Vertailua

Koirillani on hyvin erilainen tyyli syödä keitetty kananmuna. Katsokaa vaikka:

Sitten siirryn katsomaan vanhempaa Tuntematonta sotilasta. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lystin asu

Lysti petraa. Se venyttelee (kauhua), hyppäsi minua vasten (hirvitystä) ja ravaisi hangessa (ei voi olla totta). Annoin aamulla kipu- ja mahalääkkeen. Ensi yönä taidan nukkua omassa sängyssäni. En ole ehkä muistanut sanoa, että haavan pintakerros on liimattu eikä siinä ole mitään lappua. Pinnan alta löytyy tikkejä kolmessa kerroksessa. 

Olen etsinyt joka paikasta hyppytekniikkaihmisten suosituksia agilityn aloittamisesta, en ole löytänyt. Eläinlääkäriaseman mukaan agilitya voi 1 kk kuluttua jo harrastaa, mutta muistelen hyppytekniikkaihmisten suosittelevan pidempää taukoa. Onko kellään faktaa tallessa?

Lykyn tauti edistyy väärään suuntaan, sillä se yskii ja kakoo myös ilman rasitusta ja söi pitkään normaaliannostaan. Muuten on pirteähkö, jos ei nuku. :/

Koska treenikuulumiset ovat vähissä, hairahdun muotibloggaamaan. Itsenäisyyspäivänä pukeutuminen on koko kansan puheenaihe, ei vähiten Linnan juhlien* vuoksi. Lystillä on yllään mekko (H&M), tuunatut eli häntäreiällä varustetut vaaleanpunaiset alushousut (Sokos) ja camouflage-kuosinen itseensä tarttuva side vyötäröllä (apteekki). Poika totesi, että olen tainnut aina haaveilla koiran pukemisesta ja pääsen nyt toteuttamaan itseäni. ;)

Katse kiinnittyy takaosan pikantteihin yksityiskohtiin:

* Oudolta maistuva kirjoitusasu on tarkistettu Kotuksen sivuilta.

Köhköh

Lykky yskii. Eilen yritin pitää oireilua vielä sattumana. Voihan koirakin vetää vaikka sylkeä henkeen. Tänään pari innostumisen jälkeistä yskänpuuskaa päätyi liman kakomiseen. Äsken kotiutuneen pojan tervehtimisen kruunasi yskänkohtaus. Mitäs muutakaan se olisi kuin kennelyskää. Kun ei nyt Lystiin tarttuisi. :( Lystillä on kennelyskärokote sekä nenäsumutteena että piikkinä, Lykyllä vain piikkinä. Toivottavasti siinä on tarvittava ero, oiva kliininen koe samalla rokotteiden tehoeroista. 

Minua jotenkin vain hymyilyttää. Loistoajoitus Lykyllä. Saisiko Lykyn juoksut ja tulipalopakkaset vielä samaan talviseen treenitaukoon? 

Leikkauksen jälkeinen päivä nro 2

Viime yö meni taas paremmin. Raahasin illalla suosiolla petarin olkkarin matolle ja ujutin Lystille sangon päähän. Alkoi taas hirveä läähätys. Lysti ei voinut se päässä liikahtaa. Puoliväkisin sain koirani kyljelleen ja hetkeksi rauhoittumaan, kunnes se ponkaisi pystyyn. Tötterö päässä sillä vaan happi loppuu ja hirvittää. Otin tötsän pois, koira kiitti ja rojahti makuulle tyytyväisenä urahtaen. Käärin itseensä liimautuvaa sidettä paidan päälle alamahan ja takajalkojen ympäri, jotta ei yön aikana raplaisi haavaansa. Aamulla herättyäni koira oli ihan samassa asennossa kiinni minussa kuin nukahtaessani. Toivon edellisen yön läähätyksen johtuneen myös tötteröstä eikä kivusta.

Luin netistä vaihtoehtoisista haavasuojista. Uimarengas kaulassa näytti liian kapealta Lystille, kuono yltää sen yli. Näppärimmältä kuulostaa uimapuku - valjaat -yhdistelmä. Käyn tänään ostamassa  lahkeelliset alushousut tms.  ja näprään ne valjaisiin kiinni. Ellen saa parempaa ideaa.

Kipulääkkeistä vielä. Operaatioiltana en saanut antaa mitään, koska koira oli niin topakasti lääkitty. Lupa oli vasta eilisiltapäiväksi. Suositus on antaa 2-3 päivänä joka tapauksessa. Sama lääke vähentää haavan turvotusta, joten nopeuttaa paranemista. Olen antanut Lystille myös omepratsolia (mahahaavalääke), jottei saa stressistä herkkämahaisena mahahaavaa. 

Kovat pakkaset ovat vähentäneet huonoa omatuntoa Lykyn liikuttamisen vähyydestä. Sisäjumpista on sentään pidetty kiinni.

Toipilaan kuulumisia

Viime yö lähentelee kaameudellaan elämäni huonoimpien öiden Top20-listaa. Iltamyöhään hiippailin kohti omaa sänkyäni ja toivoin Lystin nukkuvan sänkyni vieressä kuten yleensä. Ei mitään puhetta sellaisesta, Lysti halusi sänkyyn. En voinut antaa sen tulla, koska ei sellainen jumppa sopinut ja pelkäsin, että tokkurassa hyppää lattialle ja sitten on haava auki. Kannoin petarin olohuoneen matolle ja kävin siihen pitkäkseni. Lysti, joka ei normaalisti halua nukkuessaan kosketusta mihinkään elolliseen, halusi nukkua vähän päälläni. Edelleen se vonkui, älisi, läähätti ja oli levoton. 

Tämä kuvio toistui miljoona kertaa: koira könyää puoliksi päälleni, rapsutan sitä, läähätys rauhoittuu, koira torkahtaa, potkaisee toisen takajalkansa suoraksi (oli varmaan lääkesivuvaikutus tai tikkiärsytys, ei auttanut vaikka pidin tassusta kiinni), syöksähtää seisomaan ja samalla tönäisee minua pääsankolla, silmät avatessani tuijotan huojuvan koiran mahaan, kehotan maihin, jolloin koira taas kipuaa päälleni hakien sopivaa nukkuma-asentoa jne.

Aamulla Lysti kävi ulkona, söi ruuan ja kipulääkkeen, rauhoittui. Tuossa se on sittemmin vieressä pötköttänyt, ihan hiljaa. Eilen poika lohkaisi sitä kuunnellessaan: "No eipä tartte laittaa radiota päälle." Tänään on voinut. ;)

Tötterön kanssa Lysti on onneton. Se ei hahmota sen rajoja, säikähtää, kun osuu johonkin ja jähmettyy paikoilleen. Pennumpana sillä oli tötterö leukahaavan takia, silloin hökötys vaihdettiin isoon ja väljään verkkomaiseen kuonokoppaan. Kuonokoppa on nyt siitä huono, että sillä saa haavaa rapsutettua. Ostamani leikkuupaita on liian pieni, joten sen häntä- ja kaula-aukkoa piti vähän laajentaa. 

Keskustelin vielä leikanneen lääkärin kanssa puhelimessa, koska ihmettelin mikä siellä vuoti ja miksi kohtua ei viety. Kohtu oli kuulemma pieni, sileä, siinä ei ollut nestekertymää eikä paksuuntumia, joten ei ollut mitään syytä sitä poistaa. Joko Lystillä oli emätintulehdus tai kohdun poimuihin oli jäänyt edellisestä juoksusta verta, joka nyt valui pois.

Lykky käyttäytyy mallikelpoisesti. Haistelee välillä Lystiä varovaisesti ja kunnioittavasti, muuten antaa toipilaan olla.

Kammotuksen vuorokausi

Perjantai-iltana aloin googlata aiheesta märkäkohtu. Syynä oli se, että Lysti tuntui ajoittain juoksua tekevältä, vaikkei allakan mukaan ollut aika. En ollut tiennyt, että koira ei tyhjennä kohtuaan juoksuissaan kuten ihmiset, vaan kohdun seinämä paksuuntuu vuosien mittaan. Tämä altistaa märkäkohdulle, joka on salakavala ja leikkaamatta tappava tauti. Millään lailla Lysti ei ollut kipeä eikä oireetkaan sopineet, paitsi että koira haiskahti välillä sillille, mutta tekstejä luettuani aloin epäillä, että ennen pitkää se kehittää märkäkohdun. No, täällä eläinlääkäreitä ei kasva joka puussa ja päivystysaikaan poikiva lehmä voittaa koiran. Ei ilahduttanut ajatus setviä menehtymäisillään olevan koirani märkäkohtua eläinlääkärin avustajana jonakin yönä. 

Lystiä en ole leikkuuttanut virtsankarkailun pelossa. Toisaalta allergisen reaktion voimistuminen juoksujen aikaan ja uutena valistuminen märkäkohdun mahdollisuudesta sai minut harkitsemaan asiaa toisin. Lauantaina soitin lisääntymisen erikoisklinikalle ja sain ajan maanantaille eli täksi päiväksi Lystille. Sovittiin, että koira tsekataan.

Sunnuntaina startattiin Lystin kanssa Kotkassa. Radalta tuli hylkäys. A:lta Lysti kurvasi ilman vihjeitäni sivulla olleeseen putkeen ja se oli hylkäys saman tien.

Tämän jälkeen pakkasessa käyskennellessämme huomasin Lystin vuotavan suklaan väristä limaa. Just märkäkohdun oire! Soitin Viikkiin (Kiitos Sarianne numerosta ja avusta!) ja kysyin mitä tehdä. Siellä kysyttiin näyttääkö koira sokkiselta, onko limakalvot normaalin väriset. Oli normaalit. Nyt aloin tajuta tilanteen vakavuuden.
- "Onko kuumetta?"
- "No me ollaan just täällä agilitykisojen parkkipaikalla, ei mulla ole mittaria."
- "Onko koira sairaan oloinen?"
- "Ei ole, kun just juoksi radan ja söi ja joi aamulla normaalisti."
- "Märkäkohtu on salakavala tauti ja koiran vointi voi romahtaa nopeasti."
- "No niin minä just olen lukenut. Voinko odottaa huomiseen, kun siksi on varattu aika? Auttaako antibiootti? Mitä tässä olisi järkevintä?"
- "No jos se koira on ok, syö ja juo eikä ole kuumetta eikä vuoda hirveästi, niin voit sitä seurata. Mutta jos tulee mitään tuollaista, heti leikkaukseen. Antibiootti ei auta, koska hoito on leikkaus. Ilmoita huomiselle lääkärille, että tilanne on muuttunut."
- "Selevä."

Kisojen keskeytys, kilpailukirjan haku kansliasta ja pari tuntia kestävälle kotimatkalle mahdollisesti romahtamaisillaan olevan koiran kanssa. Yritin soittaa matkan varrella olevan kaupungin eläinklinikalle, mutta sekin aukeaisi vasta maanantaina. Pysäytin auton kolmesti, jotta näin koiran olevan hengissä ja katsoin sen limakalvot. Lysti kun ei matkustaessaan pidä meteliä ja on niin matalana, ettei korvia näy. Joka kerta takaluukun avatessani pelkäsin, että siellä retkottaa koiravainaa, mitä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi.

Kotona mittasin kuumeen, 37.8, helpotus. Lysti makoili, kuten aina kisapäivän jälkeen ja muutenkin, kun kotona ei mitään tapahdu. Innostui normaalisti ulos lähdettäessä ja ulkona. Mitään isompaa lenkkiä en tarjonnut kuolemansairaalle. Kuume ei noussut, ruoka ja vesi maistui, se ei vuotanut solkenaan. Vähän vaisulta tuntui. Koko päivän mietin teenkö väärin, kun noudatan Viikin ohjeita. Tyrkytinkö puhelussa liikaa maanantain aikaa, olisiko se muuten käsketty päivystykseen? Jos sen kohtu räjähtäisi, saisin syyttää vain itseäni. Kuuluisiko minun kuitenkin viedä koira päivystävälle arvioon? Soittaa edes, että täällä tällainen pommi odottaa yötä vasten, että jos päivystäjä ystävällisesti varautuisi leikkaukseen? Nyt sitä oltiin just siinä tilanteessa, mitä olin yrittänyt ehkäistä. Laskin tunteja hetkeen, jolloin saan luovuttaa koiran leikkaukseen.

Nukahdin huolissani. Aamulla heräsin ja helpotukseni oli suuri, kun Lysti tepsutti sänkyni viereen. Soitin klo 8 eläinlääkärille, että voitaisiin tulla jo, koira vuotaa. Aika pysyi ennallaan. Pyysin kertomaan lekurille, että tilanne on muuttunut. Poika lähti kaveriksi.

Eläinlääkärissä todettiin pientä vuotoa, mutta koira oli muuten ok. Lääkärin mukaan koira oli leikattava. Jätin Lystin sinne. Odotusaika meni "lupsakasti" Subwayssa ja kaupoissa kännykkää tiiraten, joko soittavat "kaikkemme tehtiin, mutta mikään ei auttanut". Eläinlääkärille palatessani takahuoneessa vonkui tuttu ääni. 

Lystin kohtu oli normaali kuitenkin ja jätettiin. (!) Ilmeisesti tulehdusta oli vain alempana. Munasarjat lähti. Jatkossa kohtu tulee surkastumaan eikä kohtutulehduksen riskiä pitäisi olla.

Paluumatka oli hirveä. Koira vänisi, visersi ja vonkui. Se mylläsi peitoilla ja vilteillä vuoratussa häkissään, päässä oleva lampetti kolisi autohäkin seiniä vasten. Kotona se on jatkanut samalla ääniarsenaalilla. Välillä nousee horjumaan muka jonnekin lähteäkseen, laskeutuu alas, kun pyydän. Just nyt on hiljaa. Ensi yöstä(kin) tulee tätä menoa tosi kiva. Ulkona se kävi ripeästi asioillaan.

Ohjelmassa on 10-12 päivää hiljaiseloa, sitten liikuntaa saa lisätä. Kuukauden päästä voi agiliitää. Ajattelin antaa enemmän palautumisaikaa, minusta fysioterapeutit ja hyppytekniikkaihmiset sellaista suosittelevat. Toivottavasti nyt toivutaan suht normaalisti. 

0 & hyl

Lystikin kanssa kisasin.

1. rata oli agirata. Viime kisoista jäi harmittamaan huonosti vedetyt kontaktit, joten tällä kertaa tavoite oli suorittaa ne kunnollisesti. Treeneissä Lysti tekee itsenäiset kontaktit puomilla ja A:lla vaikka juoksisin toisen esteen takana vaikka missä. Nyt varmistin kontaktit hidastamalla itse Lystin vierellä ja hyvin ne menivät. Keinu meillä on ollut epävarma aina ja siltä Lysti ponkaisee viimeistään samalla hetkellä, kun kolahdus kuuluu. Niin kävi nytkin. Kontaktien varmistelujen vuoksi rata ei ollut kovinkaan jouheva, koska en ennättänyt ohjaamaan mutkapaikkoja. Siinä kontakteihin keskittyessä ja nollan havittelun jäädessä sivuosaan tuli kuitenkin 0, aika noin -3.97 (voittaneella bortsulla noin -12 sek.) ja sijoitus 9. Maistuihan se makealta. :)

Hyppäri oli aivan hurlumhei-meininkiä. Kovistelin lähdössä ja koira jotenkin kuunteli, mutta jo kolmas este oli väärä putki ja uudella kiekalla samassa kohtaa taas väärä putki. Vauhtia ja intoa piisasi. Kepeiltä lähtien loppurata mentiin kuten tuomari oli suunnitellut ja ihan kiva fiilis jäi. Kylmyys jäi mieleen ja huurtuneiden rillien läpi maailmaa katsoessani toivoin kovasti kesää.