"In the End, we will remember not the words of our enemies, but the silence of our friends." Martin Luther King, Jr.

Otsikko liittyy loukkaantumiskyselyyn, josta kerron lopuksi lisää.

Ennen reissua kävin poskiontelohuuhtelussa, missä riitti tavaraa. Tänään kävin uusintahuuhtelussa. Saalista ei enää tullut, luultavasti ryystin sen aamulla lavuaariin. (Tähän joku oksetushymiö.) Toinen antibioottikuuri on loppunut. Henki ei vieläkään kulje normaalisti, mutta kait tästä pikkuhiljaa pääsen elävien kirjoihin. 

Olen treenannut koiria hävettävän paljon. Toisaalta jonkin sydänlihastulehduksen jälkeen tulisi vielä pidempi tauko. Agilityhallilla ei olla käyty sitten kahden viikon takaisten kisojen. Aloitin Lykyllä muinoin kevyet ohjaustreenit, kun se oli 10 kk ja siitä tuli hyvä. En aio nuorta Gibliä rasittaa liikaa, sitä paitsi se kaipaa eniten viretreeniä. Jälkiä en ole tehnyt. Tottisteltukin ollaan minimaalisesti. Silloin tällöin maihinmeno ja istuminen, seuruutusta ja seisahtumista. Kapulalla leikittiin yhtenä päivänä. Gibli tykkää siitä enemmän kuin leluista, kantelee häntä pystyssä ja järsii. Niin sitä on alkeet tehty... Lysti liittyy aina tottisteluseuraan ja pentu imitoi kivasti. Esineen ilmaisua olen aloittanut myös.

Olen ulkoiluttanut koiria irti yli tunnin lenkkejä, tänään viimeksi. Gibli tulee kivasti luokse, vaikka olisi kiinnostavaakin nähtävillä. Sen hihnakäytös on myös yllättävän siistiä. Sitä poikakin kehui spontaanisti lomamme aikana.

Tässä on video tältä päivältä. Tuollainen hännässä näkyvä nurinpäin oleva U ennakoi aina hyvävireistä koiraa. Sentään pentu pysähtyi lähelle. Siinä on niin paljon Lykkyä, että välillä itkettää. Jotenkin lapsellisesti ajattelen, että Giblin rinnassa oleva sydän on Lykyn terveiset tai jotakin. Tähän sydänhymiö. Oi että minulla on ikävä sitä koiraa.

Sisäsiisti Gibli on edelleen. Lomamatkamme aikana se ei tehnyt mitään sisälle kertaakaan. Sama trendi jatkuu. Otan sen yhä yöksi patjalle sänkyni viereen, itse nukun sängyssä. Kun se sai olla yöt talossa vapaasti, se pissi sisälle. Nyt se herättää puoli 7 jälkeen aamupissille. Ihan ok niin.

Gibli valmistautuu nukkumaan sänkyni vieressä varapatjalla.

Samalla patjalla nukuin, kun se tuli meille.

Gibli poikani huoneessa lomani aikana. Liekö joutunut valvomaan

myöhään, koska ilme on tuollainen. :) Huom. tyhjä 

kirjahylly. Tuolta näyttää, kun lapsi on muuttanut pois kotoa.

Aamulla, kun nukuttaisi, mutta pentu kurnuttaa, että

pissittää.

***

Otsikkoon liittyen. Vetoan nyt tarkoituksellisesti tunteisiin. Kuka pitää koirien puolta,  jos ei me ohjaajat tai omistajat?

Agilitykoirien loukkaantumiskyselyyn on tällä hetkellä tullut 96 vastausta. Se on oikeasti hyvin! Alun perin toivoin salaa vähintään 100 vastausta. Aikoinaan Cleanruniin tuli 529 loukkaantumisilmoitusta (pyysivät vastauksia myös ei-loukkaantumisista ja saivat yhteensä 1600 vastausta). Minusta olisi hienoa, jos pieni Suomi pystyisi samaan kuin jenkkien kansainvälisessä levityksessä oleva Cleanrun, vaikken koirien loukkaantumisia toivokaan. Että jos jollakin lukijalla on mielessä koiran loukkaantuminen, niin ilmoa vaan sisään. Kaikki pienetkin jutut kelpaavat. Ilmoitin just äsken myös Lykyn reisien ja alamahan ihorikot. Se kiipesi puomille, horjahti, jatkoi puomia toiset tassut puomin yläpuolella ja toiset puomin alapuolella - ja hypähti maahan muuten loukkaantumatta. http://loukkaantumiskysely.blogspot.fi/ Kiitän etukäteen. Kiitän koirien puolesta. 

Alicante 28.9.-1.10.17

Heinäkuussa sovin miesystäväni kanssa, että lähdemme "jonnekin lämpimään" syyskuun lopussa pitkän viikonlopun viettoon. Tavoittelin paikkaa, missä olisi päivisin tarpeeksi tekemistä, koska auringossa en voi itseäni paahtaa, mutta myös hyvä ranta, koska pidän lämpimässä meressä polskimisesta. Ison kaupungin ja kirkasvetisen ja rauhallisen laguunin yhdistelmä on haastava löytää ja vaatii kompromissia. 

Olen haaveillut Barcelonasta. Olimme sinne jo lentoja klikkaamassa, kun paikka alkoi tuntua liian isolta lyhyelle lomalle. Niinpä kohteeksi vaihtui Espanjan Alicante. Ei sekään mikään minipaikka ole, itse kaupungissa asuu yli 300 000 ihmistä. Tämän jälkeen googlasin kaupunkia enemmän ja alkoi harmittaa. Kuvaukset vaihtelivat yli menevistä hehkutuksista haukkuihin vanhasta teollisuus- ja satamakaupungista, jossa huorat päivystävät itäsaksalaisten betoniröttelöiden liepeillä kusenhajuisilla kaduilla. Lentojen vaihto olisi käynyt kalliiksi, joten lähdimme katsomaan, mitä on ostettu.

Ennen lähtöä Barcelonaan tehtiin terrori-isku ja uutisoitiin espanjalaisten turistivastaisuudesta, joka näkyi erityisesti Barcelonassa. Valencialainen Alicante nosti osakkeitaan ja aloimme opetella netin avulla espanjaa. Ennen lentoa luimme, että Barcelonassa järjestetään 1.10. Katalonian äänestys, jonka ennustettiin herättävän levottomuuksia. 

Reilu 2 viikkoa ennen lähtöä sairastuin flunssaan, mikä jalostui korvatulehdukseksi ja poskiontelontulehdukseksi. 2 päivää ennen lentoa kävin poskiontelopunktiossa, missä huuhdeltavaa riitti. Aloitettiin toinen antibiootti. Jonkin aikaa koko reissuun lähtö oli epävarma. 

Poika tuli katsomaan koiria, mikä helpotti matkajärjestelyjä merkittävästi. Gibli oli riemuissaan uudesta ystävästään ja Lysti tervehti lämpimän välittävästi. Tajusin, että saisin nukkua aamulla ensimmäisen kerran yli puoli seitsemän sitten juhannuksen, kun Gibli ei olisi herättämässä pihalle.

Lennot oli ostettu Norwegianilta, joka herätti hilpeyttä ja lievästi epäilytti halpalentoineen. "Norveegani" yllätti positiivisesti. Koneet olivat uuden oloisia molempiin suuntiin. Kaikki toimi. Perusturistilennon "glamour" puuttui: matkustajien keski-ikä oli 50 vuotta ja koneesta uupui hermojensa äärirajoilla matkustavat lapsiperheiden vanhemmat sekä kiintiölomajuopot. Lentokoneessa myytävä ruoka oli halvempaa kuin valmismatkoilla. Alempi lipun hinta näkyi siinä, että laukkupaikka ruumassa olisi maksanut. Toisaalta 4 päivän reissulle riitti käsimatkatavarat. Molemmat meistä on lentänyt eri firmojen koneilla (tähän ikään mennessä ehtii). Ensi kerralla valitaan sama firma, jos aikataulut ja kohde natsaavat. Korvani ja poskionteloni kestivät lennot hyvin.

Alicanten lentokenttä oli iso ja siisti. Kentältä ajettiin bussilla keskustaan. Netistä suositusten perusteella valittu huoneistohotelli sijaitsi pysäkiltä noin 400 m päässä. Paikka oli sellainen kuin pitikin eikä varauksessa ollut ongelmia. 

Liikennevaloissa näkyi sekunnit, miten kauan on jäljellä valon vaihtumiseen.

Kännykkäni ei suostunut ottamaan yhteyttä ulkomaailmaan muuten kuin satunnaisesti seuralaiseni wifin kautta, joten sain myös some-lomaa. Pankki-/luottokorttini ei toiminut ensimmäisenä päivänä. Harmaat hiukseni tuplaantuivat. Lopulta nettipankkiin päästyäni sain kortin vaihdettua myös ulkomailla toimivaksi enkä ollut enää käteisen varassa. 

Itse Alicante ei selvästikään ole turisteille tehty, mutta sellaisen paikan halusinkin nähdä. Sieltä ei juurikaan löydy turistikrääsäkauppoja. Paikalliset eivät puhu englantia emmekä me espanjaa kuin muutaman sanan. Siesta sulkee pienemmät kaupat kuumimmaksi ajaksi. Ruokalistoja ei välttämättä oltu käännetty englanniksi. Ravintolassa tarjoilija pyysi minua tilaamaan ruuat espanjaksi ja sujuihan se, kun luin listalta ääneen. Tarjoilija oli tästä riemuissaan, peukutti ja kannusti. Asiakaspalvelijat olivat opetelleet perussanastoa: -"Take away?" -"Yes, I will take it with me." - "Take away?!?" - "Jes!" Jos joku maksoi 2 euroa, se näytettiin sormin jne. Tämä oli tavallaan hauskaa, mutta vähemmän hauskaa olisi ollut, jos kieltä olisi pitänyt osata totisen paikan tullen. 

Hintataso oli Suomea matalampi. Alicantessa on satoja ravintoloita ja kuppiloita. Söin elämäni herkullisimmat grillatut jättikatkaravut ja viimeisimmän illan pizzaa tilaisin uudelleen. Alkupala, 2 pizzaa ja 2 valkoviinilasia maksoi yhteensä 29 euroa. Odottamani paella ei herättänyt "tätä on saatava uudelleen" -ajatuksia. Nahkaisia kävelykenkiä olisi saanut 18 eurolla. Kauppoja löytyy joka makuun eikä kolmen päivän kiertelyn jälkeen tuntunut, että oltaisiin kaikki jo nähty.

Arkkitehtuuri on jännää ja sekalaista. Siellä on hienoja ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia, mutta saman rakennuksen seinän jatkeeksi saattoi olla rakennettu talo, joka näyttää 80-90-lukulaiselta. Useissa kerrostaloissa kerroksia on 12-20 ja rakennukset ovat valtavan isoja myös sivuttaissuunnassa. Ne olivat hyväkuntoisia eivätkä mitään röttelöitä, mutta niiden ansiosta kaupunkia ei pysty kuvaamaan idylliseksi. Rannan vierestä löytyi 1 hotelli, muuten rantojen vierustoilla oli normaaleja kerrostaloja eli hotellien houkuttelevat sisääntulot puuttuivat rantamaisemasta.

Kerrostalo lähellä Playa St Juania, aamupäivästä oli
hyvin hiljaista.

Toinen kerrostalo samalta alueelta - tämä näytti kivalta.

En pitäisi kaupunkia rumana, kuten joku oli kokenut, vaan normaalina eurooppalaisena kaupunkina, missä on satsattu viihtyisyyteen. Ja kyllähän palmut saavat sydämeni sykähtämään.

Alicantessa on kauniisti katettuja leveitä kävelypromenadeja. 

Tarkkasilmäinen löytää kuvan takareunasta jättikerrostalon.

Pitkä rantakatu on päällystetty mosaiikilla, joka saa aikaan näköefektin, että kävelisit aaltojen pohjalla tai harjalla.

Huvisataman läheinen liikenneympyrä, takana näkyy

hauskoja taloyhdistelmiä.

Autokanta oli suht uutta ja on siellä rikkaitakin.

Kaupungista löytyy historiallisia rakennuksia, kirkkoja sekä viereiseltä huipulta linnoitus, jonne kävelimme. Linnoitus oli kapuamisen arvoinen. Se oli kohtalaisen hyvin säilynyt. Ylhäältä näkyi, kuinka laaja kaupunki onkaan.

Alicanten taloja

Tuolla keskellä asuimme.

Huvivenesatamassa oli valtavia jahteja.

Keskustassa on pitkä ja hienohiekkainen EU:n sinisen lipun hiekkaranta, mutta koska kaupunki on iso, en luottanut vedenlaatuun - vaikka vesi näytti kirkkaalta eikä haissut miltään. Uijia siellä riitti. 

Matkustimme kahtena aamuna metrolla lähirannalle, Playa St Juanille. Metro eli tram oli kokonaisuudessaan siisti, sen lattialta olisi voinut syödä. Maan alle pääsi vain lipulliset eikä siellä törmännyt syrjäytyneisiin juoppoihin sen kummemmin kuin maan päälläkään. 10 km matka maksoi 1,45 euroa per nuppi per sivu. Metro kulki suurimman osan ajasta maan päällä ja vauhti vastasi Linnanmäen possujunaa tai Tuomas Veturia, mutta maisemia ja kanssakulkijoita oli kiva katsella eikä meillä ollut kiire.

Lähin metroasema

Aikataulu piti minuutin tarkkuudella ja siitä tiedotettiin näyttötaululla. 

L4 oli meidän valintamme.

Playa St Juan on yli 7 km pitkä ja yli 80 metriä leveä. Vesi on kirkasta. Hiekka on hienojakoista, tuntui kuin olisi kävellyt perunajauhoissa. Vesi oli 24-25-asteista ja aaltoja tuli sopivasti. Ihmisiä ei ollut kamalasti, toisaalta polttavimpien auringonsäteiden aikaan ei siellä oltukaan. Yhteinen harrastus oli kävellä rantaviivaa pitkin. 

Meihin turisteina suhtauduttiin joka paikassa ystävällisesti ja palvellen. Barcelonan levottomuuksista luin vasta kotiin palattuani. Alicantessa ei sellaisista ollut tietoakaan. Toisaalta lauantaina ihmisiä kulki Espanjan lippu selässään, minkä uumoilimme liittyvän vaaleihin. 

Espanjalaisista katurosvoista on aina varoiteltu. Meiltä ei varastettu mitään. Alicantessa ei päivisin joutunut ruuhkassa kulkemaan, lauantai-iltana oli täydempää. Rannalle oli pakko jättää tavaroita uimisen ajaksi. Kilttien näköisten turistien välissä ne säilyivät. Turistit tuntuivat olevan puhekielen analyysien perusteella espanjalaisia muualta maasta, ranskalaisia ja hollantilaisia. Suomalaisiin törmättiin perillä kerran ruokaillessamme.

Itäisen Välimeren kohteisiin verrattuna Alicante on vauraamman oloinen. Tiet ovat hyväkuntoisia. Liikennesääntöjä noudatetaan. Taksit olivat uusia eikä lähemmäs miljoonan ajokilometrin Mersuja. Yleisolemus on siisti: katuja pestään, vessat ovat kiiltävän puhtaita, rannoilla ei ole vesipulloja, jäätelötikkuja, muovikasseja ja tupakantumppeja, ne putsataan koneellisesti. Vesijohtovettä ei silti uskallettu juoda. 1,5 litran vesipullo maksoi maltillisesti 55 senttiä.

Jännäsin säätä etukäteen. Suomen sääennustukset lupasivat 22-23 astetta ja puolipilvistä. Kävi kuten ennenkin, perillä oli lämpimämpää. Varjossa oli 26-27 astetta, öisin 21-24 astetta. Taivaalla oli poutapilviä, jotka pääosin väistivät aurinkoa. Tuuli sopivasti. Ilma ei ollut liian tukahduttava kävelyyn. Oli liikkeellä mihinkä aikaan tahansa, vaatteiksi riitti ohuet sortsit ja t-paita.

Loma vastasi sitä, mitä lähdettiin hakemaan: kaupunkielämää, rantaa, lämpöä, yhdessä vietettyä kiireetöntä aikaa ja uusia elämyksiä. 

Suomeen paluu on jälleen karu. Pilvistä, 9 astetta, pimeää. Sinne jäivät ihmiset nauttimaan elämästään. Aika syvällisesti mietin vaihtoehtoja vanhempien päivien varalle. 

Kisat, jälki, flunssaa ja kyitä

Olen edelleen varsin puolikuntoinen. 

Tein Giblille perjantaina jäljen, jolla oli harvemmin nakkia. Pentu jäljesti maltillisesti. 5 palasta jäi Lystille korjattavaa. 

En kerta kaikkiaan ole jaksanut tottistella Giblin kanssa. Istumis- ja maihinkäskyä olen käyttänyt arjessa useammin. Tällainen hetki on esim. ulkoilun jälkeen, kun otan kaulapannan pois. Kisoissa tänään seuruutin joitakin pätkiä namin kanssa.

Tänään olimme agilitykisoissa. Sari Mikkilä oli tehnyt kivat radat.

Ekalla radalla heti toinen este oli kepit 90 asteen avokulmaan. Lysti selvitti, vähän loivensin sille kulmaa. Hienoa nollaa tehtiinkin virheettömine kontakteineen, kunnes liian lepsun ohjaukseni ansiosta Lysti ajautui väärään putkeen. Hylkäys siitä.

Toisella radalla selvitettiin monta hankalaa paikkaa ja ohjasin Lystin sujuvasti mm. 90 asteen keppien avokulmaan putken jälkeen ulkokautta. Koira ponkaisi puomin alastulokontaktin yli ja ansaitsi tempullaan vitosen. Nollalla oltaisiinkin oltu toisia. Pitää ottaa puomikuuri.

Hyppäri oli vielä jäljellä ja ajattelin, että jos agilitya harrastaa euforian takia, niin vähiin käy. Sillä sitten saatiin survottua oikein tahtonolla ja päästiin vielä pronssipallille, vaikka nollia tuli ihan mukavasti. 

Tomba (alias Gibli) oli kisaturistina ja suhtautui jo vähän maltillisemmin mielestään potentiaalisiin ystäviin (kaikki ihmiset ja koirat).

Kisapaikalla viihtyy myös kyyt, näin yhden elävän ja yhden kuolleen. Hyvin ne maastoutuvat maisemaan. Ehkä tulee liikuttua niiden lähellä paljon useammin kuin ikinä luulisi? En toivo kyyn puremaa, mutta kyllähän ne Suomen luontoon kuuluvat. Aika kiva oli seurata järjestäneen seuran kiihkotonta suhtautumista sahalaitaisiin asuinkumppaneihinsa.

Pujottele sinä Lysti, minä katselen maisemia. Kuva muutaman viikon takaa, (c) Havo.

N. 30-40-senttinen luikero, kuvaaja ei uskaltanut likemmäs.

Jälki ja ulkoilua

Korva tuntuu paremmalta eikä ole enää koko ajan lukossa.

Ajoin auton metsän laitaan. Salainen vahvistukseni teki Giblille jäljen. Jäljellä oli mutkaisuutta ja yksi 90 asteen kulma. Ruokaa oli huomattavasti vähemmän kuin ennen, välillä monta metriä tyhjää. Hirmuinen hinku oli pennulla jäljen ajamiseen, odotin sen rauhoittumisen ennen kuin pääsi hommiin. Se ajoi pitkät pätkät tosi hyvin, syvällä nenällä ja maltilla. Jälkeä kannattaa taas vaikeuttaa, muuttaa alustaa ja antaa sen vanhentua pidempään.

Gibliä voi kohta kutsua sisäsiistiksi. En ole tällä viikolla tainnut siivota yhtään vahinkoa. 

Giblin paino ja kuvia

Gibli on nyt 19 viikkoa ja painoi tänään keskustan M&M:ssa 12,9 kg. Lykky painoi 18-viikkoisena 16 kg.

Tautini on jalostunut korvatulehdukseksi ja nautin antibioottia. Jos ei lasketa minitottistelua, ei olla tehty mitään. En jaksa. Yskittää ja henki loppuu.

Ajoin auton metsän laitaan ja annoin Giblin juosta. Otin kuvia. 

Tuli aina kutsumatta luokse. :)

Söpöstelyä. Valitettavasti sydän jää valjaiden alle.

Lysti nauttii pihanurmesta.

Flunssaaa

On viikko mennyt sairastaessa. Yhden jäljen tein pennulle (siinä voi kävellä hitaasti eikä tarvitse puhua). Se oli varmaan 150 m pitkä ja siinä oli kaarroksia. Nameja oli paljon harvemmassa kuin aiemmin, enimmäkseen 3-6 askeleen välein. Alustan veikkaan olleen haastava, koska ruohikolla oli pahimmillaan 1-2 cm vettä eli tavallaan jälki oli ruohottuneessa jättilammikossa. Yhdessä kohtaa pentu pyöri ja etsi jälkeä, löysi sen uudelleen. Jäljen loppumisen jälkeen palkkasin sen taskustani. Pentu löysi jäljeltäpoistumisjälkeni ja olisi halunnut nuuskutella autolle sitä pitkin. Vedin sen pois ja sanoin, että riittää jo, ihan kiltisti. En tiedä, pilasinko hyvän jälkikoiran. Lystin löysi jälkitarkastuksessa 6 ruokapalaa.

Tänään oli omissa kisoissa sekä rotumestikset että piirinmestaruus, kahden jälkimmäisen radan tulos ratkaisi molemmat. Jätin ensimmäisen radan menemättä ja osallistuin vain näille kahdelle. Ekalla Lysti teki vitosen puomin alastulolta. Pientä lenkkiä tuli myös A:n jälkeen, kun koira piti saada hypyltä oikeaan putkensuuhun. Sain Lystin valsilla käännettyä. Muuten menikin ihan suunnitellusti. Happi loppui rykäisyn jälkeen.

Toinen rata oli varsin suoraviivainen hyppäri. Keppejä mietin eniten. Heti alkukaarrosten jälkeen oli 4 hypyn "suora", jonka jälkeen käännös putkeen. Jäin jälkeen, Lysti vilkaisi ja oikaisi jo 3. hypyn jälkeen putkeen. Se oli hylkäys sitten. Hölkötin siitä suoraan maaliin ja lähdin kotiin jatkamaan lepäämistä.

Loukkaantumiskysely ja muutakin sairastamista

Julkaisin nyt agilitykoirien loukkaantumiskyselyn. Se löytyy täältä. Tietoa kerätään 1.1.14-31.12.2017, jotta saadaan mahdollisimman paljon materiaalia. Tarkoitus on löytää riskin paikkoja. Kyselyä saa täyttää ja sivustoa jakaa. Ilahtuisin avustanne!

***

Sairastuin kunnon flunssaan ja olen edelleen toipilas. Koirien liikunta on rajoittunut lyhyisiin pissalenkkeihin etupihalle. Mitään muutakaan ei olla tehty. Siinä on tekemiset vähissä, kun ei kärsi niellä, puhua eikä hengittää.

Pentu on ottanut harppauksen sisäsiisteydessä. Pissoja tulee max 1/vrk sisälle. Yöt pentu on kuiva. Edestä kaikki pikkuhampaat ovat lähteneet. Seuraavaksi odottelen kulmureiden lähtemistä.