Tämä on tällaista testaamista, mitä Gibli kestää. Kävimme tänään juoksemassa yhden kisastartin. Gibli oli minulle liian liukas, eteni ahnaasti. Hylkäys. Tässä on video. Parasta on se, että radan jälkeen koira tepsutti reippaasti eikä ontunut. Nyt onnistuivat ulkoapäin takaakierron ohjaukset, jotka eivät onnistuneet eilen.
Kotimatkalla tuumin, että minun pitää alkaa ohjata Gibliä, kuten ihan oikeaa kisakoiraa, jos ihan oikeasti aion kisata. Ohjaamiseen ja nollaratoihin ei riitä pelkkä kiitollisuus siitä, että koira on hengissä ja ollaan voitu palata lajin pariin. Sitä yhtään mitätöimättä, että koira on lämmin ja hengittää.
Kotona lenkillä Gibli teki miltei voltteja syöksähtäessään piehtaroimaan. Ja kävi talutushihnan kimppuun leikkiessään. Leikkisyyttä alkoi tulla joskus joulukuun tienoilla. Silloin tajusin, kuinka väsynyt Gibli on syksyllä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti