Kuvahaaste

Sirkku haastoi meidät: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haasta sen jälkeen seitsemän blogia tekemään sama! En haasta nyt ketään, mutta mielestäni jokainen lukija voi vapaasti tarttua haasteeseen. 

Metsäreissut

Uimareissut

Tottelevaisuus

 

Hotelli

Agility

Agilitykisat (c) Tommi Mikkonen

Tossueläin

Better Be Good To Me

Olen ollut pienoisessa treenilamassa ja suonut sen itselleni. Yksi iso projekti vie edelleen energiaa ja aikaa. Elokuisen töiden alkamisen jälkeen selkä reagoi heti. Vapaa-ajalla voin olla mahallani koneen äärellä just sopivasti. Töissä en voi lähteä koneen ääreltä litomaan, kun siltä tuntuu, minkä selkä k-o-s-t-a-a. Vaikka olen tuplannut kipulääkkeet, olen taas kuin kävelevä zombie viime yön kolotusten katkaisemien unien jäljiltä. Hermosärky vihloo polvitaipeisiin, mikä hankaloittaa kävelyä. Valvomisia paikkaan päiväunilla, koska en kerta kaikkiaan pysy hereillä. 

Olen miettinyt Lystin elämänlaatua, silittänyt sitä iltaisin, katsonut, kuinka sen silmät syttyvät, kun lähdetään ulos ja päättänyt, että yksien tassujen takia ei vielä luovuteta. Yksi kesä on taas taisteltu ja helpottava talvi on tulossa (jos ei lasketa kylmähaavaumia). Tina Turnerin Better be good to me piti kuunnella useampaan otteeseen, jotenkin osui taas kerran.

Lysti ottaa tarkasti sivuttaishypyn ja joku on oppinut siirtymään pois edestä
takaakierron jälkeen. (c) Johanna Kiviharju

Se valivali-osiosta. Ugh.

Hyvää: "Takapihan" pelto on niitetty. Kävin siellä eilen ja tänään Lykyn kanssa tottistelemassa: seuraaminen, jäävät, luoksetulo suoraan ja pysäytyksen kera. Olohuoneessa olen treenannut kaukoja harjanvarsi Lykyn takajalkojen edessä. Takapalkan kanssa kaukojen treenaus ei vaan onnistu, ellen halua joskus esitellä S:n mallista koiraa, jonka pörröistä takaraivoa tuijottelen katsekontaktin sijaan. Olen päässyt kaukenemaan koirasta jo 1.7 metrin päähän. Tätä menoa olemme vuonna 2015 tokon avoimessa luokassa, mutta minulla ei ole kiire. Eikä varmaan Lykylläkään. Toistoista tulee sen verran hyvää liksaa, että Lykky on valinnut tuntipalkan urakoinnin sijaan.

Tänään keksin, tai en oikeastaan keksinyt, vaan toteutin Maijan fiksun ajatelman. Jos Lysti ei kerran kestä oikeaa nurmikkoa, miksen treenaisi sitä hallin keinonurmella. Nappasin siis Tikki Tikkensdorfin matkaani, pissitin hallin ulkopuolella ja annoin sen hölkötellä itsensä lämpimäksi esteiden välissä. Sillä on siis tassut taas ummessa ja jos ei altistu ruoholle, tienvarsikasveille, tiesuolalle, maaperähomeille tai puuvillalle, tassut pysynevät kunnossa ilman tossujakin.

Minulla oli selkeä treenisuunnitelma, mutta koska hallilla oli valmis rata, fiilistelin sen kertaalleen läpi. Vedätin Lystiä huolella. Jätin sen suorittamaan esteitä, samalla kun painuin kohti seuraavia. Koiruus tuntui oikein hyvältä ja onnistuneen radan jälkeen iloitsin osaamisestamme ja nautin Lystin innosta. Jossakin luki kivasti, että miksi sitä aina miettiä asioita, mitä ei osaa. Voisi ihan oikeasti nauttia niistä asioista, mitä on opittu.

Varsinaisena treeninä harjoittelin keppikulmia. Sunnuntain kisojen hankala keppikulma (alla) olisi hoitunut, jos olisin luottanut koiraan, lähettänyt sen vaan lähtöhypyn takaa kepeille. Näitä hankalia takaperoisia avokulmia nyt harjoittelimme eri puolelta lähettämällä. 

Lisäksi harjoiteltiin keppien hakemista. Vein koirani muiden esteiden taakse, 15 m päähän kepeistä ja hoin "pujo", millä Lysti löysi kepit. Kivaa oli sellainen.

Zeljko Goran koulutuksessa muistin, että olen Lystille opettanut aikoinaan oikean ja vasemman. Nyt treenasin hyppyjen jälkeistä kääntymistä. Oikea oli oikein helppo, vasemmalle kääntyessä kerran kääntyi myös oikeaan. Muistaisinpa joskus kisoissakin hyödyntää Lystin taitoja. Lisäksi lähetin Lystiä kauempaa takaakiertoon. Hyvin se haki.

Vahvistin vielä puomin ja A:n oikean paikan leijeröimällä keppien takaa ja palkkaamalla ruhtinaallisesti, kun koira loksahti 2o2o:iin. Ei se erehtynyt kertaakaan.

Tossuista vielä. Lysti on käyttänyt tossuja, joita Suomessa on myynyt yksi nettifirma, jonka kauppa on ollut kiinni keväästä. Olen usealla tavalla tavoitellut firmaa siinä onnistumatta. Löysin tossuvalmistajan sivut. Firma on Torontossa. :D Sieltä on tulossa täydennystä Lystin tossuvalikoimaan. Entiset alkavat olla puhki.

I'm still standing

Lystin kanssa kisasin kolme rataa a'la Mujunen.

Eka radalla tiesin hankalaksi kohdan, jossa slalomin jälkeen kuului mennä U-putken lähimpään päähän, mutta koiran kuono osoitti hypyllä väärään. Yritin vastakäännöstä, muttei auttanut, Lysti oli väärässä putkensuussa. Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt yrittää ennakkoon kääntää enemmän. Muuten rata oli nolla. Lysti ei varastanut lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli hyvin. Oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen.

Toisella radalla oli tämmöinen alku:

Vaikka vekkasin Lystiä ennen kolmosta ja käytin vastakkaista kättä ja sanoin nimeltä, koira vilkaisi minua, mutta valitsi kuitenkin putken. Radalla tehtiin muuten nolla. 

Kolmas oli hyppäri, missä oli eka hypyn jälkeen hankala kulma kepeille, minkä jälkeen kolme suoraa putkea peräkkäin ja perällä takaakierto. Sitten rata kulki suorien putkien välistä eri suuntiin, minkä tiesin putkihakuisen koiran kanssa hankalaksi. Kepeillä meiltä tuli vitonen. Lystiä en saanut välistävedossa haltuuni ja sen jälkeen yksi putki houkutti liikaa, joten hyl siltäkin radalta.

Auton mittari näytti 23 ja ravirata oli aukea hiekka-aavikko, johon aurinko toden totta paistoi. Oli kuin heinäkuussa. 

Lystin kanssa oli kiva mennä. Harmittaa, että sen kanssa ei olla päästy treenaamaan tassujensa takia, joten minkäänlaista kehitystä ei pääse tapahtumaan. Taantumista vain. Ja jos totta puhutaan, olen viime aikoina miettinyt, onko koiralle oikein elää 5 kk vuodesta tossut jaloissa ja välillä tossuista huolimatta olla ihottumarakkuloilla - ja siksi pahimmillaan kahdella tai kolmella jalalla linkkaava. Kuin olisi kavioton hevonen. :(

Otsikko tuli Elton Johnin I'm still standingista. Jos on 80-luvulla harrastanut aerobicia, huomaa videolta tutun näköisiä trikoita. Huoh. :D

Sarjakuvia

Elksiivi on piirtänyt tällaisia. Hän on antanut luvan näiden julkaisuun. Koskettavat, haluan siksi jakaa nämä kanssanne. (Lisäys: Onneksi eivät ole henk.koht. nyt ajankohtaisia.)

Tässä on enkelikoira Allun enkeliopaspalvelua:

Tämä ei selityksiä kaipaa:

Vesi roiskuu

Niagarani. Metrin korkeusero.

Auringonvalo paistaa hiekka- ja kivipohjaan puiden välistä.

Tässähän voi ravata.

Tarkennan: laukata.

Luontokävelyjä

Poika kysyi, onko minuun iskenyt himo pukea koiria. Ei tosiaankaan ole, mutta Lysti-paran tassut ovat suutuksissa. Se niitä järsisi, joten tossut on pidettävä sisälläkin. Lykky puolestaan kulkee housuissa. Jos ei lasketa Lykyn kaukokäskyharjoituksia olohuoneen matolla, ollaan vain oltu. Olen nauttinut aikatauluttomasta  vapaa-ajasta. 

Tänään lähdin puolen päivän jälkeen molempien kanssa kävelylle. Etenimme sankan metsän siimeksessä puron vartta pitkin, veden solinaa kuunnellen. Solina voimistui kohinaksi. Näin kaukana vesihöyryä, jota puiden läpi siivilöitynyt auringonvalo valaisi. Oli lämmintä ja olo kuin viidakossa, liaanit vain puuttuivat. Kohina lisi ja kohta olin noin metrisen vesiputouksen vierellä. Voi viude! Sinne on käveltävä uudelleen kameran kanssa. Paluumatkalla Lykky kahlasi kirkkaassa purovedessä ja joi virtaavaa vettä. Pohja oli hiekkaa ja hioutunutta kiveä. Lysti piehtaroi sammalissa. Oli aivan ihanaa. En tiedä, mikä symbioosi koiriin iski paluumatkalla, mutta ne kävelivät vieri vieressä. :)

Jatkossakin elämää on rytmitettävä niin, että pitkät kävelyt ovat useammin mahdollisia. Tekee hyvää jokaiselle.

Lepoa, agilitya ja fysioterapiaa

Viikonlopun ja vielä maanantainkin huilasimme kaikesta treenaamisesta, käytiin parilla pidemmällä lenkillä. Bulla-naapuri kävi jututtamassa, oli pahoillaan ja kysyi jäikö Lykkyyn jälkiä. Ei jäänyt. Bullastakaan ei ollut löytynyt vaurioita eikä sen leikkaushaava ollut revennyt. Säikähdyksellä siis selvisimme.

Tänään kävin Lystin kanssa fysioterapiassa. Se liikkui käynnissä ja ravissa notkeammin kuin viimeksi. Käsittelyssä lapojen tienoilla on edelleen jäykkyyttä, mutta vähemmän kuin viimeksi. Kaulan alaosa oli nyt hyvä (viimeksi jäykän oloinen). Selässä ei muuten ollut ihmeitä. Reisissä oli jännitystä, joka laukesi nopeasti. Ft epäili, että Lysti jännitti jalkojaan muuten ja rentouduttuaan jännitys hävisi. 

Aluksi pöydällä Lysti oli kuin kyljelleen tiputettu leluhevonen, ylemmät jalat sojottivat suorina ilmassa. Sitten se rentoutui ja oli paljon lunkimpi kuin viimeksi. Kolahduksista se nosti päätään, mutta ei ollut ryntäämässä pois pöydältä. Lopuksi sillä ei ollut mikään kiire nousta ylös. Ohjeeksi saatiin jatkaa punnerruksia, joihin lisätään sivuttaisliike. Jälki saattaa lisätä lapojen kiristystä, joten siitä voitaisiin kokeeksi huilia. (Perussyy lapaongelmalle on suorahko etuosa.) Agilitylle ei ole esteitä, paitsi nyt pidetään kaikesta rankemmasta muutama vuorokausi lepoa käsittelyn vuoksi. Noin 6 viikon kuluttua on seuraava eli kolmas kerta. Koira tuntuu reagoivan hyvin hoitoon. 

Sen jälkeen olin agilityvalmennuksessa Lykyn kanssa. Rata oli 3. luokan tasoa. 

• Pyöristä kulmia pyörittämällä koiraa itsesi ympäri. Se on niin isohyppyinen, että muuten joutuu vaikeisiin tilanteisiin 90 asteen kulmissa. 
• Persjättö sujui hyvin.
• Rinnakkaisia hyppyjä voin ohjata laakealla valssilla.
• Takaakierrossa muista jalka ja rintamasuunta kunnolla.
• Päällejuoksussa jätä Lykylle tilaa - hyppää tiukasti muutenkin. Muista oma rintamasuuntasi! Puolustus: alkuun muistinkin, mutta yhdessä kiperässä kohtaa unohdin.
• Linjaa tarvittaessa. Nyt putkesta tultiin hypylle, jolta seuraavaan putkeen. Jos olin edeltävän putken suulla vastaanottamassa ja linjaamassa, Lykky hyppäsi kauniisti kohti seuraavaa putkea. Jos olin lähempänä hyppyä, se ehti käydä ottamassa laukka-askeleen lähellä minua ja joutui korjaamaan suuntaa.
• Jos rima tipahti, keskeytettiin rata. Aluksi Lykky olisi kaahannut ja koonnut huonosti itseään, mutta näin tarkensi hyppyjään. Pystyin oikeasti juoksemaan edellä persjättöön jne. ja koira piti rimat ylhäällä. Huoh. 
• Muista pitää vakaat kädet ja vältä äkkinäisiä ryntäyksiä ja jarrutteluja - herkkänä koirana Lykky reagoi heti.

Rataa saatiin tehtyä pitkiä pätkiä rapean ja siistin oloisesti. Jäi taas selkä olo ja hyvä tuntuma. Tuolla koira saa treenata juoksuhousuissa. Muuten agilitytauko Lykyn kanssa jatkuu.