Keskiviikkona pääsin taas mukaan Giblin sädetyksen esivalmisteluihin. Kanyyli oli jälleen liikkunut tai laskimo jotenkin inflammoitunut. Nukutusaine kirveli. Taas säälitti koiraparka. Ihmettelen, että Gibli ei ole purrut vieläkään ketään. Lääkettä ehti mennä sen verran, että Gibli nukahti. Sitten etsittiin seuraava suoni, mihin laittaa kanyyli. Se löytyi takajalasta. Koska Gibli alkaa olla kanylointitilanteissa ahdistunut, aloitettiin tratsodoni-tabletti 3 tuntia ennen hoitoja. Se on siis ihmisten unettava masennuslääke, jota käytetään eläimillä ahdistuksen poistamiseksi. Hain sen klinikan apteekista sillä välin, kun Gibli oli sädehoidossa.
Uuden kanyylin kanssa sai liikkua normaalisti, joten kävimme illalla dyyneillä kävelyllä. Ajattelin Giblin päälle tekevän hyvää päästä vähän humputtelemaan. Gibli halusi mennä uutta polkua metsän reunassa, joten kävelimme sitä pitkin sitten. Gibli oli irrallaan, kuten muutkin koirat. Olin varuillani - kaikki koirat eivät ole kohteliaita. Gibli nautti. Jotenkin arvasin, että Gibli tulee jalkojen väliin, kuten usein kisoissa hyvän startin jälkeen. Kamera oli valmiina ja tässä on tulos: Video.
Torstaina eli tänään pääsin myös mukaan Giblin kaveriksi. Tratsodoni auttoi ehkä vähän Giblin ahdistukseen. Jälleen kanyylin ympäristö vuoti. Kanyyli kuitenkin veti jotenkin, joten Gibli sai ei-kudosta-ärsyttävää nukutusainetta ja nukahti. Seuraava kanyylin paikka löytyi vasemmasta takajalasta. Tarjouduin pitämään liikunnan minimissä illalla ja perjantaiaamuna. Kokeillaan sitä, jospa ei taas huomenna tarvitsisi etsiä uutta suonta. Anestesiologi selitti, kuinka tyypillistä on, että säteilytyksen loppua kohden suonet eivät vaan enää kestä, jos oikein ymmärsin, niin jotenkin ne inflammoituvat tippapaikasta.
Vielä olisi 3 sädetystä jäljellä. Iho kestää yhä. Siinä ei näy vielä mitään eikä Gibli osoita mitään huomiota sädetyspaikkaa kohtaan. Muuten koira alkaa olla kuin tilkkutäkki ajeltuine kanyylipaikkoineen.
***
Ei ole tippaakaan koti-ikävä. Vaikka tällä matkalla on surullinen pohjavire, tässä on silti paljon hyvää. Ilman Gibliä ei olisi tullut tätäkään koettua.
Elämä on helppoa. Aamuisin ulkoilutan Giblin hotellin ympäristössä, sitten ruokin Giblin ja käyn aamiaisella, vähän vaihtelevassa järjestyksessä. Giblin ruuan ja nukutuksen välillä täytyy olla 6 tuntia. Teen töitä, sitten ulkoilemme ja lähdemme säteilytykseen. Matkaa on vartti per sivu. Sieltä palattua käyn yleensä lähikaupassa. Seuraavaksi Gibli ottaa päiväunet, välillä minäkin. Sitten taas ulkoilemme ja syömme. Illalla luen kirjaa tai katson netistä jotakin.
 |
| Päiväunien jälkeen kuva arki-elämästä. |
On ihanan vaivatonta. Jos huoneessa olisi pyykinpesukone ja mikroaaltouuni, en muuta kaipaisikaan. Aloin pohtia, mihin ihmeeseen aika menee kotona? Mitä turhaa siellä teen? Ja entä jos jatkossa tosiaankin olisimme muualla kuin Suomessa osan vuodesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti