Olen ilmoittautunut yhteen kisastarttiin tälle päivälle siltä varalta, että jos ei olekaan niin paljon pakkasta, voin kisata, ja jos on liikaa pakkasta, ei niin paljon harmita perua. No, on luvattu -16, mikä tuntuu tuulen vuoksi -21 asteelta. Aiemmin olen vetänyt ehdottoman rajan -15 asteeseen, jotta ei tarvitse joka kerta vatuloida, että lähdetäänkö vai ei. Viimeksi -11 asteessa viiman viheltäessä päätin, että raja saa olla -11. Emmin nyt sitten kuitenkin, että josko sitä kisattaisiin sittenkin. Seuraa taulukko eduista ja haitoista:
Kisaamista puoltavat:
- Kiva tuomari
- Kiva kisa-alusta
- Hallissa +10 astetta
- Lähtölistalla hyvä paikka, ehtii lämmitellä.
- Tekee mieli kisata.
Kisaamista vastustavat:
- Aiemmin olen vetänyt pakkasrajan (11-) 15 asteeseen ja ihan syystä.
- Gibli alkaa nostella tassuja jo 40 m kävelyn jälkeen tällä pakkasella, mikäli ei ole tossuja. En halua tossushow'ta kisapaikalle.
- Pitäisi teettää pikapissatus ja juosta halliin lämmittelemään sekä riisua siellä loimi.
- Startin jälkeen pitäisi jäädä jäähdyttelemään halliin ja pukea loimi.
- Hallissa on vapaana pääty ja yksi sivu, muita koiria ja ihmisiä, todennäköisesti myös koiria häkeissä - ei siellä voi omia itselleen isoa aluetta.
- = Loukkaantumisriski.
- Auto jäähtyy nopeasti. Tyhjäkäynnillä sitä ei voi pitää. Vaikka laittaa häkin päälle viltin, autohäkki jäähtyy silti. Jos on kisapaikalla puoli tuntia ennen starttia, seuraa radanrakennuksen, tutustuu rataan ja hakee sitten koiran, auto on ollut vähintään 45 minuuttia parkkipaikalla. Kisan jälkeen hyppyytän koiran pakkaskylmään autoon. Ja istun itse kylmälle penkille.
- Jäädyn itse: näpit jäätyy ja varpaat jäätyy. Rillit huurtuu. Ulkona olisi vähän pakko pitää paksut housut, mutta käytännössä jättäisin ne autoon kuitenkin. Kisatessa ei voi pitää paksuja housuja, koska ne haittaavat juoksemista. Toppatakin jättäisin hallin seinämälle, samoin topparukkaset ja paksun pipon. Kenkien vaihto innokkaan koiran kanssa on hankalaa. Voin kuvitella itseni ryntäämään halliin loimitetun Giblin kanssa, joka pomppii kolmella jalalla, koska yksi tassu on jo jäässä, kisakengät kassissa ja rillit huurussa sekä alkamaan riisua toppavaatteita molemmilta. Ehkä laittaisin jo autolla jalkoihini kisakengät, jotka eivät ole lämpimät, vaikka laittaisin villasukat jalkaan. Nilkoissa olisi lunta. En oikeasti tiedä, kestääkö kisakengät tuota pakkasta vai murtuuko pohjat. Hallissa yrittäisin jotenkin lämmitellä itseäni pienellä alueella, jotten itse venäytä jotakin paikkaa.
- Inhoan sitä tunnetta, joka tappaa motivaation koko lajista: "Mitä ihmettä minä täällä teen? Haluan kotiin." Se on tullut joissakin kisoissa, kun on huonot olosuhteet tai itse en ole ihan kunnossa. Esim. maassa on loskaa, sataa räntää tai vettä, tai on kova pakkanen ja viima.
- Giblin selkä on leikkuun jäljeltä vielä ihan karvaton.
- Giblin leikkaamisen jäljiltä meillä on 1 agilitytreeni alla ja lisäksi koiran kunto ei ole mikään ideaali viikkojen hihnakävelyjen jäljiltä.
Se, joka haluaa, keksii keinot, se joka ei halua, keksii selitykset. Peruin osallistumisen.
Jälkikirjoitus: Vielä lyhyellä päiväkävelyllä mietin, olisimmeko tarjenneet sittenkin. Samalla varpaat ja sormet alkoivat kylmetä. Miten olisin juottanut koiran kisapaikalla? En ainakaan autolla. Emme siis lähteneet. Vieläkin pohdin, olenko hienohelmainen vai maalaisjärkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti