Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse herpaantumaan. -Tarzan-

Lykyn kanssa vierailimme Elina Jänesniemen koulutuksessa. Viimeksi olen hänen opissaan ollut v. 2010 Lystin kanssa, silloin kaikki oli agilityssa minulle aivan uutta. Nytkin koulutus tuli hyvään saumaan. Jännä oli huomata, että varsinaisia uusia asioita ei tullut, sen verran olen vuosien aikana oppinut. Mutta moni opittu sääntö on päässyt unohtumaan tai vaikka muistaisinkin, en ohjatessani niitä toteuta. :( Pidän Elinan tarkasta, perustellusta ja ystävällisestä tavasta opettaa. 

Päästiin esteelle numero 16 saakka, jos sillä on jotakin merkitystä. Lähinnä mentiin muutaman esteen pätkiä. Sanalliset opetushetket pidin Lykkyä paikka- tai lepo-käskyn alla. Levossa se sai mussuttaa lelua. Fleece-wubba hajosikin tällä reissulla.

• Radalla oli paikka, missä hypyn jälkeen oli väärä putki tarjolla. Koira vältti ansan, jos sanoin "Lykky" ennen ponnistusta. Mutta olipa vaikea muistaa sanoa ohje ajoissa ja osoituksena siitä videolta löytyy monta ylimääräistä putkeenmenoa. Ärsyttää, miten toistin samaa virhettä kerta toisensa jälkeen!
• Takaakierto-persjättö oli kelpo Elinan silmään. 
• Puomille kokeiltiin vaihtoehtoisena ohjauksena takaakierron jälkeisen pyöräytyksen sijaan poispäinkäännöstä. Sujui. Videolla näkyy yllä mainittu putkipaikka myös. *Tässä on linkki.* 
• Yleistä: Ohjaa linjoja äläkä esteitä, kyllä se koira hyppää mitä eteen tulee.

Tässä on kooste:

Elina poimi kaksi tärkeää asiaa. Ensin rimojen tiputtelu: Lykky tiputtaa niitä herkästi, erityisesti, jos käskytän riman päällä. Tiedetään, tiedetään, mutta kun on hätä ja kiire varsinkin valmennuksessa, niin tulee sohellettua. Älä myöskään pysähdy esteen eteen. :o En uskoisi moista harrastavani ellei löytyisi todistetta. Anna siis koiralle rauha esteellä.

Mutta Lykkykin saa alkaa ottaa vastuuta itselleen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa sekin sai syytä niskoilleen, tähän saakka on soimattu vain minua. Helpolla en silti pääse, sillä opetuksesta (=minusta) asia on nytkin kiinni: mistä Lykky voi tietää, että rimojen tiputtelu on huono juttu, jos rata aina jatkuu? Se ei sentään tiputtele rimoja ihan huvikseen räiskiäkseen, mutta saisi olla tarkempi. Jatkossa rata loppuu, kun rima tipahtaa. Ihan kuin keppien tai kontaktien erheiden kanssa. Sanon vaikka "oho", nostan riman ja otetaan uusiksi. Korjaantumiseen saan varata 1-2 kk aikaa. Videoilla ei nyt sattumalta (hehheh) rimojen tiputuksia näy, mutta monesti niitä sai nostella.

Toinen juttu kontaktin alastulo. Nyt Lykyn ylösmenot olivat virheettömät ja alastulot otti hyvin, mutta vapautus on epäselvä. En ole kuulemma ainut, jolla kontaktin vapautus pikku hiljaa siirtyy liikkeellä vapautukseksi. Tämä testattiin Lykyn kanssa. Testi 1: Koira alastulolle, palkka muutaman metrin päähän, itse seisoin Lykyn edellä, selkä koiraan päin ja sanoin "vapaa" liikahtamatta. Koira ei liikahtanut. Testi 2: Koira alastulolle. Olin taas samalla tavalla, mutta mitään sanomatta liikautin kättäni ohjatakseni. Lykky lähti nätisti. Palaamme 2o2o:n alkulähteille ja opetan Lykylle uudelleen milloin kuuluu lähteä ja milloin ei. 

Olisi valtava etu asua "kunnollisella" agilitypaikkakunnalla, missä olisi hallit ja taitavat opettajat.

(Lisäys 11.11.12: Vaihdoin linkit.)

Tottikset jatkuu

Päivällä kävin Lystin kanssa metsälenkillä. Lämpötila oli just miinuksen puolella ja lunta hento kerros. Aurinko paistoi. Lystin olen saanut "lihotettua" normilukemiin. Enää lonkkaluut eivät törrötä sormiin ja sormet ulotu vyötärön ympäri.

Askartelua varjoisessa metsässä

Pönötystä auringossa

Iltapäivästä tottistelin Lykyn kanssa pk-kentällä. Maija häiriköi jälleen koirinensa. ;) Lykky makasi paikkamakuussa Reinon vieressä. Kun Reino kutsuttiin rivistä, ekalla Lykyn kyynärät nousivat, mutta "ei":llä laskivat. Toisella yrittämällä se pysyi. Reinon ylösnousut istumaan tai seisomaan eivät koiraani vaikuttaneet. Samaan aikaan tuli vielä yksi malinois leikkimään kentän laidalle, sekään ei Lykkyä liikauttanut. Palkkasin eri osioiden välissä. Vähän aikaa pidin maassa siksi, että Lykky ei ole mikään karvamaha ja aloin miettiä noidenkin pätkien miellyttävyyttä. Kaverikoiran luoksetuloa on vielä treenattava, se se todennäköisin häiriö tulee sitten joskus olemaan tokon alokasluokassa.

Toisena juttuna oli tarkoitus tehdä putkeen luoksetulo, seisahtuminen ja hyppy eli alokasluokan loppuosaa. Luoksetulossa Lykky tuli vähän vinoon. Seisahtumiskäskyä se ei vaan kuullut, sanoin niin hennosti, pysähtyi vasta toisella käskyllä. Otettiin tästä heti uusiksi ja sanottuani selvemmin, koira pysähtyi hyvin. Hypyn jälkeen Lykky käännähtää tosi nopeasti, joten saan ripeästi pysäyttää, jottei ehdi hypyn ohi. Tässäkin pysähdys oli hyvä. 

Noin yleisesti Lykky oli epätavallisen herkkä hajujen perään. Haistelu ei aikoihin ole ollut ongelma. Joko juoksut siintää tai sitten se on hämillään, kun leikkiä ei tulekaan joka välissä, ainoastaan hillitty kehu. Antoisat oli treenit!

Tämän päivän tottelevaisuus

Lunta sataa. Lämpötila on +1, joten lumi sulaa sohjoksi. Otan Lykyn mukaani tarkoituksenani piipahtaa tottistelemaan pienelle lähikentälle. Siellä on lampi, joka vie niukasta pinta-alasta puolet. Hetken mietinnän jälkeen jatkan tallustamista kumppareissani. Eipä kastu varpaat, ellei sohjoa lennä varsista sisään. Seuraavalle kentälle on reilu kilometri. Pisaraisten silmälasien läpi maailmasta tulee pilkullinen ja epäselvä. 

Tällä kentällä ei ole lampea. Lykky vetää sinne, tietää mitä on tulossa. Päätän ketjuttaa alokasluokan  liikkeitä. Irrotan hihnan ja kuiskaan tottistellaan. Koirani skarppaa ja hyppelehtii. Sivu. Mielikuvitusihminen kysyy minulta: "Onko valmista?" Vastaan ääneen kyllä. Koiralle totean seuraa, kymmenen askeleen päästä maa ja siihen Lykky tipahtaa. Jatkan matkaani. Käännyttyäni se tuijottaa. Palaan sen ohi ja takaisin sivulle. Koira ei nouse, se muistaa eilisestä ettei niin kuulunut tehdä. Sivu, zap, vapaa, hieno tyttö ja sivu. Lykky katsoo.

Käsken paikka ja lähden kävelemään, lasken askeleita mielessäni, en muista paljonko piti olla. Lopulta käännyn ja hihkaisen hiit. Lykky tulee kovalla laukalla perille saakka, istahtaa eteeni. Odotan hetkisen, jolloin se vähän korjaa asentoaan. Sivu ja takaa kiertävä koirani käännähtää sivulleni etukautta. Yllätyn, mutten kommentoi, koska ollaan mielikuvituskokeessa. Taas zap, vapaa, hyvä tyttö ja sivu. Koira tuijottaa ja ihmettelee miksei saa palkkaa. Näen kuinka se on valmistautunut syöksymään lelun perään millä hetkellä hyvänsä. Tunnen itseni huijariksi. 

Pakottaudun kehottamaan seuraa ja Lykkyhän seuraa. Yritän sanoa tavallisella seisautusäänellä top, jatkan matkaani, käännyn ja Lykky seisoo. Voi että! Se osaa! Palaan hymyillen sen ohi ja vierelle. Sivu, zap, vapaa, upea tyttö! 

Ja vihdoin palkka lentää! Rakas belgialaiseni nappaa sen lumisesta maasta, ravistelee, laukkaa luokseni, hyppää vasten haluten leikkiseuraa. Vedän sinisestä wubasta, läiskin koiraani kylkiin kehuen samalla, se vetää vastaan ja voittaa lelun, ottaa taas vauhtia ja hyppää päin. Temuan koirani kanssa, nautin sen voimasta, innosta, rohkeudesta, haastamisesta, yhteisestä hetkestämme, siitä että olemme leikkikavereita. Lopulta pyydän irti.

Varmuuden vuoksi pyydän seisomisen uudelleen. Koira onnistuu taas, heti siitä palkka. Seurauttamisessa keskityn käännöksiin ja kuljen portaiden mallista uraa, koira askeltaa vierelläni oikealla paikalla kontaktin herpaantumatta. Zap ja leikkiä. Kokeilen luoksetulon pysäytyksen seisomaan takapalkalla. Koira istuu ensimmäisellä, sitten se seisoo. Näitä toinen, onnistuu.

Lopuksi käsken Lykyn maahan. Se on paikkamakuussa, kun juoksen sen ohi, hyppelen, heittelen lelua, heitän lelun koiran takaa sen eteen, kävelen sivulle ja heilautan lelua sen yläpuolella. Koira ei hievahdakaan. Zap ja heitän lelun sen taakse. Leikitään taas. Sitten riittää. Kytken koiran. 

Paluumatkalla kolme ekaluokkalaista tepastelee edellämme. Yksi heistä kysyy saako silittää. Vastaan, että saisi, mutta tämä on vielä niin pentu, että se innostuessaan saattaa hypätä päälle ja kaataa. Selitys riittää lapsille, jotka huokaillen ihastelevat koiraa. Muistan kuinka pienenä itse halusin silittää koiria.

Katson kuinka vesi on vallannut alavalla maalla olevan metsän. Pitäisi ottaa valokuva. Lykky haistelee.

Kotona on Lysti vastassa. Lykky saa nyt jäädä sisälle. Käyn Lystin kanssa lyhyemmällä kävelyllä. En halua sen herkkiä tassuja liottaa märillä teillä pitkään. Lumisade jatkuu. Yöksi on luvattu pakkasta.

Tottelevaisuutta ja ajatuksia

Olin pk-kentällä Lykyn kanssa. Heitin viime viikolla Maijalle, josko pk-kentällä voisi olla vapaamuotoiset omatoimiset häiriötreenit. Tämä toteutettiin oitis ja eilen oli ensimmäinen kerta. Ihan jännitti tuleeko ketään, mutta tulihan sinne.

Oli hilkulla, etten itse ajanut mölli-agilitykisoihin, joista olisi todella ollut hyötyä varsinkin Lystille. Mutta en jaksanut lähteä sohjoon ajamaan eikä siinä olisi ollut järkeä selkääni ajatellen.

Maija auttoi aluksi, hän toimi toko-liikkurina tehdessäni putkeen seuraamisen ja seuraamisesta maahanmenon. Lykky ei ole ikinä liikkurin kanssa työskennellyt, mutta ei se Maijasta välittänyt. Seuraamisessa en osannut itse kääntyä oikealle ja vasemmalle, mikä vaikutti Lykkyynkin, joka miltei istahti kulmissa, koska vauhtini töksähti. :( Täyskäännökset ok. Seuraamisessa Lykky painoi vain ihan aluksi, sitten ei enää. Siirtymäaika seuraamisesta maahanmenoon ok, kehuin hillitysti. Lykky ei haukkunut. Maahanmeno moitteeton, mutta sivulle tultuani koira nousi itsenäisesti istumaan, käskin uudelleen maihin ja siitä sitten ylös. - Jatkossa ketjuttelen pidempiä pätkiä.

Tämän jälkeen harjoittelin kääntymisiä oikealle ja vasemmalle, Lykky oppi ne siinä samalla. Itsekseni teetin vielä seuruuta ja pysähtymiset häiriökoirien kanssa. Pysähtyminen ei onnistunut ekalla, ilmeisesti käsky on edelleen Lykylle jotenkin hämärä. Tämä virhe toistuu aina vaan.

Koirahäiriöön, ainakin belgihäiriöön Lykky näyttää tottuneen mainiosti. Silmä ei juuri enää muljahda vaikka kuinka lähelle tulisi toinen leikkimäänkään. 

Sitten ajatteluosio. Vu-huu. Lykky kohoaa haukutuksesta ja mielellään haukkua tarjoaa. Toko-kokeessa tämä ei ole sallittua. Ratkaisu on, etten vapauta koiraa liikkeiden välissä. Mutta kehua haluan. 

1. Jos kehun vapauttamatta, koira liikkuu ja vesitän selkeät liikkeiden alut ja loput. Ei hyvä.
2. Sanonko nopeasti vapaa-hyvä-sivu?
3. Vai zap-vapaa, kehupöyhimistä, sivu tai lepo, millä koira käy maihin? Lepo-käskyn jätän niihin kokeisiin, joissa tuomari on puheliasta sorttia. Zapin jälkeen Lykky alkaa etsiä palkkaa ja kun ei sitä löydä, haukkuu, koska niin sen on kannattanut treeneissä tehdä. Jos kovin kiittelen taputellen, se hyppää minua vasten arvostamaansa pystypainiin ja todennäköisesti hellästi pureskelee olkavarttani, mikä voi näyttää punaisen kortin arvoiselta. :D 

Onko kellään ideoita? Jonkun systeemin ajan sisään ennen ensimmäistä koetta, joka voisi olla vaikka ensi vuonna.

Ajatusteni syöverit

Kisoissa

Lauantaina oli tarkoitus kisata, mutta selkä oli perjantaina tosi hankala, poltti jalkoihin enkä voinut olla mitenkään päin. Aluksi yritin säästää kipulääkkeissä, jotta olisin lauantaiaamuna ollut ajokykyinen ja jotenkin virkku kisoissa, mutta luovutin valvottuani muutaman tunnin, popsin kiltisti pillerit ja peruin osallistumiseni tekstarilla. Ketutti lauantaina edelleen särkevien kinttujen kanssa. Maailma tuntui mustalta ja epäreilulta, mutta minkäs mahtoi. 

Säännöllisesti ilmaantuvassa kisailmo-angstissani olin klikannut kisat myös sunnuntaille ja vieläpä molemmille koirille. Kun toinen on ykkösissa ja toinen kolmosissa, tietää päivälle pituutta, kun ekat lähdöt on aamulla ja toiset iltapäivällä. Mutta tuntuu niin kurjalta kisata vain toisella, kuten toistaiseksi olen tehnyt. Kisapäivän ajan toinen on vähällä aktiviteetilla ja kotiin palattua on kalvanut huono omatunto, kun en jaksa järjestää leikkejä tai kunnon lenkkiä toisellekin.

Ei mennyt yö putkeen sunnuntaitakaan vasten. Lysti hyppäsi keskellä yötä sänkyyni poikastensa kanssa. Sillä on valeraskaus ja poikasina 2 omaa tossuansa. Sen verran tosissaan se emon roolin ottaa, että pimeässä  raivasin sänkyäni murinan säestämänä.

Lykyllä oli elämänsä toiset agilitykisat. Ne olivat hyvin upottavassa heppamaneesissa. Ensimmäisellä agilityradalla oli kivoja kiekuroita, A ja keinu. Pääsin merkkaamaan valssilla ponnistuspaikkoja. Rimat olivat 60 cm:ssä ja niitä tipui peräti 3 kpl. 15 vp, aika -14.47, sijoitus 9. Nollaratoja ei tullut.

Toisella agilityradalla oli myös ihan kivoja kiekuroita, ei mikään M-kirjaimen mallinen rata. Rimat oli laskettu 55 cm:iin. Sain radalle ujutettua persjätön ja mielestäni Lykky irtoili kivasti. Keinu oli kahdesti, A kerran. Keinulle tultiin u-putkesta ja eka kerralla Lykyn vauhti oli luja. Se keinun päällä jarrutti minkä kykeni neljällä tassullaan, kynnet pintaa raapien. Tuomarin käsi heilahti myöhässä, ylösmenolta kait sitten, koska koira ei alastulolta varastanut. Lopulta virhepisteitä kertyi 10. En tiedä mistä toinen virhe tuli, ei oltu merkattu tuloslappuseen. Aika jälleen nopein, -16.04. Nollia ei tullut, me sijoituttiin kolmansiksi. Palkinnoksi ruusuke ja littana pehmolelu, joka on osoittautunut mieleiseksi. Lykyn ekat palkinnot. :)

Jos olisi satanut, olisin kisannut vain yhdellä koiralla. Nyt otin kisareissun perhematkan kannalta - eipä missään olla aikoihin käytykään ajan kanssa. Ratojen välissä läksin pitkälle metsäkävelylle koirien kanssa. Etukäteen selvitin sopivat seudut. Molemmat saivat kivasti liikuntaa autohäkeissä makoilun sijaan ja Lystiltä oletin saavani pahimman kiihkon pois, lisäksi kävely oli selälleni paras vaihtoehto.

Päivänsäde ja menninkäinen

Parin tunnin luontosamoilun ja ravitsevan Hesburgerin kerrosaterian jälkeen kävin katsomassa yhden kosken, kunnes palasimme kisapaikalle.

Lysti hilasi ekassa lähdössä persaustaan taas eteenpäin. Tössin aloituksessa: Toinen hyppy olisi kannattanut ottaa pakkovalssilla, mutten uskaltanut, koska Lysti tulee joskus ohjauksesta läpi. Tein normaalin takaakierron, päällejuoksupersjätön ja olin suloisesti myöhässä ohjaten koiran A:n ohi, mistä kielto. Sen jälkeen olisi ollut U-putki, mutta Lysti hyppäsi renkaan eli hylkäys. Loppuradalla yritin olla kisamainen. Yksi hyppy jäi silti välistä. Loppusuoran keinu oli kuitenkin hyvä.

Toisella radalla keinu oli jo toinen este, kolmantena u-putken jälkimmäinen pää. Kävi kuten joskus aiemminkin. Lysti hyppäsi keinulta vähän ajoissa miedosti säikähtäneenä minuun päin ja koska olin u-putken puolella, se ampaisi ensimmäiseen tarjoutuvaan päähän. Näissä tilanteissa minun pitäisi jäädä aina ulkopuolelle Lystin kanssa, jotta se hyppäisi poispäin ensimmäiseltä putken suulta. Eli hylkäys tuli jo tässä vaiheessa. Loppuradan vedin taas kisamaisesti. Slalom-kuviossa oli ensimmäisenä esteenä pituus. Yrittäessäni saada kurveja pieneksi ohjasin kait turhan ahtaaksi, koska yksi sivukeppi kaatui. Muuten rata olisi ollut puhdas. 

Jonkinlainen yhteenveto: 

Lykyn kanssa radat tuntuivat sujuvilta ja se tuntuu nopealta. Yhteistyö oli parempaa kuin ensimmäisissä kisoissa, mutta onhan se vielä nuoren koiran menoa. :) Parannettavaa on rimavarmuudessa ja kontakteissa. Hyvä mieli jäi silti!

Lystin kanssa ekalla radalla mokasin itse. Toisella radalla keinun epävarmuus kostautui - itsekään en muistanut varoa juuri tätä kuviota. Ei ole eka kerta, kun tuosta otetaan hylkäys. Hyvää on, että ei menty rataa miinaharavan lailla, vaan noita kohtia lukuun ottamatta oli ihan hyvät radat.

Omiksi ohjeiksi: Älä enää kisaa molemmilla, jos välissä on joku toinen luokka! Selkä ei pitkästä päivästä ilahtunut. Olisi pitänyt olla retkipatja mukana.

Kisoista palatessa näytti tältä muutama viikko sitten:

Nyt näky oli tällainen selkeillä alueilla, mutta useasti oli sakean sumun vuoksi hiljennettävä mateluvauhtiin. Tähystä siinä sitten hirviä, joita tuolla kuhisee varoitusmerkkien ja uutisten perusteella. Lämpötila keikkui virkistävästi +1:n molemmin puolin. Eikä kisakirjoissa yhtään uutta nollaa. [katsoo kisakalenteria]

Keppi-ilmaisu

Etsin aamulla Lykyn keppiä, jolla on harjoiteltu ilmaisua. En löytänyt kalikkaa vakiopaikaltaan. Ajattelin koiran sen vieneen jonnekin, joten kokeilin huvikseni "jälki". Lykky nuuskutteli tietäväisenä ja kävi makuulle:

Jälkikepin käsittely vaatii hienosäätöä. :)

Agia ja tottista

Molempien koirien kanssa treenasin tänään. Koirat työskentelivät kahteen otteeseen. Rata näytti tältä, tämmöiset putkisysteemit näyttävät olevan muotia. (Saran ja Rinnan treeniblogissa on lähin alkuperäinen versio.)

Lysti

• Aluksi tutkaili epäluuloisena uutta hallia. 
• Mitään ongelmaa ei tuottanut putkesta putkeen menot, vaikka ohjata piti puomin takaa. Koira menee sinne minne kuono näyttää.
• Kepeille meno yhtä hyvä molemmilta puolin ohjattuna.
• Kepit pystyin leijeröimään 9-hypyn takana liikkumalla. Harjoittelin ohjaamaan 9. hypyn keppien takaa, ekalla vaati lelun taakse, sitten ei enää. 
• Jos 10. hypyllä huusin hyppy putkeen ja rintamalinja oli auki, Lysti hyppäsi 7:n väärään suuntaan ja oli 3. putkessa. Kun ohjasin, se hyppäsi 11:n yli ja painui 12. putkeen. 
• Loppusuora ok.
• Erikseen treenasin keinua ja A:ta ottamalla vauhtia putkesta tai hypyiltä.

Lykky

• Juoksi vierasta hallia ympäri riemuissaan, meni pari putkea ja kokeili baby-kontaktin.
• Jos jätin lähtöön ja menin 2:n vierelle, kiersi 1. tai 2. hypyn. Katsomalla linjan ja olemalla 3:n lähellä koira juoksi putkeen.
• 3-4 ja 12-13 piti treenata pari kertaa. Ekalla Lykky hyppäsi puomin yli luokseni, sitten alkoi onnistua.
• Puomilla saatoin jättää Lykyn tekemään itsenäistä kontaktia, ohjata 6. ja 7:n läheltä.
• Kepit pujotteli loppuun, vaikka jäin 9:n taakse, minkä jälkeen pyöritys 10:lla ja ohjaus & irtoaminen 11:n yli 12:lle.
• Loppusuoralla koira jätti viimeisen hyppäämättä, jos en ohjannut kunnolla. 
• Yllä olevat ajatuksella luettuani totean meillä todellakin olevan jonkin sortin irtoamisongelman, johon nyt tuli hyvää treeniä. Vahvistelin irtoamisia palkalla - myös kepeillä, jotta motivaatio kestää jatkossakin.
• Erikseen putki - kepit helppona treeninä.
• Erikseen keinua ja A:ta ja puomia. Ei yhtään kontaktivirhettä!!!
• Paluumatkan aatos: Miksen rytmitä ylösmenon kontaktia jarrutuksella, koska Lykky on niin herkästi ohjattava? Kumosin sitten tämän, jos haluan nopeasti liikkuvan koiran, en halua sitä hidastaa. Toisaalta meidän juoksukontakti ei täysivauhtinen ole joka tapauksessa.

Illalla tottistelin Maijan kanssa pk-kentällä. Maija tottisteli oman koiransa kanssa ja minä Lykyn kanssa vapaassa muodostelmassa toisiamme häiriten. Lykyn otin kentälle niin, että haukutin, laitoin maihin, siinä koira oli hyvässä vireessä - palkka. Seuraavaksi haukutus, maihin, sivulle ja upeavireiselle koiralle palkka. 

Seuraamisessa alkuun vähän painoi, huomautin "höhr", korjasi eikä enää huomautuksia tarvinnut.  Täyskäännökset minusta ok, rytmivaihdokset ok, kerran jäi pysähdyttyäni seisomaan, muuten istui. Jäävät hyvät: juoksusta maihinmeno hyvä, istuminen kiva ja pysähtymiset useita kertoja ok. "Ilmoittautuminen" Heidille hyvä, katsekontakti ei herennyt vaikka Maija ilmoittautui meidän jälkeen. Koira siis tuijotti niin paikoillaan, että luulin siihen osuneen jähmetyssäteen.

Olin niin iloinen treenien jälkeen. Tänään oli molemmilla koirilla hyvä päivä. :)