kirjoitakaan. Ilmat sallivat normaalit ulkoilut ja täällä nautitaan talvikelistä.
Päivitän romun rankani kuulumisia, koska sitä on nyt asiantuntijoiden toimesta arvioitu. Niska toipuu edelleen. Hermosärky provosoituu yhä tietyistä käden ja pään asennoista. Selkä ei pidä istumatyöstä tai paikallaan seisomisesta lainkaan, vaikka modifioin asentoa kuinka. Fysiatrin ja työterveyslääkärin kanssa sovittiin, että minulle haetaan nyt osakuntoutustukea (ent. määräaikaiseläke) vuoden loppuun saakka. Toivoin täyttä työaikaa, mutta ei siitä oikeasti mitään tule. Nytkin työnteko on kitkuttelua, vaikka jaan 4-5-tuntisen työpäiväni kahteen osaan.
Eilen kävin fysioterapiassa. Sain akupunktiota niskan lisäksi myös selkävaivaan. Sanoin heti aluksi, että saatan nukahtaa. Neuloitettuna torkahdin. Herätessäni kerroin fysioterapeutille: "Pelastettiin just hirvenvasa kuusesta." Vasaparka oli jäänyt korkealle jumiin oksanhankaan, mistä se avustettiin siniselle trampoliinille ja edelleen maahan. Näissä ajatuksissa istuin pritsin reunalla, kun fysioterapeutti kiinnitti kinesioteipit tällä kertaa selkääni.
Lysti on siirtänyt luun luvatta sängylleni ja on sitä mieltä, että minun on parasta
hyväksyä ratkaisu.
Tiistaina ideoin luotetun ihmisen kanssa minulle toisenlaista työnkuvaa, jossa voisin liikkua nykyistä enemmän. Parhaimmillaan voisin yhdistää siihen koirani. Jotakin eläinavusteista juttua?
