Odottelin tänään eli kahden viikon kohdalla eläinlääkärin soittoa patologin vastauksista, mutta sitä ei tullut. Osasin varautua, viimeksikin meni lähes 3 viikkoa.
Gibli on toipunut varsin hyvin. Alin leikkaushaava punoitti, rauhoittui lääkkeillä. Ehti käydä hyviä katastrofiajatuksia. Äsken poistin 34 tikkiä. 1 oli yhden haavan reunassa ihon sisässä tosi hankalasti. Ensin koko tikki ei edes näkynyt. Sitä kiskoessa tuntui, että koko haava aukeaa. En ole varma, sainko sitä ihan kokonaan pois. Toivottavasti siitä ei nyt tule ongelmaa. Ei sitä voinut enempääkään nyhtää ja etsiä lenkin alkua.
Steriloinnin vaikutukset näkyvät. Giblistä lähtee karvaa ja hajut kiinnostavat todella paljon. Odotan, milloin koira nostaa jalkaa pissiessään.
Nisäkasvainta olisi saanut estettyä, jos Giblin olisi leikannut ennen ensimmäisiä juoksuja. Giblillä se olisi tarkoittanut ennen puolen vuoden ikää. En usko, että yksikään eläinlääkäri Suomessa olisi siihen suostunut.
Kunpa nyt haavat paranisivat kunnolla eivätkä aukeaisi yöllä, ja se yksi hankalan tikin kohta ei verestäisi, niin Gibli pääsisi syömään mustikoita ja lutraamaan vedessä.
Viikon aikana on ollut rutkasti tekemistä. Muutimme. Giblillä on nyt kivat näkymät sekä olohuoneesta että parvekkeelta. Parvekkeella koira viihtyy erinomaisesti. Tänään piti jo aamupäivästä hakea koiruus sieltä pois, jotta ei läkähdy.
Agilitya en ole yllätyksekseni kaivannut lainkaan. Minua risoi jo pari (?) vuotta lajin tuloskeskeisyys ja se, mitä se teki omalle päälle. Ei se pentukaan järjestynyt, aina meni joku vikaan tai alkoi itseäni hirvittää. Nyt kuplan ulkopuolelta katsottuna koko agilitya tarkastelen ihan eri tavalla.
Jotakin omaa liikuntaa täytyy keksiä. Nyt ollaan eletty koira kainalossa. Gibli inhoaa tötteröä, joten on pidetty isoa vinttarikuonokoppaa. Jos Gibliä oksettaa, en halua, että Gibli on silloin yksin. Kun nyt päästäisiin metsälenkeille yhdessä.
Vuosi sitten odoteltiin levinneisyystutkimusten tuloksia - onko mastsolusyöpä leikattavissa vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti