Lykky 4 vuotta

Onnea syntymäpäivänäsi rakas lämminverinen kisaratsuni ja kotona läheisyyttä rakastava samettiturkkinen nahkamaha!

Antoine de Saint-Exupéry sen kirjoittaa:

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.

- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni. Ja hän tuli taas ketun luo.

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, Pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni... Pikku prinssi toisteli paremmin muistaakseen. 

Pentuna

Pari viikkoa sitten Lykky tuli kainalooni, kun olin koneella.

Melkoista häiriötä ja kontakteja

Tänään kävin testaamassa Lykyn kontaktit, koska se maanantaina pysähtyi A:n ylösmenolle. Etenemiskatkos oli poistunut ja koira teki mainioita toistoja kaikille kontakteille. Alastulon vapautus on luisunut katsekontaktista vapautumiseen. En ole enää vakuuttunut, onko se kovinkaan huono asia. Miksi just kontaktilta vapautuminen ei saisi olla vartalo- tai katsevihjeen varassa? Tosin palauttelin koiraa suullisen käskyn suuntaan tekemällä persjättöjä ja valsseja, kun se oli kontaktilla.

Piti pitkästä aikaa testata, miten Lykky suhtautuu häiriöihin agilityssa. - Olen tyytyväinen sen työmoraaliin.

Ulkona on edelleen hirvittävän liukasta. Vaikka itse pysyn nastoilla pystyssä, koirat eivät, enkä halua yhtään liukastumisvammaa tähän huusholliin. 

Valmennusprojektissa

Olemme Lykyn kanssa seuran valmennusohjaajaprojektissa mukana ja siksi olemme käyneet Marjan opissa säännöllisesti. Tänään katsottiin, missä mennään ja videoitiin treeni.

Meidän teemamme on ollut sopiva vire sekä koiralla että minulla. Lykyllä pohjana käytetään Marian oppeja, erityisesti vieheleikkiä. Itselleni pyrin rakentamaan sopivan mielentilan tekemällä kunnollisen ratasuunnitelman ja tavoittelemalla rauhallisen ohjaamisen tunnelmaa. Tavoitteena on ehjä kokonaisen radan ohjaus, mistä on nostettu esiin luotto koiraan, rytmitys ja oikeat ohjausvalinnat.

Video on tässä. Ekalla kerralla ohjasin, kuten olisin ohjannut kisoissa. Myöhemmin kolmosesteen ohjausvalinta muutettiin.

Harjoitus poiki A:n ylösmenojen kontaktien vahvistukset. Lykky ei A:lla kestä yhtään vedätystäni. Lisäksi ylösmeno alkoi pykiä, kuten syksyllä kerran. Tosin pariin viikkoon ei olla kontakteja tehtykään ja lisäksi aiemmin olen teettänyt niitä lähinnä puomilla koiraa säästääkseni. Videolta huomaan myös, että kontaktilta vapautus on vähän epämääräinen.

Joka tapauksessa treenistä jäi hyvä mieli - ei vähiten siksi, että tilaisuudessa oli positiivinen tunnelma.

Tämän jälkeen ajoin Lystin kanssa Saimaan rannalle. Lämpimien ilmojen ja vesisateiden myötä hanki on kadonnut. Jos rannasta yhtään poikkesi, alkoi jää rutista jalkojen alla ja vettä nousi jään pinnalle. Alkoi hirvittää, pitääkö varustautua uimaan (ja arkkuun), joten "kirmaamme vapaina horisonttiin" -lenkki jäi lopulta samoiluksi rannan tuntumassa.

Lystillä on ihanan lempeä oma ilmeensä. 

Tätä se rakastaa.

Lykky treenin jälkeen. Koiraa nopeasti vilkaistuani luulin ensin,
että pää on oikealla, että onpas se lysähtänyt. ;)

Lysti-agilitya

Ulkona on harvinaisen haastavaa pysyä pystyssä. Jäätikön päällä kelluu 5 cm vettä ja lisää tulee taivaalta. 

Otin Lystin mukaani hallille. Menin sen kanssa eilistä rataa. Treenasin medikoiran treenien välissä. En nostanut rimoja, mutta renkaan nostin maksikorkeudelle.

Aluksi Lysti oli vallaton ja vaikka luulin ohjaavani sitä jämäkästi, se vähät välitti, vaan lipesi toistuvasti ohjauksestani putkiin. Pakkovalssista se tuli syliin riman yli (tässä oli ehkä ohjauksessakin vika) ja takaakierron jätti hyppäämättä. Tiukasta käännöshypystä valui seuraavaan putkeen. Sitten *pim* muistin, että Lysti kaipaa talvisodan henkeä ja koira tokeentui. Ja tehtiin rata nollalla läpi: Lysti osasi pakkovalssit, takaakierrot, haki oikeisiin putkiin, pyöri yhden siivekkeen ympäri, vetäisi välistävedot japanilaisittain, pussin jälkeen tuli ohjaukseen (hypylle kahden putken väliin) ja kääntyi hienosti "vasen"-käskyllä ja viskiltä kepeille. :)

Treenasin vielä yhden hankalamman keppikulman ja putki-puomierottelun. Sitten riensimme hankeen tarpomaan ja piehtaroimaan. Tai minä en piehtaroinut, mutta Lysti siitäkin edestä.

Jäällä ja treeneissä

Lystin oireilu jäi onneksi yhteen päivään. Tiistaina annoin sen huilia ja uskalsin tökätä niskaan siedätyslientä. Eilisiltana olimme kahdestaan Saimaan jäällä. Oli pimeää, lumi valaisi sen mitä valaisi. Lysti nautti vapaudestaan - ja minä myös. Lysti otti oikein vauhtia syöksyessään piehtaroimaan ja liukui kyljellään ennen varsinaista selän hinkkausta.

Tänään nappasin Lykyn matkaani ryhmätreeniin. On kyllä kivaa, että nykyisin ohjaajatkin lämpätään ennen treeniä. Taas stepattiin maatikapuilla erilaisia askelluksia ja otettiin vetoja. Niiden jälkeen ei mistään kirraa radallakaan. 

Lykyn kanssa mentiin vain yksi kierros, koska minulla oli kiire pilatekseen, joka sattumalta oli siirtynyt samalle päivälle. 

Rata oli sama kuin alla videolla. Yritin nollatreeniä heti alkuun, muttei sujunut. Juoksin jo pakkovalssiin väärältä puolelta. Ohjaamiseni oli jotenkin höseltävää ja välistävetokohta japanilaisittain ei sujunut eka kerralla. Treenattiin päällejuoksut kohdalleen. Ennen rengasta ohjasin Lykyn toista kautta hypylle. Ennen keppejä turvauduin viskiin, joka toimi. 

Jotenkin sain itselleni oikeanlaisen rauhan ohjaukseen "tee sinä Lykky siellä osuutesi, minä siirryn rauhassa seuraavaan paikkaan" ja kas - ei tullut yhtään rimaa alas, Lykky vastasi ohjaukseen kuin unelma ja oltiin nollalla maalissa. Tuon tunteen kun taas muistaisin. 

Hei taas.

- "Eläinlääkäriasema."

- "Lystin omistaja täällä taas terve. Lysti vaikuttaa aika tuskaiselta ja se pitäisi varmaan katsoa. Se söi aamulla normaalisti, mutta sen jälkeen se on liponut suutaan kuin sitä närästäisi. Piimä ei auta. Lisäksi se venyttelee toistuvasti eikä asetu aloilleen. Kulkee selkä köyryssä ja välillä vapisee. Laskin sen ulos ja se kävi hankeen makaamaan, ei ole tehnyt sellaista ennen. Ja nyt teki sen kahdesti."

Päästiin pian eläinlääkäriin, samalle lääkärille, joka vastaa Lystin sisuskaluista muutenkin. Hän seuraa haima- ja vitamiiniarvoja ja vastaa siedätyshoidosta. Lysti tutkittiin kuonosta häntään. Selässä ei ollut mitään kipuun viittaavaa, ei reflekseissäkään. Maha ei aristanut sitten millään, mikä soti haimatulehdusepäilyäni vastaan. Syke oli vähän korkea, mutta selittyi jännityksellä. Limakalvojen väri oli ok. Vierasesinettä ei pitäisi olla. Toinen epäilyni oli närästys. Diagnoosiksi jäi närästys ja syyksi ehkä kaurapuurokattilan jämä, jonka Lysti sai Lykyn jäljiltä käsiinsä.

Lysti sai piikkinä kahta eri mahalääkettä: H2-salpaajaa ja pahoinvointiin ja mahakipuun auttavaa lääkettä. Jos vaiva ei rauhoitu, katsotaan koira tarkemmin. 

Kotimatkalla Lysti oli oksentanut autoon vihreäkeltaista limaa. Kotona teputti aikansa levottomasti, sitten asettui. Voi pieni Lystikki. :/

Meillä näemmä jatkuu tänäkin vuonna "vähintään kerran kuukaudessa eläinlääkäriin" -teema.

Kun näytti siltä, että Lysti jää henkiin, ulkoilin jäällä Lykyn kanssa tunnin. Osio sisälsi tottistelua.

Siellä se Lysti-kolmiokorva on.

Valmennuksessa

Tänään olin Lykyn kanssa Marjan valmennuksessa. Ajattelin panostaa vireeseen, (katse)kontaktiin, ohjauksiin ja rytmitykseen, mistä olisi syntynyt ehjä kokonaisuus.

Ekalla harjoituskierroksella minulle tuli kiire välistävedoissa. Toisella yrityksellä tehtiin virhe ennen rengasta, mutta muuten selvittiin nollalla ja se tuntui makealta. Painettiin oikein flowssa tassua ja tossua toisen eteen ja tuntui, että mentiin tahdissa. Tiesin, missä Lykky tuli.

Toisella kierroksella Lykky tiesi paremmin minne mennä ja pongasi ansaputkenkin. Se kulki lujempaa. Lopuksi jäätiin korjaamaan yhtä rimaa, jonka se takaakierrosta tiputti. Oli ihan minun vikani, tiputin kontaktini ja lähdin vetämään toiseen suuntaan. Lykkykin alkoi väsyä. Videota on vain toiselta kierrokselta, joka harmillisesti hajosi palasiksi.

Hyvää: 

+ Lykyn vire

+ Lykyn ohjattavuus, johon vaikutti oma asenteenikin

+ Lysky irtoaa ja kokoaa hienosti

+ Rytmitys

+ Makea flow ekan kierroksen toisella yrityksellä

Huonoa:

- Toisella kierroksella oli kiireinen olo, toisaalta tuli oikeastikin kiire. Ohjausvalinnan korjaaminen vähemmän ahneeksi helpotti ainakin välistävetokohtaa.

- Toisella kierroksella kontakti tipahti Lykystä, johtuen just kiireestä -> rimojen tiputuksia.

- Videolta katsottuna huutelen taas liikaa: "Lykky!" "Täällä!" Olen siis myöhässä.