Harrin valmennus ja ulkoilua

Lauantaiksi olin ilmoittautunut Lystin kanssa agilitykisoihin. Heräsin edellisenä yönä miljoona kertaa hermosärkyyn. En halunnut nukahtaa rattiin, saati pahentaa selkävikaani, joten peruin kisat. Ilman lääkärintodistusta menetin ilmoittautumismaksut, mutta säästin sentään bensarahat. (Lohdutan aina itseäni tällaisilla säästöillä.)

Lauantai meni sitten ihan hukkaan - kuten tuollaiset päivät menee, jolloin suunniteltu ohjelma kaatuu. Niitä päiviä, joita katuu jälkeenpäin, kun on kuolemassa. "Sinäkin päivänä olisin voinut tehdä jotakin muuta." Satoi vettä. Kävin ostamassa etupihalle tähtijasmikkeen. Kauppareissulle otin mukaani Lystin, jonka kanssa kävin oheiskävelyllä. En tiedä, onko sillä näössä, kuulossa ja hajuaistissa vikaa, mutta se ei huomannut neljää jänistä, jotka laidunsivat ruohikolla, joka oli tien vieressä, minkä varrella seisoin sen kanssa 5 minuuttia niin, että jouduin ohikulkijoille selittämään, että en ole saanut sairauskohtausta, vaan tuijotan neljää jänistä ja ihmettelen, miksi koirani ei reagoi. Yksi vanhempi naisihminen pysähtyi kanssani päivittelemään neljää pupua. Samalla olin kiitollinen siitä, että ne laidunsivat siellä eikä pihallani, missä niitä on laumoittain mutustanut kasvejani läpi talven taimivaurioiden ja -hävikin perusteella. Jänöjen tuijottaminen oli sen verran rauhoittavaa puuhaa, että kotiin päästyäni nukuin 2 tuntia. 

Tänään oli toinen ääni kellossa. Aamulla kurvasin hallille Lykky takakontissain. Kataisen Harri saapui taas meitä koutsaamaan. Radalla piti säilyttää hyvä juoksurytmi. Aika lailla sai juosta, mutta oli paikkoja, missä oli tiukempaa ohjaamista. En tajua, mikä aivojani vaivaa, mutta eka sessiossa laskin Lykkyä kontaktien alastulolta läpi. Toisen kerran alussa kontaktit pyynnöstäni kerrattiin ja ne toimivat. Ja taas kolmannessa pätkässä laskin Lykyn alastulokontakteilta läpi.

Muina huomioina todettakoon, että takaakierto-persjätössä Lykky tuli riman ohi tai tiputti riman. Valssilla sama onnistui. Toinen tärkeä huomio: en sanonut ajoissa kontaktikäskyä. Muista jatkossa!

Tästä iski kamala morkkis, mistä en päässyt eroon edes 2 tunnin koiralenkillä, millä kävin Lystin, kaverini ja hänen koiransa kanssa. Oli muuten taas kiva lenkki. Pääsin häätämään yhden kohti tulleen räyhäävän irtokoirankin ja oletan osakkeideni nousseen Lystin silmissä.

Kotiin päästyäni poika lähti kaveriksi agilityhallille, missä menin läpi päiväistä rataa Lykyn kanssa. En ole ikinä aiemmin tehnyt samaa, mutta minun oli pakko yrittää neutraloida päiväiset kontaktien itsenäiset vapautukset. Hyvät vauhdit saatuaan Lykky olisi lähtenyt luvatta keinulta, mutta keskeytin radan siihen. Sen jälkeen se otti kontaktit, kuten on opetettu. Alla on todiste. Ilmeisesti kännykässä on laajakulma tai jotakin, koska näytän hormoneja ja painoja pumpanneelta jättireideltä ja Lykky mäyräkoiralta. 

Kokemus oli sen verran voimaannuttava (voi, että inhoan tätä nykysanaa), että kotiin tultuani istutin tähtijasmikkeen ja vannoin, etten ikinä, siis enää IKINÄ laske Lykkyä missään tilanteessa kontaktien läpi. Eimön.

Agilitya

Lomapäivän ja vapunaaton kunniaksi otin molemmat koirat agilityhallille. Siellä oli moni muu samoissa aatoksissa. 

Teetin koirilla vuorotellen ulkorataa ja erityisesti kontakteja. Harjasin ne ensin lumesta puhtaiksi. Sen verran satoi lunta yöllä.

Lystin puomin alastulo vanhentaa minut ennenaikaisesti. Se on ennen joko 1. ottanut sen opetetusti tai 2. ponkaissut innoissaan kontaktin yläpuolelta maihin. Viime aikoina se on alkanut himmata ennen kontaktialuetta ja silti ponkaissut pois siihen koskematta. Treeneissä ilmiö ei tule esiin. Ei tänäänkään, vaikka Lykky oli autossa kuumentamassa. Lysti kuumui myös Lykkyä katsellessaan, yritti jopa kaivautua autohäkin oven ali kentälle. Niin, teetin myös hankalahkoja keppikulmia. Osasi

Lykyn painopiste oli puomin ylösmenon kontakti. Se teki siinä virheen kahdesti, muut suoritukset olivat hyviä. Kontaktit onnistuivat myös keinulla ja A:lla. Lykylläkin harjoittelin keppikulmia. Vireeseen vaikutin viehelelulla ja palkkasin sillä myös. 

Palkkasin muuten myös Lystin vieheellä ja sehän tykkäsi. Kiskoi niin, että viehe katkesi kolmesti.

Tänä aamuna Lysti sai siedätyshoidon maksimiannoksen, 1.0 ml. Seuraava on kuukauden kuluttua. Nyt se ei alkanut rapsuttaa pistoskohtaa heti piikin jälkeen, joten haravoin pistoskohtaa sormillani, koska epäilin truutanneeni litkun karvojen sekaan. Karvat olivat kuitenkin kuivat. Onneksi Lysti kuoputti niskaansa pari kertaa hallille lähtiessä, mikä sinetöi uskoni oikein menneeseen pistokseen. 

Arpapeliä ja kaikkea muutakin

Meillä olisi ollut sunnuntaina valmennusryhmän päätöstreenit, mutten pystynyt osallistumaan. Selkä heijasteli jalkoihin liian vahvasti kipulääkkeistä huolimatta. Kävin vähän katsomassa treeniä, mikä oli suorastaan itsetuhoista, koska iski hirveä hinku kokeilla sittenkin vähän.

Sen sijaan Lysti jumppasi ulkona kivien päällä ja Lykky sisällä tasapainotyynyn päällä. Lykky osaa nyt pyörähtää puoli kierrosta etutassut tyynyllä. Molempien kurreasento on aika hyvällä mallilla.

Lysti näytti tässä välillä omenavartaloiselta, koska söi puoli kiloa kuivattuja banaaneja. Salaa oli pussin napannut keittiön pöydältä. Rohmu.

Eilen töiden jälkeen otin Lykyn mukaani ulkokentälle. Tarkoitus oli harjoitella ylösmenokontakteja vedättämällä, mutta ei koira niihin osunut, vaikka jäin taakse tai olin vierellä. :S Palasin ihan alkeistasolle. Silti onnistumisprosentti oli ehkä 70 prosenttia. A:lle Lykky osui joka kerta. Keinulle 50 % "varmuudella", puomille ehkä 60 %:sti. Poika sanoi autolle mennessäni, että "älä loukkaannu, mutta tuo Lykyn osuminen näyttää ihan arpapeliltä". Valitettavasti hän oli oikeassa.

Illalla kävin rentouttavalla 4 km:n kickbike-lenkillä Lystin kanssa. Satoi. Matka tuntui ihan sopivalta. Lysti ravaa tasan metrin päässä. Otettiin vähän kovempiakin vetoja, joissa se laukkasi. Näytti nauttivan.

Tänään rokotutin Lykyn. Sen rokotukset jotenkin unohtuivat steriloinnin jälkimainingeissa ja olisivat vanhentuneet kuukauden päästä. Painoa oli 26.3 kg. 1-vuotisrokotusten jälkeen se on vahvistunut 3 kg:n verran. Ostin myös Seresto-punkkipannan. Toivottavasti se sopii.

Äsken tulin koirien kanssa tunnin luontokävelyltä. Lunta  on vielä ihan vähän jossakin, mutta enimmäkseen on sulaa. Pihalla tepasteli västäräkki. Kesä tulee ihan pian, jos vanhoihin sanontoihin on uskomista.

Tuo harmaa iso vaakaviiru on sälekaihdinta.
Pienempi harmaa sen alla on västäräkki.

Malinois agilityyn?

Otsikko voisi yhtä hyvin olla "Käyttölinjainen belgi agilityyn?" Tämä kirjoitus saattaa sopia muihinkin (belgianpaimen)koiriin, mutta otsikon versio miellytti silmääni eniten.

Näkökulmani on subjektiivinen, kriittinen, itseironinen ja materiaali vähäinen, 2 koiraa. Lisäksi nämä kaksi mustakuonoa kuuluvat ruokatalouteeni, mikä voi vääristää todellisuutta positiiviseen suuntaan. Olen harrastanut agilitya aktiivisesti 6 vuotta. Olen kisoissa seurannut belgejä ja käynyt lukuisia keskusteluja agilityihmisten parissa, joten ei tekstini pelkkää mutu-huttua ole.

Yleistietona mainitsen, että belgianpaimenkoiria on käyttölinjaisia ja näyttelylinjaisia. Näitä myös risteytetään keskenään, jolloin jälkeläisiä kutsutaan sekalinjaisiksi. Turkin perusteella koirasta tulee malinois (lyhytkarvainen), tervueren (ruskea tai harmaa pitkäkarva), groenendael (musta pitkäkarva) tai laekenois (karkeakarvainen). Lysti on sekalinjainen tervueren. Se on testattu pehmeäksi, mikä on sen hyvä ja huono puoli. Toisaalta siitä putkahtelee välillä sellaista sisua ja taistelutahtoa, minkä täytyy tulla isältään. Lykky on käyttölinjainen malinois. 

Bordercolliet (bc, bortsu) valtaavat agilitykentät. Moni ex-belgiohjastaja on vaihtanut sellaiseen. En enää ihmettele, miksi. Keskivertobortsu on ohjaajalleen pehmeä tai nöyrä kovassakin vietissä. Laukka tai neli on tiheäaskelinen, millä osuu hyvin kontakteille. Kyselyjeni perusteella bc:lle ei tarvitse opettaa ylösmenokontakteja, ne tulevat oikein miltei luonnostaan. Bc jää yleensä maltillisen kokoiseksi. Sen ei tarvitse kumartua mahtuakseen putkeen tai pussiin. Jalostuksessa ei suosita aggressiivisia piirteitä, mistä on etua varsinkin kaoottisilla agilitykisojen alueilla. Jos bc ei ole hanskassa, se on harvoin pommi. Pakko mainita: Ajattelemattoman omistajan huonosti koulutettu bc humputtelee kisa-alueella vapaana, tuijottaa muita koiria vaanien ja palaa ohjaajansa lähistölle kolmannella luoksetulokäskyllä. Se syöksyy maalista yleisön sekaan etsiäkseen leluaan, joka on piilotettu aidan viereen. Kaikki ne kanssakisaajat, joiden koirilla on puolustushalua, "kiittelevät" näiden humputtelijoiden ja syöksyilijöiden omistajia. Toinen ajattelematon laskee bc:nsä hyppimään tuntemattomia vasten, koska se on niin sosiaalinen. Kaikki, jotka närkästyvät vieraan koiran likaamista vaatteista, ovat koiravihaajia. Haaveilen usein hetkestä, jolloin laskisin omani hyppimään vieraita vasten rinnan korkeudelle. "Hehhehhee, se vaan tykkää sinusta!"

Olen seurannut rotukehitystä agilityn SM-yksilökisoissa huikeat kaksi vuotta. V. 2013 makseja oli 229 kpl, joista bordercollieita 42 % ja belgejä 11 %. V. 2014 makseja oli 211 kpl, joista bortsuja 45 %, belgejä 11 %. Finaalissa bortsuja oli 60 % ja belgejä 10 %. Finaalissa oli jäljellä 3 tervua ja 2 gronttua,  6 malinoisia olivat karsiintuneet.

Hairahdin vähän aiheesta. Palaan käsittelemään otsikkoa toiselta kannalta eli siitä syystä, mikä kirvoitti näppäinsormeni: Miksi malinoisia ei kannattaisi ottaa agilityyn?

1. Se kypsyy kropaltaan ja mieleltään hitaasti. Siitä voi tulla iso. Narttu painaa hyvinkin 27 kg, uros 40 kg. Sellaisen rohjon nivelet käyvät sääliksi A:n alastulossa. 3-vuotiaana belgi alkaa näyttää aikuiselta. Siinä vaiheessa seurakaverin bordercollie kisaa agilityn MM-kisoissa.
2. Käyttölinjaisella belgillä on hyvä saalisvietti. Tällä on hyvä puolensa. Lelua vilauttamalla koira syttyy tekemään. Saalisviettiä arvostetaan kaikilla agilitykoirilla, koska ilman sitä on turha haaveilla nopeista radoista. Huono puoli on se, että vinkuva pikkukoira maalissa on ihan yhtä hyvä saalis. Eikä pikkukoiran omistajalla ole haisuakaan siitä, miten iso belgi voi ilahtua. Tämä ongelma ei koske pelkästään belgiä. Se vaan tuppaa olemaan iso, mikä ei ole kenenkään etu tällaisissa tilanteissa. Alkeiskurssilla kannattaisi mainita pikkukoirien ohjaajille, että ottavat tämän huomioon.
3. Saalisvietti voi saada koiran radalla kilpasille ohjaajansa kanssa. Tällöin koira ei rimojen kolinasta tai osumista välitä. Ainut tavoite on ehtiä palkalle ennen ohjaajaa ja palkka voi olla olemassa vain koiran mielikuvituksessa. Tämän ongelman selättäminen vaatii runsaasti harjoitusta. Me tarvitsimme hyppykouluttaja Vappu Alatalon apua monta kertaa.
4. Belgi voi olla aivan liian kiihkeä. Jokainen on varmasti nähnyt koiria, jotka kaahaavat radalla ohjaajastaan välittämättä. Meillä on mennyt vuosi vireen hallinnan harjoitteluun ja puuha jatkuu yhtä kauan kuin koira kisaa. 
5. Malinois ei kestä vässytystä ja lepertelyä ennen lähtöä: tänään me saumattoman yhteistyön vallitessa kirmaamme korkeimmalle palkintokorokkeelle. Ei kestä sekalinjainen belginikään. Olen kokeillut. Sen sijaan on oltava yrmeä ja käveltävä lähtöön niin, että kantapäät iskeytyvät alustaan, samalla koiraa puolisalaa uhkaillen: "tottele tai kuolet". Muuten rokki soi ja kaikki tunnistavat solistin. Bc- ja belgiohjaajan erottaa kaukaa jo ennen kuin koira näkyy. Vai onko joku nähnyt kisoissa belgiohjaajan, joka ei näyttäisi pahantuuliselta lähtöön marssiessaan? 
6. Pitkälaukkainen koira ei osu kontakteille kuin alkeiskurssilla. Sen jälkeen se laukkaa ylpeänä viisimetrisillä laukka-askelillaan ylösmeno- ja alastulokontaktien yli. Kontakti pitää kouluttaa erikseen A:lle, puomille ja keinulle. Keskivertobelgiä opetetaankin vähintään kolmella eri metodilla. Oli konsti mikä hyvänsä, se vaatii toistoja, koska varsinkin ylösmenokontaktille osuminen on niin luonnotonta. Eipä sillä, ei koira osu alastulollekaan ilman ylläpitoa.
7. Käyttölinjainen koira on kova. Sen ei kuulu hätkähtää pienestä. Luonnetestitermein kovuus tarkoittaa sitä, että koira ei muista epämiellyttäviä kokemuksia. Kisavireessä se on vielä kovempi. Nakki ja naksu jää kakkoseksi, kun koira kiitää radalla ja palkkaantuu jokaisesta suorittamastaan esteestä. Keksi siinä sitten sopiva konsti kontaktiloikkien karsimiseen.
8. Käyttölinjaisen belgin jalostuksessa ei karsita aggressiota pois, vaan se kuuluu pakettiin. Sitä tarvitaan ja se kuuluu koiran käyttöominaisuuksiin. Belgi syttyy nopeasti. Sen pitää olla koeponnistettu häiriötreeneissä.
9. Miten sosiaalinen se on? Käyttölinjaisten belgien arvosteluasteikko poikkeaa muista roduista: sosiaalinen malinois on eri asia kuin sosiaalinen noutaja ja ei-terävä malinois on monen mittapuulla edelleen terävä koira. Aina löytyy muutama mali, joka tulee toimeen kaiken kanssa ja houkuttelee uusia harrastajia rodun pariin.  

Miksi sitten malinois agilityyn? 

Tiedon puutteesta? Siksi, ettei halua päästä liian helpolla? Jottei pissi nouse päähän? Siksi, että on nähnyt kerran malinoisin näyttävän suorituksen? On nähnyt lempeän pr-malinoisin?

Me olemme Lykyn kanssa saaneet 2 hyppärinollaa ja lopulta toisen agilitynollan. 71 startissa. Luit oikein. Jossakin vaiheessa realisti miettii, onko tyhmä vai sitkeä, kuten toistuvasti kiinni jäävä tupakkavaras. Nöyrtyy ja oikeasti joutuu opettelemaan ohjaamista ja kouluttamista. Tulostavoitteet karisevat ja tilalle tulee muunlaisia projekteja, koska muuten harrastamisessa ei ole mitään järkeä. Olemme tehneet lukuisia hyppytekniikkatreenejä, häiriötreeniä hypyillä, opeteltu olemaan kisaamatta ohjaajan kanssa, pituusprojektia, muuriprojektia, lukemattomia ylösmeno- ja alastulokontaktiharjoituksia, häiriö-, vire- ja laumatreeniä. Korostettu arjen hallintaa. Jos haluaa koiran, jota voi arjessa paijata ja jonka säännöistä voi joustaa, kannattaa miettiä toista rotua.

Miksi silti? -Sitä kertaa varten, kun tunnen lähtöviivalla malinoisini moottorien hurahtavan käyntiin. Se odottaa lähtölupaa. Aistin koirani voiman ja ohjausherkkyyden. Kisakaverini kiitää ahnaasti, hyvässä hallinnassa ja virheettömästi maaliin saakka: "Me tehtiin se!" Siksi.

Silti joskus mietin, riittääkö se.

3 x hyl

Ei oikein onnistunut Lystin kanssa kisat tänään. Moni juttu vaikutti epäedullisesti: nukuin viime yönä viitisen tuntia (ei vaan nukuttanut), lataus purkaantui jo eilen Lykyn kanssa onnistuttuani ja lisäksi talkoilin.

Radat eivät olleet hankalia, mutta kaikissa tuli jotakin. 

Eka radalla Lysti hyppäsi puomin alastulon. Sen jälkeen leijeröin kepit putken takaa ja se onnistuikin hienosti. Onnistuneita persjättöjä tuli myös. Ihan lopussa Lysti ei kääntynytkään yhdeltä hypyltä, vaan jatkoi seuraavalle. Hylkäys siitä. 

Toisella radalla Lysti oli alusta alkaen huonosti hanskassa. Käännökset venyivät. Lopulta se aika simppelissä kohdassa valitsi putken keppien sijaan. Tämän radan lopussa se hyppäsi puomin alastulon. Käskin puomille uudelleen. Sitten otti kontaktin. Hylkäys.

Kolmas rata oli hyppäri, missä heti aluksi ohjasin japanilaisittain, mikä onnistui hyvin. Persjättöjä tein myös pari. Yhdessä simppelin oloisessa kohdassa tie ajoikin Lystin takaakiertoon suoran hypyn sijaan = hylkäys. 

Hyvää: 

- Japanilainen

- Kepit

- A

- Siivekkeen ympäripyöritykset sujuivat tiukasti, niitä tehtiin monta!

- Hyppäri oli sujuva.

"Hyvää iltaa hyvät koiraurheilun ystävät!"

- "Melkoranta täällä iltaa. Olemme kokoontuneet Mikkeliin agilitykilpailuihin, jotka käydään ulkokentällä. Päivällä on satanut rakeita ja nyt ajoittain sataa vettä, välillä aurinkokin pilkahtaa. Seuraamme erityisesti Lykkyä ja ohjastajaansa. Tänne muuten tuulee... Ai mikki? Aijaa..."

- "Pari onkin nyt lähdössä. Ohjaaja jättää koiransa lähtöön ja on liikkumassa ensimmäiselle hypylle, kuten näköjään myös Lykky. Ohjaaja huomaa tämän ja komentaa koiransa takaisin vierelleen. Nyt koira siinä pysyy. Ja näin Lykky saa vauhdissa luvan ensimmäiselle hypylle. Ohjaaja rytmittää ja kääntää ennen toista hyppyä, miltä palataan putkeen. Koira sujahtaa putkeen innolla. Rata jatkuu renkaalle ja siitä A:lle, Lykky ottaa hienot kontaktit. Siitä kolmelle hypylle, jotka kääntävät 180 astetta putkeen. Ohjaaja valssaa ja niin on Lykky putkessa. Samalla ohjaaja kiiruhtaa keinun toiselle puolelle ja ottaa sieltä koiran vastaan. Taas Lykky ottaa uskollisesti kontaktit. Siitä hyppy, käännös toiselle hypylle ja kepeille. Lykky pujottelee kepit ahnaasti. Tästä käännytään 90 astetta vasemmalle muurille, miltä heti hypylle, ohjaaja valssaa ja käskyttää jo puomin ylösmenoa. Koira kaartaa lievästi, ottaa taas puomin kontaktit. Tästä hyppy ja nyt linjalla olisi maalihyppy, mutta ohjaaja käskyttää putkeen ja sinne koira uppoaa. Heti perään toinen putki, vielä pituus ja maalihyppy ja VOI ELÄMÄN KEVÄT!!! Se on siinä! Se on nolla! Se on nousu kakkosluokkaan!"

- "Olen nyt tavoittanut ohjaajan. Miltä tuntuu?"

- "En ole uskoa tätä todeksi."

- "Kerrotko, miten rata meni omasta näkökulmastasi?"

- "No ennen rataa Lykky vähän kuumui, mutta mielestäni sain sen vireen alenemaan. Lähdössä se olisi varastanut, onneksi huomasin. Muuten rata olisi ollut Lykyn rock 'n' rollia, kuten ystäväni totesi jälkikäteen. Mietin toisen hypyn ohjaamista pitkään, koska takana häämötti putki, mutta päädyin peruskäännökseen ja rytmitykseen, mikä onnistui hienosti. A:n jälkeen arvoin peruskäännöksen ja valssin välillä, mutta minun piti ehtiä keinun toiselle puolelle. Valssi oli ajoitettava tarkasti, koska muuten Lykky olisi ampaissut väärään putkeen. Se onnistui, kuten pitikin. Puomin jälkeen pelotti, syöksyykö Lykky lähtöhypylle, mutta se oli tosi hyvin kuulolla eikä epäröinyt putkeen menoa. Loppu pelotti, ettei satu mitään erhettä, mutta koira teki tarkasti töitä."

- "Te voititte ratanne, aika oli -21,87."

- "Ei siellä paljon mutkia tullutkaan. Luotan tuon koiran nopeuteen. Se tekee kaikkensa."

- "Mitenkäs jatko?"

- "Treenaan entiseen malliin ja nyt uudella innolla katson kakkosten kisoja. Tänään juhlistan maltillisesti, huomenna olen kisoissa töissä ja kisaan Lystillä. Ei sillä, etteikö aihetta olisi isompiinkin kemuihin... Saanko välittää terveisiä?"

- "Ole hyvä."

- "Kaikille heille, jotka ovat olleet auttamassa minua Lykyn kanssa. Tämä oli 71. startti ykkösissä, jos en väärin laskenut. Siinä on jollekin epätoivoiselle vertailupohjaa. Tässä on ollut usko mennä monta kertaa."

- "Ohjaaja taitaa nyt vähän liikuttua, joten haastattelu taisi olla tässä. Hyvää illan jatkoa kaikki koiraurheilun ystävät!"

Tuore kakkosluokkalainen

Agilitya

Kävin ensin Lykyn kanssa ryhmätreeneissä. Sisällä oli vaikeampi treeni, joka ensin ohjattiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa. Lykky kulki just, kuten ohjasin. Puomin ylösmenokontakti jäi ottamatta ekalla kerralla, kun käskytin liian myöhään. Kun käskytin ajoissa, otti kontaktin oikein laukan neljällä tassulla.

Ulkona rata oli helppo ja treeni kisamainen. Edellinen koira radalla, tuomarin pillit ja kaikki. Tässä testattiin, kestääkö vire radalle mennessä. Kerran piti huomauttaa, sitten uskoi. Ulkona pitää muistaa sama juttu kontaktien kanssa. Käsky ajoissa!

Lopuksi oltiin toisten häiriökoirakkona kentän laidalla. Lykyn en antanut haukkua eikä sitä haukututtanut. Sai leikkiä lelulla, kunhan oli aina luopunut siitä ensin.

Ajoin kotiin ja tajusin, etten ole Lystiä treenannut sitten sunnuntain kisojen ja ulkokisat häämöttää. Menin Lystin kanssa ensin samaa rataa sisällä ja voi että oli koira riemuissaan! Ulkona se vasta innostuikin. Mikäs sen palkitsevampaa - omistajallekin.