Kyseinen lause on Viidakkokirjasta eli *täältä* kohdasta 2:10 alkaen. En löytänyt sellaista versiota mitä etsin, mutta onpa jotakin.
Torstai-iltana oli pa*kafiilikset: en oo ikinä osannut aksaa enkä tuu osaamaan ja sitä paitsi oma koira kuolee nälkään, koska ei se voi vuputtaa pelkkää riisiä. Onneksi naisen mieli on muuttuvinen ja tänään on kaikki paremmin.
Palaan vielä perjantaihin ja tottisteluihin Lykyn kanssa. Se painaa seuruussa aluksi, mutta oikenee sitten oikein mukavaksi. Jäävät ovat hyvät, sen mitä itse näen ja tunnen, kestävät kävelyni ohi ja palaamiseni. Eteenmenossa oli katastrofin aineksia, koska koira oli juosta risaisen jalkapallomaalin verkkoon, mutta jarrutti viime tingassa. Toisella kerralla sain sen maihin vasta edessäni, sitä edelsi s-kiemuraura ravaten, koska Lykky ei tajunnut mitä tehdä. Harjoittelemme etämaihinmenoja jatkossa erikseen.
Tänään pääsin Misa Riialin oppiin. Olen kuullut hänestä ennakkoon hyvää enkä suotta. Miellyttävää, täsmällistä ja osaavaa ohjaamista. Lysti oli kaverinani. Sen pahimmat ärjyenergiat olivat ilmeisesti jääneet torstain ryhmätreeniin. Omassa päässäni oli selkeä olo ja se näkyi ohjauksessa, mikä harvinaista kyllä, sai positiivista palautetta: kiire oli poissa onnistuneiden ajoitusten ja lähetysten vuoksi. Lystistä tuli kommentti "ihanan kiihkeä". Valssia hiottiin taas ja nyt ehkä taas yksi ratas loksahti kohdalleen. Kepeillä Lysti kesti hyvin suoran putken minun ja sen välissä. A:n kontakti oli oikein hyvä. Vaihtoehtoista ohjausta, saksalaista, piti jälleen hioa. En tajua minne sen osaaminen tässä viikon aikana katosi, mutta oli nyt eri koirakin. Misan mukaan Lysti on hyvin herkkä ohjaukselle ja siksi sain sen riman väärälle puolelle. Joka tapauksessa rata sujui hyvin ja itsetunto pompsahti pykälän ylöspäin. Tekee gutaa, kun aksassa svengaa. :)
Paluumatkalla muistelin Lystin allergian pahenemisen alkutaivalta muutama viikko sitten. Laitoin sen uunissa haudutettuun broileririisipuuroon kesäkurpitsan, mitä se ei kerrassaan sulattanut. Syötin onneton sapuskaa vielä pari päivää, koska ajattelin Lystin tottuvan - miten ei todellakaan käynyt. Kokeillaan huomenna broileria, jos siinä ei vikaa olisi sittenkään.
Iltapäivällä ajoin hallille, mihin Laura oli tuonut Luksin, joka tervehti iloisesti. Luksin kanssa menin aamuisen radan alkua, yritin olla täsmällinen valsseissa ja testasin osaako se kepit leijeröiden. Ei tuottanut ongelmaa. Hyvä tietää jatkoa varten! Pari hankalaa keppikulmaa testasin ja koira oli niin varma kuin olla ja voi. Kontaktit vahvistelin.
Lykky pääsi samalle radalle. Jos hätiköin ohjauksessani yhtään, rimat lentää. Kun keskityin ohjaamaan oikein kunnolla, rimat pysyvät. Ei Lykkyäkään haitannut pujotellessa vaikka putki oli minun ja sen välissä. Kontakteilla se on ehdollistunut vahvasti kosketusalustaan. Ilman sitä ei kontakteja ota, alustan kanssa täppää varmasti. On alettava saksia alustaa. Aluksi mietin, olisiko pitänyt operaatio aloittaa aiemmin, mutta minusta vasta nyt on tarvittava varmuus kokonaisella alustalla.
Pidin Lykkyä paikkamakuussa korjatessani esteitä pois. Liikkuva putki oli liikaa, mistä tuli palautus. Sitten taas pysyi kuin tatti.
Paluumatkalla koukkasin metsään jäähdyttämään koiraa ja erityisesti syömään puolukoita, mitkä maistuvat myös Lykylle erinomaisesti. Lykky sai etsiä esineruudusta hanskani. Löysihän se, mutta kesti peräti kolme yritystä saada hanska perille, koska koira sen aina tiputti kehuistani innostuneena - ja joutui etsimään uudelleen. Jos tässäkin aloittaisin ihan alkeista, esineen tuomisesta. Onhan se kapulan osannut tuoda eteeni, mutta noutoa ei olla tehty aikoihin eikä tämä nyt varsinainen nouto ole.
Joka tapauksessa hyvät fiilikset tästä päivästä ja huomenna onkin miellyttävä urakka. Sekä Lysti että Luksi kisoissa, yritän nollata pääni oikeita käskyjä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti