Vieheleikkiä ja agilitya

Kävin agilityhallilla Lykyn kanssa kahdestaan. Ensimmäistä kertaa yhdistin vieheleikin ja agilityn.

Aluksi Lykky hinkui halliin päästyään. Kun aloin valmistella viehettä, koko koira rauhoittui. Sen hinkuna lakkasi, se vaan istui, ilman käskyä vielä. Takajalkojen innostustärinä hävisi 10 sekunnissa. Muutaman kerran se nytkähti, kun viehe liikahti ihan jalkojen juuresta. Reagointi loppui ja koira alkoi katsella muualle ehkä minuutissa. (Tässä kohtaa harmitti, ettei juttu tullut videolle.) Tällöin se sai hypätä esteen ja siitä palkaksi liikkuvan vieheen. Se leikki aikansa, laski itse irti, jolloin annoin palkaksi hypyn, putken ja vieheleikin. Pätkiä pidennettiin ja lopulta mentiin eilinen rata kahdessa osassa. Palkaksi tuli aina vieheleikki. Yhdessä vaiheessa laitoin maaliin sekä Kongan ja viehesysteemin. Lykky valitsi vieheen. 

Lopuksi mietin, irrotutanko vieheestä vai ei. Päätin, että nauttikoot lelusta niin kauan kuin haluaa. Käytiin 20 min jäähdyttelylenkki, jonka ajan Lykky käveli koko ajan lelu suussaan. Lammen rannalla se laski sen hetkeksi ja joi. Autollakaan se ei sitä plumpsauttanut suustaan. Ensin se seisoi tämän näköisenä "tätä pientä onnea älä ota pois":

Sivelin sitä vaan ja annoin sen nauttia yhä saaliistaan. Lopuksi se näytti tältä

ja sai hypätä autoon. Sen pituinen oli se treeni. Nyt on kotona kylläisen oloinen koira.

Molempien agilityt

Ryhmätreeneissä ei tänään koutsia ollutkaan. Yhteistreenissä menin Lystillä. Harjoitusten jälkeen jatkoin Lykyn kanssa.

Oli kolmosluokan rata, tai kuten treenikaveri sanoi: nelosluokan rata. Heti 2. ja 3. hypyllä oli tiukat käännökset siivekkeen ympäri, mistä putkeen, miltä kepeille avokulmaan niin, että koiran piti lähteä pujottelemaan takaisin päin. Seuraavaksi koira A:n ohi putkeen, hypyt kulmauksessa, A:lle (toinen putki-A-erottelukohta), tästä hyppy, päällejuoksu, putkeen, rengas, käännös 180 astetta, hyppy ja puomille. Hyppy, slalom, putkeen, hyppy, leijeröintimahdollisuus pituudelle ja putkeen, joka oli A:n vieressä.

Lysti oli aluksi vallaton ja testasi kontaktilta pomppaamistakin, mitä en sallinut. Tässä sitä niitettiin sunnuntain satoa. :/ Se kääntyi yllättävän hyvin tiukat käännökset. Kepeillä sillä oli hankaluuksia hahmottaa oikea pujottelusuunta. Putki-A-erottelut onnistuivat jokainen kerta. Takana leikkaamiset toimivat. Yhtä päällejuoksua se ei meinannut ottaa, vaan oli karata putkeen. Tehtiin me nolla toisella kierroksella ja kivalta tuntui silloin.

Lykyn kanssa keskityin taas ykkösprioriteettinä vireeseen ja hallintaan. Halliin mennessä se halusi edelle, vaikka olin käskenyt taakse. Otettiin sisäänmeno siksi uusiksi. Se haukahti kerran, josta toruin, sitten oli hiljaa. Ei varastellut. Kepit se hoksasi hyvin. Putki-A-erottelun se osasi myös. Kääntyy näppärästi. Pituuden leijeröinti oli vähän hankala alkuun, sitten sujui sekin. Hyvin Lysky lussutti Kongaa treenin jälkeen, piti sitä suussaan koko jäähdyttelylenkin ajan ja vasta autolla pompsautti pois suustaan. Sen kun lussuttaa. 

Syntymäpäivä

Lystikki Lystikkinen alias Miun Mössykkäin täyttää tänään 6 vuotta. 

Mitä taas kirjoittaisin ystävästäni? 

Koira, joka on opettanut minulle paljon arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, vireestä ja hallinnan merkityksestä. Kisakaveri, jonka kanssa nautin yhteistyöstä agilityradoilla. Koira, jonka kanssa saan kokea, miltä tuntuu, kun kaikki osuu kohdalleen sekunnin sadasosia myöten. 

Sama kolmiokorva urahtaa hiljaa herätyskellon soitua, tulee viereeni hienovaraisesti, katsoo viisaasti ja hengittää rauhallisesti. Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksessäni tunnet. Sen, mitä en koskaan sanoiksi pue. 

Hyvää syntymäpäivää, rakas Lysti.

Kuvia

Viikko sitten Mari Ali-Raatikainen oli kuvaamassa kisoissa. Hänen luvallaan julkaisen alla olevat kuvat ja kiitän. 

0-hyl-0

Tänään kilpailin Lystin kanssa oman seuran kisoissa. Lämmintä riitti.

Ekalla radalla, hyppärillä (en enää muista rataa), kahdessa kohdassa venyi mutkat. Muuten oli ihan kelpo suoritus. 0 ja 4. sija. 

Toka oli agilityrata. Lysti kuumui ennen rataa, mikä jo harmitti. Mitään näkösuojaa ei ollut, joten se näki liian monta koiraa. Radalla en odottanut tarpeeksi pitkään, että Lysti tuli puomin alastulolle kunnolla. Siitä vitonen. Sitten oivaa rataa, millä mm. löydettiin A, vaikka se oli u-putken keskellä. Ihan lopussa en ehtinyt työntämään Lystiä takaakiertoon, joten hyl sieltä.

Kolmas oli hyppäri. Sillä ammuin itseäni jalkaan niin, että ottaa päähän vieläkin. Lysti oli ennen tätä rataa ihan tyyni. Laskeutui lähdössä maihin normaalisti. Toisen hypyn kohdalle kävellessäni se yhtäkkiä varasti. Ja minä jatkoin rataa. :( En vaan ollut ajatellut, että se tekisi tuollaista temppua ja siinä sitä sitten ollaan. Rata itsessään oli hyvä, ohjauksellisesti tuntui hyvältä eikä minusta tullut edes pahoja kaarroksia. Pääsin vedättämään ja rytmittelin. Nolla ja sijoitus 3. Ulkokentät ovat Lystille eduksi, jos nopeuksia katsotaan. Tästä jäi silti tosi huono mieli, olisi pitänyt rata keskeyttää alkuunsa. Tuntuu, että kaikki tehty työ valui hukkaan.

Autolle kävellessä Lysti välillä näytti liikkuvan epäpuhtaasti. Etuanturan yläosasta löytyi ihorikko. Joko rikkoi sen kentän pintaan tai meille on putkahtanut jokakesäinen ongelma. Harmittavan tutulta anturan pinta näyttää. Nyt siinä on sinkkisalvaa ja tossu. Toivon, että umpeutuisi parissa päivässä. Tiistaina olisi epäviralliset kisat, joihin toivoisin pääseväni nollaamaan tämän päivän mokani. 

Lykyn kanssa käytiin perjantaina irtolaumalenkillä. Kohta lähden sen kanssa uimaan. Jos maapallo tärisee, se johtuu siitä, että tömpsyttelen jalkojani käärmepelossani.

Viime viikolla Lystin agilityvalioituminen vahvistettiin Kennelliitossa. Siihen kului siis 1,5 kk. Joillakin on mennyt pidempään. Sen jälkeen, kun tulokset oli naputeltu Koiranettiin, Kennelliitossa meni reilu viikko.

Lystin huoltoa ja Lyskyn agility

Lystin kanssa kävin eilen eläinlääkärissä. Haima-arvo on laskenut normaaliksi, jes! Foolihappo on edelleen matala, lisätään sen annosta.

Tänään Lysti pääsi fysioterapiaan. Vähän oli jumia lapojen välissä ja lantiossa vinoutta. Ennen se on ollut suora. Lantiojuttu sopi törmäyksen tms. aiheuttamaksi. Lysti hyötyi käsittelystä, tuli joustavammaksi ja oikeni. Pari päivää pidetään remmilenkillä ja sitten jatketaan entiseen malliin. Parin kuukauden kuluttua terapoidaan seuraavan kerran. Mutta ei siis mitään hirveää, mikä on helpotus.

Koska Lysti huili, otin Lykyn mukaan agilityn ryhmätreeniin. Radalla oli pätkiä, joilla treenattiin päällejuoksua, peruskäännöstä ja sylkkäreitä. Siellä oli myös kepit, A ja puomi. Lykky tuntui aikamoiselta sähikäiseltä. Agility ei ollut unohtunut, osasi kontaktit ja kepit hankalasta kulmasta, takana leikkasinkin vielä. Parasta on se, että Projekti Vire näyttää tuottaneen tulosta. Kahdesti koirani yritti haukkua (komentaa), mutta tyssäsin moiset ilmaisut nopeasti ja koira uskoi. Lopuksi se kantoi hyvin tyytyväisenä lelun autolle ja vasta häkissä sen tiputti. Sen kun vaan.

Aika harvoin tulee kehuttu, mutta vitsit, että tykkään meidän treeniryhmästä. :)

Talviturkit heitetty ynnä muuta

Tänään lämpötila on pysytellyt 30 asteessa. 

Ennen sitä, aamusella, kävin Lykkyä vieheleikittämässä. Vaikka joskus sen muokkaaminen tuntuu siltä kuin kääntäisin melomalla syvässä uivaa tankkeria, silti se osaa yllättää. On se vieheleikissä edistynyt, mutta tauon aikana olikin kypsynyt lisää: Aukealla otin vieheen esiin. Koira vain istui, käskyttämättä. Ei takajalkojen tärinää, ei saalistuijotusta. Muutama hätkähdys, kun viehe houkuttelevasti nytkähti ihan edessä. Sitten Lysky alkoi katsella minua. En tästäkään palkannut, koska katse oli pyytävän oloinen. Kun koira alkoi katsella taivaalle ja napsia hyttysiä, se pääsi saalistamaan. Sitten vieheleikitin varmaan parikymmentä minuuttia, jonka kuluessa koira mm. itse tarjosi maahanmenoa. Lopulta käveltiin tyytyväisinä kotiin.

Illemmalla koirat heittivät talviturkit. En pitkään niitä uittanut, koska vesi on vielä suht kylmää.

Sitä edeltävästi kävi ikävästi. Hiekkatiellä vähän ennen uimapaikkaa katsoin, että tiellä on karahka tai käärme. Samalla tuli vastaan auto, joten en pystynyt väistämään. Joku pehmeä renkaan alla tömpsähti. Pysäytin auton ja laitoin hätävilkut, kuten onnettomuuksissa on tapana ja kävelin katsomaan, minkä yli ajoin. Käärmeparka oli raahautunut 2 metriä verivanan jälkeensä jättäen, suolet tursottaen. Katsoin lähempää, onko joku muu kuin kyy, kun erotin sahalaidan ruskeasta kyystä. Samalla se nosti päänsä, sähisi ja alkoi tuskissaan kiemurrella. Ei auttanut kuin auton renkailla viimeistellä käärmeparan kohtalo. Tämän jälkeen olin jättää uimiset väliin, mutta uskalsin kuitenkin valtavasti tömistellen uittaa koirat vuorotellen. Se onkin sen näköistä seutua, että olen aina tuumannut, että siellä täytyy olla kyitä. Nyt eka sitten löytyi. En toivo, että ne minua tai koiriani puree, mutta en silti haluaisi viatonta luontoeläintä tappaa. Nyt tunnen itseni murhaajaksi.