Gibli tuli takaisin

Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan. 

Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.

Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa. 

Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?

...

Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.

Ehkä tämä taas tästä lähtee. 

Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.

Koiraloma

Jaksan päivitellä tätä elämistä, kun ei ole koira kaverina.

Aamulla, päivällä tai illalla ei ole tarvetta käydä ulkona.

En suunnittele, minä päivinä käyn metsässä.

Ei koirakaveria autossa ja kauppareissulla.

Ei tarvitse huolehtia, että on tuoretta vettä. Ei tarvitse laittaa aamu- ja iltaruokaa.

Ei koiran jumppaamista.

Ei kynsien leikkaamista tai harjaamista. Ei tassujen huuhtomista ja kuivaamista.

Ei agilitytreenejä. Ei agilitykilpailuja kokonaisvaltaisine kilpailupäivineen.

Nahkamaha ei ole vieressä. Iltaisin ei ole koiraa, mitä rapsuttaa tai hipeltää niskastaan. Tai vähän hieroa.

Ei ruokailuseuraa. Ei ruokahävikin huolehtijaa. Ei uunivuoan pesijää.

Ei saunakaveria.

Tietokoneella ollessa viereen ei tule seisomaan koira, mitä silitellä siinä samalla.

Ei ole niin turvallinen olo. Hohtoa katsoessa vilkaisin kerran pimeään eteiseen. Koiran kanssa ei tarvitse vilkuilla.

Ei urp-urp. Giblihän juttelee paljon.

Olen varma siitä, että koira tietää, tuliko nollarata.
(c) Irene Erling

Silmän salamointi jatkuu

Silmän salamointi jatkuu. Sen huomaa parhaiten pimeässä. Autolla en ole ajanut sitten tiistain, jotten provosoi tilanteen pahenemista. Suihkussa silmät kiinni salamointia en viimeksi huomannut. Ehkä tämä vähitellen helpottaa? Toisaalta tänään herättyä välähti taas 4 kertaa heti putkeen. Vasemmassa silmässä menee ulkonurkassa yhä musta "hiiren osoitin". Viheliäistä kaiken kaikkiaan. 

Gibli jatkaa "rankkaa lomailua". Tyttönen pääsee lenkille 5 x päivässä, eivätkä ne ole mitään lyhyitä piipahduksia.

Silmä salamoi

Ihmettelin sunnuntaina kisoissa, kuinka loisteputkista tuli yhtäkkiä valonvälähdyksiä vasempaan silmään. Ajattelin valon osuvan jotenkin silmälasien reunaan. Muistelin optikon sanoneen, että tietty silmälasihionta voi lisätä heijastuksia. Tai ehkä linssissä oli rasvaa? Kotimatkalla pystysuora salamointi jatkui vasemman silmän ulkonurkassa. Ajattelin sen johtuvan katuvalojen osumisesta silmälaseihin. Vasen silmä tuntui sumeammalta muutenkin. Liikennevalojen ympärille tuli pyöreä kehä. "Varmaan jotakin rähmää silmässä", räpsyttelin, ja tiputin kotona silmään kesältä jääneen pipetillisen allergiasilmätippaa. Illalla suihkussa salamointi jatkui ja kun se jatkui silmät kiinni, ymmärsin vihdoin, ettei se ainakaan olohuoneeseen jätetyistä silmälaseista johtunut. Siinä kohtaa muistin myös, mitä ikävää silmän salamointi voikaan tarkoittaa ja aloin etsiä aikoja silmälääkärille. Ns. nokisadetta tai esirippua silmässä ei sentään näkynyt.

Pääsinkin heti maanantaina silmälääkärille. Sanoin hänelle epäileväni lasiaisen irtaumaa. Sehän se olikin. 

Seuraa teoriaosio: Ikääntyessä silmän lasiaishyytely muuttuu juoksevammaksi ja irtoaa silmän takaseinän verkkokalvosta. Verkkokalvo on se näkemiselle välttämätön osa. Lasiaisen irtoamisessa menee päivistä viikkoihin. Yleensä se sujuu ongelmitta. Joskus lasiaisen veto tekee verkkokalvoon reiän. Tällainen vedon merkki voi olla yhdessä kohtaa salamointi tai valonvälähdykset, joita näkyy myös silmät kiinni. Verkkokalvon reiästä lasiaista voi päästä verkkokalvon alle, jolloin verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvon reikää voi vielä laseroida, tavallaan polttaa se kiinni silmän takaseinään. Se ei aina auta. Jos verkkokalvo irtoaa, on edessä silmäleikkauksia, pitkät asentohoidot, ja silti monesti näkö kärsii tai menetetään kokonaan. 

No minulla ei ollut verkkokalvossa vielä reikää, joka kuulemma tulee usein alkuvaiheessa. Koska minulla on miinuslasit eli silmän muoto on tietynlainen, kuulun riskiryhmään. Silmälääkäri kehotti silmäklinikan ohjeistuksen mukaan varomaan 2 viikkoa nopeita pään ja silmän liikkeitä ja esim. varomaan äkillistä kengännauhojen solmimista sekä ponnisteluja. Jos salamointi lisääntyy tai tulee ns. nokisadetta (= verenvuoto silmän sisällä) tai esirippu (kalvo, jonka läpi ei näe eli verkkokalvo on irti), pitää hakeutua silmäpäivystykseen.

Oli selvää, että agility jää tauolle. Myöskään metsässä tai kallioilla liukastelu ei käy laatuun. Gibli haettiin hoitoon. Liikutan silmiäni yllättävän paljon autoillessa, jolloin salamointia tulee jatkuvasti. En halua provosoida verkkokalvon irtaumaa yhtään. Autoilukin siis jää niin vähiin kuin mahdollista. Ei tunnu kivalta sellainen mahdollisuus, että ensin menee toisesta silmästä näkö ja sitten toisesta.

On outoa, kun Gibli ei ole kotona. Vuosi sitten Gibli oli hoidossa, kun olin koronassa. Silloin olin niin kipeä, että elämä meni nukkuessa, yskiessä ja oksentaessa. Nyt olen muuten terve. Outoa on herätä aamuisin vartti myöhemmin ja tehdä töitä pidempään, koska voi. Esim. tänään en käy ulkona kertaakaan, koska ei ole pakko. Ilman koiraa laiskistuisin varmasti. Outoa on mennä jääkaapille, kun ei kuulu tuttu tömähdys, kun koira laskeutuu sängyltä hakemaan pientä snäksiä. Outoa on, kun ruokaa tipahtaa maahan eikä kukaan sitä hae. Outoa on sulkea kone työpäivän jälkeen, kun Gibli ei tule viereen. Outoa on iltaisin.

Tätä hissun kissun elämää voi joutua jatkamaan kuukaudenkin, niin kauan kuin salamoi. Aamulla herättyäni ei tullut yhtään salamaa. Ylös noustua niitä tuli 4 kpl muutaman metrin matkalla. Iski epätoivo. Sitten muistutin itseäni, että on niitä pahempiakin sairauksia. Muistui myös mieleeni, että joka kerta, kun kävelee agilityn starttiviivalle koiransa kanssa, on etuoikeutettu. Tosin olen sitä mieltä, että en ole antanut itseni unohtaa sitä koskaan.

Eri planeetoilla - hyl x 2

Palsolan radoilla. Valitettavasti ei ollut radoissa vikaa.

Eka agilityradalla Gibli ampaisi 2. hypyltä suoraan putkeen, jonne ei pitänyt. Rataantutustumisessa katsoin, että sinne ei pitäisi mennä. No meni. Ihan lopussa oli A-putki-erottelu. Vastakkainen käsi käänsi Giblin niin voimallisesti, että tuli A:nkin ohi. Että kyllä hän ohjauksessa on... Linkki.

Toka agilityradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon, otin sen uusiksi. Loppurata hajosi ihan käsiin. Linkki.

Hyvää: Kisakaverini pysyi lähdössä eikä tiputtanut rimoja. 

Ke-treenit

Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä. 

Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.

2 x hyl

Olimme Katarina Virkkalan ja Sari Mikkilän radoilla.

Virkkalan agilityrata oli kiva. Lopussa Gibli teki harvinaisen keppivirheen sisäänmenossa ja sitten epäonnistui käännös hypyltä. Valikoitui putki, vaikka piti A. Hyl. Video.

Sitten oli Mikkilän "juokse tai kuole" -rata, joka näytti aluksi mahdottomalta. Jos en olisi yhdessä kohtaa ohjannut Gibliä väärälle puolelle hyppyä, olisi tehty nolla. En huomannut rataantutustumisessa, että takaakierron jälkeen painuu koira tuonne taakse. Ehkä oma juoksulinjanikin vei. Tästä radasta jäi hyvä fiilis. En nykyään pysty juoksemaan kovempaa. Kotimatkalla harmitti se hyl. Tässä on video.