Vaihteeksi tokoa

Eilen teetin pihalla kaukoja kaksi sarjaa 10 metristä lapion ja takapalkan avulla. Hyvin toimi Lysti. Kaikki jäävät eli maahan, seiso ja istu sujuivat kerralla kuten kuuluu. Yhden luoksetulon pysäytyksen otin ilman takapalkkaa, hyvä oli sekin.

Tänään oli ryhmä-toko. Paikkamakuussa menin piiloon, kesto oli 3 min. Lysti makasi nätisti. Ylösnoston jälkeen otin sitä kaulapannasta kiinni ennakoiden sitä mikä käy joka kerta. Viereinen koira palkattiin riehakkaasti ja kun palkattava koira syöksyy 2 metrin päästä kohti pallon kera tai ilman, niin Lysti ärähtää (ja syystäkin). Onneksi ei käynyt kummemmin, kun vierailija pyydettiin heti pois. Kurjaa silti. Yritän mahdollisella ensi kerralla saada suuni auki ennen paikkamakuuta, jotta palkkaamissuunnissa olisi joku tolkku, jottei tartte kotona jurputtaa.

Yksilöliikkeenä treenattiin ruutu ja kaukot, Niina opasti. Ruutuun Lysti meni iloisesti alustan päällä olleen ruuan luokse. Siinä Niina suositti vain pysäytystä, ei maahanmenoa. Hän myös siirtyisi ruuasta lelupalkkaan, jottei koira jatkossa haistelisi ruudussa maata, vaikka alustaa kuinka käytänkin. Otettiin 2 otosta narupallon kera. Näitä vaan lisää eri suunnista. Ehkä tässä voisi joskus edetä.

Kaukoissa oli Lystin edessä agilityesteen rima ja takana takapalkka. Hallista takaa kuului toisen koirakon ääniä. Lysti niitä kuulosteli ja kontakti oli enemmän siellä kuin minussa. Se myös eteni, yksi tassu tuli esteriman yli, tekniikkaa ei kehuttu. Älkää siis tehkö miljoona teknisesti moitteetonta toistoa sisätiloissa 2 metrin päästä, tekniikka ei siirry ulos. Niinan mukaan kepin avulla tekniikka ei korjaannu, joten en nyt tiedä ketä uskoisi. Joku hyväkin siirtymä saatiin, siitä palkka ja kiitos. Minun pitää olla erittäin tarkka mistä palkkaan.

Tällä viikolla pitäisi hakea toko-ryhmään. Ennen toko-treenejä puuttuu se fiilis mikä on ennen agi-treenejä. Jotenkin toko ei vaan nappaa kuten agility. Toisaalta ei tokoilu kamalaakaan ole, ryhmä ja vetäjät ovat mukavia. Lystille tekee häiriötreeni hyvää (jos kohti syöksyviä bortsuja ei lasketa). Tiistaisin tulee samaan aikaan televisiosta tosin kivaa ohjelmaakin. Kertonee jotakin motivaation asteesta.

Yksärillä

Olin agilityn yksityisopetuksessa. Käsittelyyn otettiin toiveestani kontaktit, jotka eniten nyt vaivaavat. Koska olen Lystin kanssa moniongelmainen, niin aiheissa on varaa mistä valita. ;)

Puomilla näytin missä pisteessä kontakti nykyään on. Lysti himmasi ennen oikeaa kohtaa, mihin sen avustin. Sitten tehtiin toistoja ruuan avulla ja ilman ruokaa, ja niin että juoksin ohi. Näissä Lysti napsahti joka kerran kohdalleen. Hyvin on Lysti ehdollistunut ruokaan, koska kuola valui suusta puomin päällä. Puomia opeteltiin viettiä muuttaen ja halliten (vuhuu).

Sain hyvää arviointia Lystistä ja neuvoja kuinka edetä: erityisesti vietin hallinta, palkkaus kontakteilla ja radalla muuten (primaari, sekundaari). Ratapätkän yhteydessä sivuttiin kilpajuoksun hillitsemisen konsteja. Lisäksi sain psyykkausta koko agilitya ja kisaamistani (jännityksen ja omien paineiden hallinta) varten.

Lysti kuikuili välillä kattoa, johon kävi tuuli, mutta ei menettänyt toimintakykyään. Opetuksen jälkeen menin vielä yhdet kepit, meille vieraan A:n ja keinun kahdesti. Siihen lopeteltiin ja painuttiin yhteislenkille.

Kontakti- ja pujottelutreeniä

Kävimme agilitykentällä. Harjoittelimme 2o2o:ta A:lla ja keinulla. Vietti ja vauhti oli huomattavasti vähäisempi kuin treeneissä ja kisoissa, missä edellinen koira sytyttää tulen rakkaan Hornet-hävittäjäni pyrstöön. Hornet-pyrstö ei kuuntele, mutta pienemmässä vietissä riittää kuiskaus pysäytykseen, nyt jopa himmaukseen. Keinu on sellainen millainen on.

2o2o:ssa säälittää koiran etuosa ja selkä. Seuraava koira pääsee opettelemaan kosketusalustaa tai jotakin vastaavaa.

Pujottelussa treenattiin muutamaa eri lähestymiskulmaa ja persjättöä. Niissä riittää edelleen hommia, ei persjättökään niin varma ole kuin luulin. Ihan pikkuisen epäselvää ja löysää on ohjaukseni, rintamasuuntanikin sojottaa minne sattuu. Silmienpyörityshymiö ja kraah.

Lopuksi otin kolme toistoa jaakotusta suhinalla terästettynä. Kolmannella kerralla koiruus kääntyi näppärästi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Lapsi videoi kaiken muun paitsi jaakotukset. *Tästä* klikkaamalla näkyy kontakteja ja *tästä* klikkaamalla pujottelua.

Raparallia (ei sittenkään tarkemmin ajateltuna)

Viime vuonna on ollut ensimmäinen agilityn ulkotreeni 9.4. Nyt korkattiin tämä vuosi. Olin varautunut tilaisuuteen kumisaappailla lammikoiden varalta. Turhaan. Kentän pinta oli kuiva. Tosin lämmittelytie oli sen verran rapainen, että näytin ihan koiraurheilijalta hakiessani jugurttia Siwasta paluumatkalla.

Menimme jälleen kisamittaisen radan ensin toiseen suuntaan ja tauon jälkeen takaisin. Radalla oli kontakteista A, puomi ja keinu, jätin namialustan pois. Yksi putkista kulki A:n ali.

Ensimmäisellä radalla oli takaaleikkauksia paljon, sujuivat. Keinun Lysti meni omaan tyyliinsä, reippaahkosti. A:lla se hyppäsi vailla huolia alastulokontaktin yli. En tästä kiitellyt - mentiin A uudelleen ja kontakti sujui. Puomilla sama juttu. Kepeille mentiin suorassa linjassa, Lysti meni ne hyvässä vietissä. Ihan siisti rata, joitakin kohtia hiottiin.

Rata oli nyt jotenkin aivoille sopivampi kuin viimeksi ja muistin sen toiseenkin suuntaan. Keppikulma oli nyt hankala, eka kepille mentiin käytännössä takaakierrolla, Lystillä oli vaikeuksia käännöksessä ja kuumui kun ei onnistunut. Autoin nenästä vetämällä. Keppien jälkeiselle hypylle kiirehdin itse liikaa ja sain imaistua Lystin yhtä keppiväliä ennen pois. Onnistui pujottelu lopulta. Menee treenattavaksi tämä keppikulma.

Keinun alastulolla Lysti ei kestä loittonemistani yhtään, sen verran paha kapistus on se. En edes haaveile muutoksesta sen suhteen. Ehkä pitää vaihtaa käsky sen suhteen, nyt on sama kuin muilla kontakteilla.

Tällä radalla teetti ongelmia kohta, missä piti nyt mennä A:lle eikä putkeen kuten edellisellä radalla. Lopulta kouluttaja seisoi putken suun edessä ja Lysti silti yritti survoutua maalivahdin jalkojen välistä putkeen. Kontaktit Lysti kuunteli nyt paremmin. Takaaleikkauksissa saisin oppia muistamaan, että niissä ei juosta koiran kanssa kilpaa.

Treeniin menee tuo keppikulma - keppitreeniä helpottaa se, että kohta on pihanurmikko sula. Omaan ohjaukseeni sain tutulta kuuluvaa ohjetta: rauhallisemmat kontaktille lähetykset. Kontakteihin tarvitaan muutenkin paljon harjoittelua, jotta kuumennut koira ne ottaa. Oma kaahotukseni ei tilannetta helpota - nyt jo pari kertaa sain sentään ääneni rauhalliseksi kontaktista muistuttaessani. Noin yleensä käsieni liikkeistä puuttuu jatkuvuus.

Lystissä oli sama ilmiö kuin aiemminkin ulkokentillä. Se kuumuu valtavasti nähdessään edellisen koiran kentällä. Sain tosissani olla näköesteenä, vääntää tokoa, leikittää ym., jotta sain huomion pysymään itsessäni. Kerran Lysti varasti lähdöstä, muuten siellä pysyi. Vauhtia siinä piisasi ja ahneesti saalisti esteitä. Mieltä lämmitti kommentti, jonka antoi treenikaveri, joka on seurannut Lystiä alusta asti: se on tosiaan edistynyt valtavasti.

Harmaus

Onpa ollut harmaa päivä. Siitä tietää, että aurinko on olemassa, kun harmaa taivas on yhdessä kohtaa vähän vaaleampi.

Eiliset katastrofi-tokot piti paikata. Lysti sai tehdä kaukoja eturajoittimen (lapio) ja takapalkan kera.  Näitten avulla se pysyy suht koht paikoillaan antaessani käskyt 3 metrin päästä. Ennakointia on ilmassa, ja välillä menee istu ja seiso sekaisin.

Paikkaistuminen oli moitteeton näkemäni osalta, kesto ehkä 40 sek, hain tunnarikapulat sisältä.

Tunnarissa olimme edelleen ulkona. Siirryin Lystin vierellä taakse- ja eteenpäin. Lysti ei siitä häiriinny, tuijottaa vaan etukenossa kapuloita. Ensimmäinen tunnari oli levoton syöksy kapuloiden sekaan, vääriä ei koira onneksi käyttänyt suussaan. Toisto noin 5 metristä oli rauhallisempi. Oikea kapula löytyi molemmilla kerroilla, kantaminen ja luovutus oli nättiä. Olen iloinen Lystin innosta, mutta ilkikurista on se, että juuri tämä on se noutoliike, jossa vietti saisi olla vähäisempi.

Selällä on huono päivä. Eilen hölkkäsin 20 m eikä tuntunut missään. Hölkkä on ollut se paha tärisyttävä liike, juoksu ja kävely ovat sujuneet. Kotipihalla raavin lapiolla pieniä ojia sulamisvedelle ja tiputin tökkimällä katolta lunta ja jäätä. Illalla juili vasempaan pakaraan ja takareiteen eikä asettunut venyttelyllä, lääkkeillä, jumpalla tai levolla. Kävelykin oli huonoa pitkästä aikaa. Aamusta oli jäykkyyssiritystä takareisissä. Sitten vaiva asettui. Aika herkässä on selän suuttuminen edelleen.

Hain poikani koulusta ja tapamme mukaan keskustelimme autossa henkevästi. Poika kertoi kotitaloudessa valmistaneensa kääretortun. Kysyin häneltä saiko hän sen taivutettua rullalle, omat kääretorttuni eivät ole olleet kauniin pyöreitä vaan halkeilleita monisuunnikkaita. Poika sanoi leivonnaisestaan muotoutuneen G:n mallisen. Ihmisillä täytyy olla kääretorttugeeni, minä en sitä kanna.

Teimme me tokoa kesällä kerran

Plus 8.2 sanoi virallinen mittari ja aurinko paistoi, joten oli keskivertoa parempi juhannussää. ;) Etupihalla tokoilimme, koska estyimme menemästä ryhmä-tokoon.

Kaukokäskyissä asetin lumilapion koiran eteen. Seiso-käsky oli vähän unholassa, mutta kärsivällisellä toistolla muistui mieleen. Koira liikkui taaksepäin lapiota karkuun liikkeitä tehdessään, joten seisomaan noustessaan hyppäsi iloisesti eteenpäin, koska tilaa oli. Sillä lailla.

Paikkamakuussa Lysti oli sen aikaa, että hain sisältä tunnarikapulat. Nätisti pysyi paikka. Juuri istumaannousun jälkeen tippui katolta lunta, mutta koira säikähti vain vähän*. (*Lysti-asteikolla mitattuna)

Tunnarissa oli vain 4 väärää ja 1 oikea. Vaikeutin vähän liikettä ja käännyin Lystin sivulla taaksepäin-eteenpäin-taaksepäin-eteenpäin. Sitten laskin omalle kapulalle. Koirulin mielestä väärät olivat väärässä järjestyksessä, koska siirsi yhden toisen yli. Sitten otti oman ja toi hyvällä otteella perille. En voinut olla palkkaamatta. En uusinutkaan, ehkä olisi pitänyt.

Tämmöisellä treenillä ei kyllä koekenttiä valloiteta. Mutta ei niin tapahtunut tunnollisemmallakaan harjoittelulla. Joten ihan sama.

Toppatakissa vesisateessa

Pidettiin harjoittelusta muutama välipäivä. Perjantaina kokeilin kierrä-käskyllä pihalyhdyn kiertämistä. Sitä ei ollakaan ennen tehty. Lysti hoksasi heti mistä on kyse, joten teetin tehtävää eri suunnista yhä kauempaa. 4 metriin taidettiin päästä.

Jäin pohtimaan viime torstain ryhmätreeniä. Päädyin siihen, että jatkossa loppuu namialustan käyttö Lystin kontakteilla. Viimeksi koira kyttäsi kouluttajaa ja nameja, vielä palkkasi itsensä oma-aloitteisesti. Meillä on namialusta ollut aiemmin käytössä, mutta siitä päästiin jo eroon. Voihan sitä jatkossa silloin tällöin käyttää piristyksenä, mutta nykyongelma on hallinta ratanopeuksissa ja -vietissä sekä harjoituksissa että kisoissa. Kisoissa ei namialustaa ole enkä halua koiraa, joka pysähtyy vain sille tai käy ensin tilanteen tarkistamassa. Jos Lysti ei jatkossa harjoituksissa kuuntele pysäytyskäskyä, loppuu radalla meno siihen. Toisena juttuna päätin, että jos en opi uutta rataa, teen vain ne pätkät, jotka ovat keppien ja kontaktien "ympärillä".

Tänään ajoin agilityhallille. Siellä oli muitakin treenaajia. Treenasin heidän taukonsa aikana käyttäen hyväkseni heidän rataansa. Vähän harmitti, koska olisin tehnyt erilaisen pätkän. Toisaalta sain Lystille paremman vietin, kun siellä oli "kunnollinen" rata.

Ensimmäisenä oli ohjelmassa puomi, jonka jälkeen odotti putki: alastulolla kuului tuttu innostunut "Viu!", koira loikkasi alastulokontaktin yli ja vilahti putkeen. Sanoin prrrkle vihaisesti. Ihan kuin hurtta olisi tajunnut asian vakavuuden ja sen jälkeen kontakti pelasi. Pääsin palkkaamaan joko lähettämällä putkeen kunnon 2o2o:sta tai narupallolla. Keinua mentiin myös putkipalkalla, putken jälkeen lensi narupallo.

Harjoittelin tiukkaa käännöstä eli haltuun ottavaa valssia, joka melkein muistuttaa niistoa. Vauhti siihen saatiin putkesta. Broileria oli "niistokädessä" ja hiljalleen pitkäksi venynyt käännös pieneni. Jälkikäteen mietin miksen suhissut. Tätä kirjoittaessani pohdin, saatoinko toisella kädelläni liian kauas tai korkealle.

Lopuksi Lysti sai pujotella. Pitkä putki ja kepit olivat samansuuntaisesti, muutama metri oli väliä. Siitä sai vauhdikkaan rinkulan. Ensimmäisellä kerralla työnsin Lystin toiseen keppiväliin. Kun skarppasin, saatiin kunnolla kiritetyt ja vauhdikkaat kepit 2 x per suunta. Olen ilahtunut myös siitä, että koiruus ei keppejä oikonut vaikka putki houkuttelikin.

Kotipihalla raaputin lapiolla ojia jäätikön päälle, jotta vesi virtaisi paremmin kaivoihin. Tätä menoa lumet ovat pian mennyttä. Pitää etsiä kevyemmät vaatteet, toppatakki alkaa olla turhan järeää kalustoa.