- Heti alussa ansaputki ohittui hienosti vastakäännöksellä.
- Putken jälkeen kuului koira pyöräyttää estejohteen ympäri ja tämän jälkeen tuli valssi, mistä koira putkeen. Tämän hiomisessa meni pitkään. Niinu näytti suurin piirtein kädestä pitäen, missä minun kuului olla ja miten päin, jotta Lysti kääntyi parhaiten. Tärkeää oli vielä ajoitus, että otin koiran matkaan tai en jäänyt seisomaan. Sitten olikin valssi ja niitä en ilmeisesti opi ikinä. Valssini valuu edelleen ja risoohan se: kun tiedän, minne pitäisi päätyä ja silti löydän itseni aina optimaalilinjan väärältä puolelta.
- Sitten seurasikin hyvää pätkää, valssilla (liikkuvaiset, loivat valssit sopivat minulle, ei niistä ainakaan tullut sanomista) kääntö ja kepeille, pituudelle, putkeen. Sitten tuli kaksi takaakiertoa ja valssia, ihan ok nämäkin.
- Putken jälkeen taas hyppy, millä suunnanmuutos valssilla ja TAAS joku valui. Voi helkutti sentään. Sain lopulta onnistumaan ja tämän jälkeinen välistäveto ja sylkkäri oli ok.
- Takanaleikkaaminen sujui, kun Niinu muistutti rytmittämisestä ja takana leikkaamisesta(?!).
- Radan loppu meni sujuvasti.
Lykky oli jälleen turistina mukana ja luopuminen vaan edistyy. Treenaavien koirien katselun saan keskeytettyä tai koira jopa itse kääntää katseensa pois eikä koira hingu kentälle. Myöskin useiden koirakoiden, erilaisilla leluilla leikkivienkin, ohitus sujui löysällä hihnalla ilman käskyä.
Tom Petty and The Heartbreakers I won't back down sopii tunnelmiin. Tässä olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti