Myö ollaan jumpattu ja tottisteltu ja agiloitu

Kattila on vaihdettu pienemmäksi, 4-litraiseksi. Lykylle vaihto ei aiheuttanut ongelmia, mutta Lystin pitää vielä treenata. En ole aikeissa laittaa koiriani tulille (...), vaan seisovat pohjan päällä. Lykyn vartalonhallinta on kehittynyt kovasti sitten teiniaikojen.

Lykyn kanssa tottistelin pihakadulla. Tämä pitäisi ottaa vakio-ohjelmistoon, vaikkei tällä saralla kisatavoitteita olekaan. Häiriönä toimivat naapurin lapset, joista 3 pelasi sählyä ja kaksi miekkaili lumilinnan ja -tunnelin luona. Seuruutin, peruutin, tein jäävät, vaadin sivulla kontaktia. Palkkasin patukalla. Lumilinnalapsia nauratti ja he katsoivat uteliaina. Lykky loi heihin pitkiä ja innokkaita silmäyksiä, joista ei valitettavasti saanut palkkaa (koska halusin sen pysyvän kontaktissa).

Sittemmin kävin Lykyn kanssa kävelemässä meditatiivisesti. Kävelin puolet normaalia hitaammin. Hihnan kuului pysyä löysällä. Välillä käskin Lykyn kulkemaan takanani. Koiralle kasvoi entistä isommat korvat päähän ja lenkki tuntui hyvältä (ainakin minusta).

Tässä välissä piipahdin Lystin kanssa agilityhallilla. Ratana oli sama, mikä torstain treenissä. Eka yrityksellä tuli harmittava kielto piiloputkelle, toisella yrityksellä tehtiin nolla. Kontaktit olivat oikein hyvät. Harjoiteltiin hankalampia keppikulmia ja tiukempia käännöksiä. Huomasin taas, että Lysti ei ilmassa käänny. Se on käännettävä ennakkoon ja se systeemi pelaa. On se ihme, että pitää sama pyörä keksiä uudelleen kerta toisensa jälkeen.

Treenin jälkeen Lysti piehtaroi lumivallien seinämiä vasten. Kätevää, ei tartte mennä kyljelleen. Riittää, että kallistuu 20 astetta.

Kuminauha-flow + iltalisäys

Lykyn kanssa kertyi 1,5 viikon mittainen tauko agilitysta. Tänään valjastin sen kaverikseni ryhmätreeniin, jonka veti Marja, jonka valmennusryhmässä treenaamme myös.

Ensin lämmiteltiin ja harjoiteltiin ketteryyttä maatikapuilla. Se tuntui herättävän sopivasti.

Rata pyöri hauskasti. Piirsin luonnoksen. Saattaa olla, että 17-21-23 tilalla oli 2 hyppyä ja mittasuhteet heittävät myös. :D No, 2:lle jaakotuksen tapainen, neloselle sopiva vekkaus renkaalle. 7:lle vastakäännös. 11-kepit Lykky pujotteli itsenäisesti loppuun, jotta ehdin ajoissa kääntämään sitä ennen 13. hyppyä enkä ottanut päin polvia putken jälkeen. Hypnotisoin taas Lykyn ennen ratoja. Tavoite oli selvä: nolla.

Eka yrityksellä mentiin muurille saakka nollalla. Sitten kalikka tipahti: aavistuksen hidastin juoksuani ennen puomia. Kun jatkossa sanoin puomikäskyn ajoissa ennen muuria ja juoksin samaa vauhtia, ongelmia ei ollut ja Lykky täsmäsi hienosti tassunsa ylösmenolle. Muista tämä! Eka yrityksellä toinen rima tippui hypyllä 18, tällöin katseeni haki jo putkensuuta. Älä unohda katsetta! Hain myös oikeaa kääntökulmaa 22:lta 23:lle. Liian tiukalla käännöllä Lykky ajautui ohi, liian löysällä se oli 9:llä.

Toisella kierroksella mentiin nollalla 22:lle saakka. Sitten käänsin liian löysästi ja Lykky oli 9:llä. Toinen yritys tuntui tosi hyvältä: Lykky kulki kuin kuminauhassa. Mielestäni rytmitin ja pidin ohjauksen rauhallisena. Olin jostakin syystä varma, että se osaa ja me osaamme. Pujottelu ja kontaktit sujuivat justiinsa. Muistin korjata kaikki paikkauskohdat ja niin tuuletin maalissa nollaa. Upea Lykky, upea flow ja niin herkkää. Rata ja onnistuminen tuntui koko kropassa, uskomatonta.

Kattilatemppumme alkaa olla valmis. Molemmat koirat ovat taas katsoneet toisiltaan mallia ja kilvan taiteilevat kattilan pohjan päällä neljällä tassullaan. Videota on joskus luvassa.

Iltalisäys: Lykyn kanssa Se Kuminauha on seitinohutta materiaalia, mutta ei seitinkestävää. Yksi sadasosasekunnin vilkaisu ja *raks*. Taika on hävinnyt kuten Tuhkimon puku keskiyön kellonlyöntien jälkeen.

Fysioterapia ja pari kuvaa

Tänään on tuullut melkoisesti. Olemme silti ulkoilleet, kuten eilenkin. Treenattu ei olla mitään, paitsi Lykky omalla pedillään oloa myös haastavammissa tilanteissa.

Tänään Lykky sai fysioterapiaa. Eipä siinä ihmeitä ollut. Käsiteltävää taisi olla rintarangan alimpien nikamien kohdalla. Reisilihaksistaan Lykky sai erityiskehut. Saatiin pari jumppavinkkiä jalkoja varten. Seuraava käsittely riittää esim. parin kuukauden kuluttua. Kiltti Tiina tsekkasi myös Lystin kainalon ja olkavarren. Ei hänkään siellä enää mitään poikkeavaa tuntenut. Lysti vaikutti pettyneeltä, kun käsittely jäi vain tunnustelutasolle.

Otin pari sisäkuvaa. Ensin olin julkaista kuvat Fb:ssa. Aloin sitten lukea tarkemmin käyttöehtoja ja onhan ne aika kovaa kamaa. Olen luvannut Fb:lle tekijänoikeussuojan alaisen sisällön, kuten kuvien ja videoiden osalta ei-yksinomaisen (?), siirrettävän (?), alilisensoitavan (?), maksuttoman (tämän ymmärrän), maailmanlaajuisen tekijänoikeusluvan käyttää mitä tahansa tekijänoikeussisältöä, jonka julkaisen Facebookissa tai sen yhteydessä. 

Ei sillä, että nämä menisi Koira-Voguen kanteen, mutta laitan silti vain tänne.

Toimintaelokuvan tähti Lystikki

Lykyn bravuuri: "Vatsa sisään, rinta ulos."

Siedätystä ja kuvia

Nyt on korkattu kolmas eli vahvin siedätysainepullo. Pistin sitä Lystiin aamulla 0.3 ml. Poika puki Lystin reaktion sanoiksi: "Eiks sulla mitään vahvempaa ole?" Jatkossa annos nousee 1.0 ml:aan ja pistosväli harvenee kuukauteen, paitsi pullon vaihtuessa väli on 2 viikkoa. Nykytietämyksen mukaan hoitoa ei kannata lopettaa, mikäli se koiralle auttaa. 

Oli luvattu aurinkoista säätä pitkästä aikaa. Ensimmäisen valonpilkahduksen jälkeen vietiin Lykky vieheleikkiin. Just kuvausajan oli pilvistä. Myöhemmin pihalla paistoi jo aurinkokin.

"Ahaa, vieheleikkiä luvassa."

"Siinä se menisi."

"Katso nyt, en näe koko viehettä."

"Tämä se tekee gutaa."

Lystin vuoro

Tikkinen hurjana

Ulkoilua ja agilitya

Selkäni petraa hiljalleen. Vasemmassa alaraajassa alkaa tunto pysyä paremmin ja vihlominen on vähentynyt. Paikoillaan on aika vaikea olla, joten kävin tänään kävelemässä Lystin kanssa hitaasti jäällä, sitten Lykyn kanssa hitaasti pellolla. Lykyn hihnakävelytin vielä erikseen ja palauttelin sille oikeaa asennetta. Selkävaivaisena on helppo puuttua jokaiseen pikku poikkeamaan. Lykky vastasi hienosti ja olin ylpeä.

Illalla otin Lystin mukaani agilityharjoituksiin. Siellä mentiin tuttua rataa, pienissä pätkissä. Hiottiin taas 7. hypyn käännöstä. Minulle vastakäännös oli helpoin. Lysti ei pienesti kääntynyt millään. Treenattiin myös pakkovalssia hypylle 11, siinäkin kuuluu rytmittää! 21. ja 28. pyöritys sujuivat nyt hyvin. Lysti täytyy pitää kiinni niin pitkään, että varmasti kokoaa. Muuten se otti hyvin kontaktit, mutta puomin alastulolta loikkasi kerran. Hyvillä mielin tultiin kotia.

Unohdin mainita, että yritin siedättää Lystiä hallin portaisiin. Lystiparka yrittää päästä ne aina yhdellä loikalla, mikä on mahdotonta. Pystyi se syömään, kun etutassut olivat portailla ja takatassut maassa. Se pelkää myös hallin tuulikaapin mattoa. Sitä en ole siedättänyt, se aina unohtuu. Joskus vielä.

Helppoa liikutusta

En ole kokenut ihmeparantumista. Puutuminen on ehkä vähentynyt. Koirat ovat päässeet vuorotellen hiitaaiillle kävelyille. Lisäksi ne ovat tasapainoilleet kattilan pohjan päällä. 

Tänään kävin Lykyn kanssa hallilla. Koira saa siellä hyvin liikuntaa ja omistaja pääsee vähemmällä. Palkkasin nakeilla tai vieheellä. 

Suoritettiin 2-4 esteen pätkissä Harrin sunnuntaista rataa (kuva radasta ed. postauksessa). Laitoin osan rimoista 65 cm:iin. Lykky irtoaa kauempaa takaakiertoihin kuin Lysti, se on etu. Se kääntyi 7:lla hyvin. 9. hypyn ohi sain sen monta kertaa, lopulta merkkasin hypyn edessä. Ihan lopussa koira olisi lähtenyt puomilta ennen aikojaan, sitä treenasin niin, että leijeröin hypyn taakse. Näitä otettiin muutama. Putkella harjoittelin putkijarrua. Lopuksi leikittiin vieheellä vielä hangessa. Koira tykkäsi.

Harrin valmennus

Eilen ainut asento, jossa ei koko ajan sirittänyt ja koskenut jalkaan, oli selinmakuu. Kaduin, etten ottanut loppuviikosta tarjottua sairauslomaa. Mietin jo, pitääkö lähteä päivystykseen, mutta kun ei ollut sietämätöntä ja jalat toimi, vedin kipulääkettä ja nukuin aamuun. Herätessä vihlonta ja siritys oli poissa, joten lähdin Harrin valmennukseen ajatuksella, että harjoitellaan tarvittaessa para-agilitya. Liikuntahan ei itsessään ole kiellettyä, kunhan ei tee sellaista, joka selvästi pahentaa. Otin Lystin, joka on kevyempi ohjattava.

(c) Harri Katainen

Ekalla 6 min jaksolla mentiin pidempiä pätkiä tuntemuksiani kuunnellen. Alkuun olin kaavaillut hypyille 2-3 japanilaista ja se tuntuikin parhaalta, kun sain vauhdin osumaan. Lysti oli nopeampi kuin muistinkaan - tai joku hitaampi. Siitä ehti persjättöön ennen vitoshyppyä eikä koira hakenut putkea. Lysti on tässä suhteessa edistynyt kovasti. Seiskalla käännös venähti. Puomin leijeröin A:n "alapuolelta". 21:lla Lysti kääntyi hyvin, kun vekkasin tarpeeksi etukäteen. 28:lla sama juttu. Mutta lipsuin alastulokontaktien suhteen tässä sessiossa, mikä on kamalan epäreilua koiralle.

Toisella 6 min jaksolla otettiin minulle kevyempiä kontakteja. Lysti pysähtyi nyt hyvin, mutta olen opettanut sen irtoamaan liikkeestä ja vaikka millä käskyllä. Tein taas miljoonannen kerran päätöksen, että olen mustavalkoinen ja vapautuskäskynä olkoot seuraava este kuten Lykylläkin.

Kolmas jakso kesti pari minuuttia. Siinä hiottiin 7. hypyn käännöstä. 

Luennolle en enää jäänyt, koska en kestä olla paikoillani. Autolla-ajo alkaa vihloa takareiteen 5 minuutin kohdalla. Monilla vastaavanlaisilla selkävikaisilla on samaa.: paikoillaan ei voi olla, mutta juoksemaan pystyy. Ilmeisesti juostessa selän asento on suotuisa ja lihaspumput kierrättävät verta hermoillekin. Siinä sitä kunto kasvaa. Pitää kiertää kauppaan mennessä muille varoitukseksi vilkkuvalot otsan ympäri. Ehkä voisin myös ulista uuaaauuuaaa tai jotakin vastaavaa.