Jäätottista ja agilityvalmennusta

Nautin toisesta vuosilomapäivästäni. Ilma oli aurinkoisempi ja lämpimämpi kuin monena juhannuksena. 

Aamupäivästä tokoilin Lykyn kanssa jäällä. Kaikki jutut tein sen mahaa varoen. Ei se mitään itse varo tai aristele. Seuraamisessa, seuraamisesta maahanmenossa tai istumisessa ei ollut huomauttettavaa. Myös kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys sujuivat mallikkaasti. Liikkeestä seisahtumisessa se kävi usein istumaan ja sitä vähän hinkattiin. 

Sitten treenattiin lelusta luopumista ja vireenhallintaa. Lopuksi nautittiin luonnossa olemisesta. Olipa onnellinen koira.

Myöhemmin ajoin Lystin kanssa Marjan valmennukseen. Siinä tulikin hyvää treeniä. Lykkyhän olisi varsinainen valmennuksen projektikoira, mutta leikkuun takia ei pääse. 

Pääsin kokeilemaan vaihtoehtoisia ohjauksia kolmeen kohtaan: persjättö, valssi vai merkkaus. Yllättäen alussa merkkaus sai aikaan pienimmät tiet. Myöhemmin persjättö oli paras, jos ehdin sen kunnolla tekemään. Jos oli tiukilla, väänsin mielummin valssin. Pelkään aina, että potkaisen koiraani leukaan tai se tulee hallitsemattomasti jaloilleni. En myöskään usko, että koiraa nopeuttaa, jos sen pitää usein varautua ohjaajan eteen törmäilyihin.

Eri linjojakin kokeiltiin - miten ohjaus muuttui, jos valitsikin siivekkeen ympäri pyörittämisen. Kyllähän Lysti kääntyy, mutta luonnikkaammalta tuntuu aina, kun saan antaa sen juosta pidemmän kautta.

Flippi tuli uutena ohjauksena. Se onnistuikin aluksi, mutta kun Lysti sai kisavireen päälle, sain vääntää puolivalssia ihan kunnolla, jotta se uskoi. :) Mutta sainpahan puhallettua itseeni taas talvisodan henkeä. 

Keinulta Lysti lähti taas äkäseen, joten sen jälkeinen takaakierto oli haasteellinen, varsinkin kun itselle tuli kiire. Saatiin tässä onnistumisia kuitenkin.

Kiemuraisella "loppusuoralla" ei tullutkaan kiire, vaan pystyin hyvin kokeilemaan erilaisia ohjauksia. Tuli rapsakka ja kiva olo!

Lopuksi kokeilin nollatreeninä läpi. Yhdessä kohtaa hylkäännyimme, muuten olisi onnistunut. :)

Synti olla sisällä ja hajanaisia huomioita

Kuulumiset

Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Ulkona on niin hienoa, että siellä on pakko olla. Tai vielä pahempaa, on suorastaan synti olla sisällä. Alan hiljalleen toivoa huonoa ilmaa, jotta voin hyvillä mielin pötkötellä sisällä. Vietän alkuviikon vielä vuosilomaa, joten en voi hautautua töihinkään. :)

Sunnuntaiaamuna ajattelin viettää laatuaikaa Lystin kanssa jäällä. Jää kumisi, vonkui ja paukahteli koko ajan. Pilkkijätkään eivät olleet moiseen ilmiöön törmänneet. Pääteltiin syyksi nopea 20 asteen lämpötilan vaihtelu, kun yön pakkasten jäljiltä aurinko lämmitti nopeasti. Lysti ei jään vongahtelusta pitänyt, vaan käveli mielummin rannan puolella. Minä tepsutin jäällä, koska kerran jäälle oli tultu, vaikka sen kumahtelu välillä säikäytti minuakin. Yksi pilkkijä sanoi, että jokaisen vongahduksen jälkeen hän katsoo, kelluuko hän pilkkijakkarallaan railojen ympäröimällä jäälautalla. :) Teräsjäätä on edelleen 30 cm, joten uppoamisen riskiä ei pitänyt olla. Yritin ottaa jatkuvan jääkonsertin videolle, mutta pokkari ei tallentanut niin matalaa ääntä.

Sittemmin olen kävellyt molempien kanssa metsässä hankiaisia pitkin useita kertoja. Asumme kaupungin laitamilla. Parin sadan metrin päässä katu muuttuu maantieksi, mistä pääsee sukeltamaan metsän siimekseen. Parin vuoden päästä tätäkään lenkkimaastoa ei enää ole, koska asutus laajenee. :(

Upottamaton ja puhdas hanki sekä ihana rauha

Sula lämpäre, mihin mielikuvituksellani saan taiottua käärmeitä lämmittelemään.

Lykky lempeänä

Maantiellä matkalla kotiin

Kävin Lystin kanssa pähkäilemässä puomia. Ajattelin, että peräkkäisten päivien kuuri tekee sille hyvää. Tiedä tuota.

Sukulaisuus

Katselin Lykyn ja Lystin sukutauluja. En muistanutkaan, että ovat niin läheisiä sukulaisia. Lykyn isä ja Lystin isoisä ovat täysveljekset, tosin eri pentueista.

Arkijuttuja

Sitten arkijuttuja, mitä huomaan koirien ymmärtävän opettamatta.

Lysti osaa kulkea varovaisesti. Tätä käytetään jyrkissä alamäissä, kun se on hihnassa. Samoin jäällä. Liukkaalla parkkipaikalla sanon ennen autohäkistä hyppäämistä Lysti varovasti, jolloin se hyppää alas tassuillaan tunnustellen.

Ulos lähteminen sitten. Molemmat koirat tulevat eteiseen tyrkylle. Jos olen lähtemässä esim. Lystin kanssa, sanon Lykky jäät tänne. Tällöin Lykyn odottavan iloinen ilme lörpähtää ja se peruuttaa ovelta kauemmas. Lysti terästäytyy ja venyttelee eteen- ja taaksepäin. Sama jäämisilmoitus toimii myös Lystille. Jos otan molemmat, sanon milloin mitäkin, tyyliin lähetääs koko porukka. Tällöin Lykky jatkaa iloisella ilmeellä odottelua ja Lysti venyttelee vakio-ohjelmansa.

Takapihalle lasken koirat yleensä vuorotellen. Kun on Lystin vuoro, sanon Lykylle Lykky väistää. Tällöin se siirtyy seisomaan avonaisen oviaukon laitaan, jotta Lysti pääsee sisään tai ulos.

Kun hieron koirat, pyydän ne kyljelleen. Kun toinen puoli on hierottu, sanon toinen kylki. Tällöin koirat pyörähtävät toiselle kyljelleen. Tätä on kyllä juustolla joskus vahvistettu.

Kun otan kynsisakset esiin, Lykky kellahtaa olohuoneen matolle selälleen. Kun pyydän Lystiä luokseni, se tuijottaa makuuhuoneesta eikä inahdakaan. :D

Foliohattua ostamassa

Nyt on ollut upeita maaliskuisia ilmoja. Öisin pakkasta, päivisin reilusti plussan puolella, tänäänkin +7. Hankiaisia on joka paikassa.

Otin Lykyn mukaani jäälle. Käveltiin rantoja pitkin, missä jää oli sopivan karheaa. Lopulta uskalsin tutkia 10 metrin etäisyydellä rannasta olevaa tuoretta pilkkireikää. Teräsjäätä oli 25 cm. Lähellä kalastaneet pilkkijät vahvistivat havaintoni. Tämän jälkeen oli paljon rennompaa. Tunti vierähti. Lykky oli hihnassa koko matkan, ravasi tai käveli. Ylihuomenna loppuu hihnakävelypakko. Kuvassa se tutkii avantoa, jonne on juuri tiputtanut jäälohkareen.

Lystin kanssa kävin hallilla. Harmaita hiuksia lisäävät puomin kontaktit. Koira himmaa ja hyppää juuri ennen kontaktia pois. Niin kävi viime kisoissa x 2. Yritän purkaa ongelmaa.

Otsikko tulee siitä, kun kauppaan lähtiessä tokaisin pojalle: "Muistuta, että ostan Lystille foolihappoa." - "Ai foliohattuja", vastasi poika väärin kuultuaan. Nauroimme aikamme, jonka jälkeen totesin, että "Lystille kyllä foliohatut voisivat sopia". Poika jatkoi: "Niin, leikattaisiin vaan korville reiät."

Agilitya, haavan paranemista ja pokaaleja

Lystin kanssa kävimme tänään ryhmätreenissä. Sama rata ollaan viimeksi suoritettu 1,5 vuotta sitten. Oli siksi vähän vaikea asennoitua. 

Ohjasin pari kertaa Lystin takaakiertoon liian suurpiirteisesti, jolloin se otti aloitushypyn uudelleen. Kepit se haki hienosti eikä välittänyt, vaikka niiden loppuun tein tiukan valssin. Sitten oli helpompaa osuutta. Pituudelle tehtiin tiukka käännös. 

A:n jälkeen yritin hypyllä siivekkeen ympäri kierrätystä, koska siitä Lystillä olisi ollut suora linja jatkoon. Käännös onnistui hyvin, jos ohjasin tosi tiukasti, mutta Lysti valitsi mielummin pidemmän reitin. Siihen taivuin lopulta minäkin ja siitä jatko sujui kivasti. Tämän jälkeen oli vähän hankalahko päällejuoksu, johon Lysti ei tullut millään oikein. Tämä ratkesi persjätöllä hypyn toisella puolella. Lopuksi tehtiin koko rata nollalla, hyvältä tuntui. 

Päälle otettiin vielä puomitreeni, joka meni suunnitellusti.

Hallilta lähtiessäni sain sylillisen pokaaleja mukaani. Lysti on palkittu vuoden 2014 Arvokisamenestyjänä, Maksikoirana ja lisäksi sai AVA-laatan. Minä sain Puurtaja-pokaalin. Äsken mietin, miten paljon hyvää seuratoiminta on elämääni tuonut. Sitä kautta olen tutustunut moniin samanhenkisiin ihmisiin. Lisäksi se on tarjonnut hyvää tekemistä varsinkin sairausloman ja osa-aikatyön aikoina. On ollut mielenkiintoista oppia, miten esim. kisaorganisaatio oikeasti pyörii.

Lykky sitten. Haava näytti tänään tältä. Koska iho on kiinni, en laita Lykylle enää paitaa päälle.

Otin Lykystä toisenlaisenkin kuvan. Harvoin se on noin mietteliäs.

Hallilla ja metsässä

Lystin kanssa kävin hallilla treenaamassa puomia ja käännöksiä. Sitten humputeltiin metsässä.

Lykyn pakkasin autoon myös. Leikkauksesta on kulunut reilu viikko. Haavaa koristaa 2 pientä rupea, muuten iho on kasvanut umpeen. Ruvet sitä kiinnostaisivat bodynkin läpi, mutta kun teippasin niiden suojaksi nenäliinan, koira jätti haavan rauhaan. Kunhan ruvet irtoavat, lopetan bodyn/mekon pukemisen.

Käytiin ensimmäinen pidempi lenkki puhtaussyistä metsätiellä, jossa oli noin 10 cm lunta, joka oli suurimmaksi osaksi kovettunut kantavaksi. Ei Lykyn mahalihakset tuntuneet väsyvän, mutta en halua sitä kipeyttääkään. Ensi maanantaina loppuu remmilenkkeilypakko, mutta ei sittenkään mennä urku auki. Ihmisiltä kielletään ponnistelu 3 viikon ajan umpilisäkkeen leikkauksen jälkeen. Menisiköhän aika lähelle koirallakin sama rehkimiskielto? "Kivun sallimissa rajoissa" -käytäntö ei koiran kanssa onnistu. - On hankalaa kuntouttaa, kun en tiedä, mikä on sopiva määrä mitäkin ja milloinkin.

Varamekossa viime viikolla.

Lysti sai eilen 0.6 ml siedätysainetta. Sen niskaa kutitti pistoksen jälkeen. Niin on käynyt joskus ennenkin. Muita oireita ei tullut. Allergeenia tuli 72 x enemmän kuin hoidon aloituksessa, jos oikein laskin. Seuraava piikki tulee vasta 3 viikon kuluttua, 0.8 ml. Sitten alkaa 1 ml:n pistokset kuukauden välein. Nyt alkaa olla jo paljasta maata näkyvillä. Saas nähdä, miten tassujen kanssa käy. Esitteen mukaan ollaan jo nyt hoidon ylläpitovaiheessa, jolloin vaikutuksia voi alkaa odotella.

Lysti kisoissa

Lähdin Lystin kanssa tavoittelemaan kisoista yhtä nollaa, koska se vielä puuttui SM-kisoja ajatellen. Tuomarina oli Lahikaisen Marja. 

Eka rata oli hyppäri. Rata oli mukavan pyöreästi mutkitteleva ja kivasti u-putkissa soljuva. Ohjasin paljon takaa enkä vaatinut tiukkoja käännöksiä, koska radan etuosassa oli litimärän kelin vuoksi liukasta parissa kohtaa enkä halunnut Lystiä kaataa missään nimessä. Lysti kulki sinne, minne ohjasinkin, tassut pitivät, ja teki nollan. Sijoituimme kuudensiksi noin 37 koirakon joukossa. 

Toinen oli agilityrata. Lysti teki muuten hienoa rataa, mutta mokoma ryökäle varasti puomin alastulolta. En ollut tähän varautunut lainkaan, vaan jatkoin rataa. Vitosella kirmasimme maaliin ja taas laajoilla kaarroksilla olimme kuudensia.

Kolmannella radalla pasmat sekosivat jo kolmannella hypyllä. Olin etukäteen empinyt, teenkö valssin vai persjätön sen jälkeen. Lysti ampaisi A:lta yllättävän kauas, minä unohdin suunnitelmani ja kaiken seurauksena se hyppäsi väärän hypyn. Siitä jatkettiin vähän matkaa, mutta rakas koirani, edelleen ryökäle, hyppäsi taas puomin alastulon. Käskin maihin ja seuruutin juosten maaliin.

Ai niin. Törmäsin poikkeukselliseen häiriötekijään, koiraihmiseen vuosien takaa. Tämä pulpahti lähtöalueelle. Ei auttanut, vaikka kiireisenä kuivasin Lystin tassuja ja sanoin, että olen seuraavaksi menossa radalle. Sama oli maalissa vastassa ja seuraavassakin lähdössä. Hän seisoi vierelläni selittämässä vielä siinäkin kohtaa, kun pyysin Lystin sivulle radalle mennessäni. Ja maalissa taas. Olisi varmasti pitänyt sanoa pahasti, mutten halunnut pilata kisatunnelmaani. 

***

Lystillä olisi nyt paikka 3. vuonna peräkkäin yksilö-SM-kisoihin. Ei niitä tilaisuuksia elämässäni kovin monesti tule, joten ainakin tänään tuntuu siltä, että reissua pukkaa. :)

Kotona poika piti Lykky-toipilaalle seuraa ja hyvin oli mennyt. Mahan sänkikutka on rauhoittunut ja haava huomenna viikon vanha.

Lenkkeilyä ja hierontaa

Vein Lykyn aamulla vähän pidemmälle hihnalenkille. Ei siitä huomaisi ollenkaan, että on leikattu. Sitä tosin kutitti kovasti sänki maanantaisen raakkauksen jäljiltä. Palluttelin sitä sylissäni, jotta unohtaisi inhottavat kutkat. Juuh, ja myöhemmin ostin hirven putkiluita, mitä järsiessä molemmilla koirilla vierähti aikaa.

Kuin ihmisen kyynärvarsi

Lystin kanssa kävimme tarpomassa metsätiellä, jota ei ole talvella aurattu. Alue oli täynnä oravien ja jänisten jälkiä, mitä Lysti antautmuksella nuuskutteli. Lenkin jälkeen hieroin Lystin kisakoitoksia varten. Sillä on pari triggeripistettä, joissa on aina käsiteltävää. Lopetettuani sillä ei ollut kiirettä pois.

Vesinuhavaihe alkaa vihdoin väistyä. Muistan tästä lähtien arvostaa aina niitä hetkiä, jolloin nenäni ei valu jatkuvasti.