Olo oli tänään kuin David Attenboroughilla tai Crocodile Dundeella.
Katsoin metsälenkillä jälleen kallioita siihen malliin, että täällä täytyy olla käärmeitä, mutta ei vaan satu silmiin. Ovatko parhaat lötköttelyajat jo menneet ja käärmeet ovat tekemässä muita käärmejuttuja?
Sitten seuralainen huudahti, että käärme. Heti tunnistin kerän rantakäärmeeksi. Gibli sivuun ja kuvaamaan. Rantakäärme oli sen näköinen, että sulatteli ruokaa.
Katsoin tarkasti ympärilleni, "täällä voi olla kavereita". Heti, kun olin asettunut kyykkyyn, silmäkulmassa vilahti jotakin ja se oli sitten kyy, joka luikerteli esiin ilmeisesti kivenlohkareen alta. Kyystä otin vähän kauempaa kuvaa. Kyy ei hyökkää eteenpäin, joten sivulta voi ottaa kuvaa. MUTTA kyy kääntyy niin näppärästi, joten pian sitä ollaan hyökkäyssuunnassa.
Loppumatka käveltiin jalkoihin tarkasti katsellen. Jätetään nuo kalliot nyt rauhaan vähäksi aikaa.
 |
| Rantakäärme takaa ensimmäistä kertaa nähdessä. Oranssit niskalaikut huomasin vasta myöhemmin. Tuo pilkukas vartalo kiinnitti aluksi huomioni. |
 |
| Kyy puun vieressä |
 |
| Rantakäärme edestä |
 |
| Kyy jäkälien päällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti