Tottista ja kuntoilua

Agilitytauko jatkuu olosuhteiden vuoksi.

Maanantaina hyödynsin pk-seuran tämän kauden viimeiset ryhmätreenit ja seuruutin Lykkyä koirahäiriössä. Kun se muutama kuukausi sitten kiinnostui ihan valtavasti toisista koirista, nyt se keskittyi minuun ja leluun. :) Seuraamisessa se ei paina enää kuin hetkittäin, jolloin heti huomautan tilantarpeestani. "Au" ja "höh" ovat varsin tehokkaita. Maihin Lykky lakoaa pelkästä ajatuksesta, istuminen on myös täsmällinen, mutta seuruusta pysähtymisessä se tarjoaa kaikkea. Jos erehdyn sitä vilkaisemaan silmäkulmastani, se painuu maihin. Luultavasti minulla on joku muukin non-verbaalinen apu, jota en ole tajunnut, koska koira toppaa täsmällisesti muualta kuin sivultani.

Tiistaina pelto-tottisteltiin, seuraamisen lisäksi myös luoksetuloja ja eteenmeno lelulle. 

Tänään otettiin pelkästään kuntoilun kannalta. Lunta oli satanut 10 cm lisää ja molemmat koirat saivat juosta lelut suissaan pitkään. Toivat lelut vuorotellen viskeltäviksi. 

Lystihän on ollut nukkumarauhastaan tosi tarkka eikä halua häiriötä ihmisistä eikä eläimistä, murahtaa tai väistää. Toissailtana Lykky kävi kerälle polvitaipeeseeni nukkumaan. Lysti kipusi jalkojeni toiselle puolelle. Kohta Lykky oikaisi itsensä suoraksi, jolloin sen niska ja pää siirtyivät jalkani yli Lystin puolelle niin, että koirien korvat ja niskakarvat olivat lomittain. Pidätin hengitystäni odottaen mitä Lysti tuumaa. Ei mitään. Sitä ei korva korvassa nukkuminen haitannut ollenkaan. Tilanne purkaantui lopulta, kun jalkani puutui ja minun oli pakko liikahtaa. Silloin Lysti hyppäsi lattialle. 

Agilitya on jatkossa tulossa. Yritän päästä testaamaan yhtä hallia ja viikonloppuna on kisat. Tiistaina olisi mölli-agilitykisat Jyväskylässä, en ehkä sinne saakka jaksa ajella. Sitten on luvassa koulutusvierailuja, joten eiköhän tämä tästä.

Keppi-ilmaisu

Nyt se Lykky sen oppi. Asetin kepin olohuoneen matolle. Vapautin koiran keittiöstä ja usutin: "Jälki". Koira nuuskutteli maton ja kävi makaamaan etujalat jälkikepin molemmin puolin. Naksu, kehu ja makkaraa. Ja toinen perään, jotta koira pääsi todistamaan, ettei vahingossa tehnyt oikein. ;)

Pysähtymiskäskyn alainen Lykky tuijottaa lelua

Toisena kerrattiin kaukoja. Maa-seiso-maa on hieno hissiliike. Himputin istumisesta seisominen sotkee kaiken. Argh.

Laukannosto

Kolmantena kerrattiin laudan avulla kontakteja. 

Lysti seurasi lenkillä pitkähkön matkan kaikkine siirtymineen riisikeksipalkalla. Kuin vierellä olisi kulkenut 23 kg pumpulia.

Aamulla vedin viimeisimmän pentujen alkeiskurssikerran. Muuten tänään on ollut ulkoilupäivä. Raikas olo. 

Valokuvia

Lystin tassumuutokset ovat taas kuivahtaneet, joten sen kanssa pääsen kohta kunnolla ulkoilemaan. Toivottavasti tassut pysyvät pakkaskauden kunnossa.

Lykyn kanssa käytiin juoksentelemassa kera kameran. Tuokio keskeytyi, kun huomasin liukkaita jäätyneitä lätäköitä ruohojen välissä. Hui!

Nyt alkoi kurjat ajat agilityn suhteen, ulkokausi loppui ellei ilmat lämpene. Hallin pohja on liukas koirieni tassujen alla. Esimerkiksi Lystillä pujottelussa lipeävät etutassut sivuun joka laukka-askeleella. Viime talvena Lykyllä aukesi yläanturat ja kerran se liukui kylki edellä päin puomin jalkoja enkä sen jälkeen hallissa treenannut. Toissaviikolla kokeilin hallissa tokoilua, tilanne on ihan sama. En kestä katsoa palkan perään rientävän Lykyn liukastelua. Edes kontaktien treenaaminen tuntuu mahdottomalta. Namipalkka ei ole ratkaisu, koska sillä Lykky ei palkkaannu ja treenattava on oikeassa vireessä. On vain ajan kysymys, milloin joku paikka hajoaisi. Ratkaisu: Varailen ympäristön halleista vuoroja huhtikuulle saakka. Lähimpäänkin on reippaasti matkaa, joten on revittävä huumoria. Taukoa tulee juoksuaikana ja pahimpana pakkaskautena, mutta olisi kätsää päästä treenaamaan silloin kuin haluan. Ei meillä ole varaa antaa tällaista tasoitusta kellekään. :(

Tämän päivän kuvia: 

Lykky jäljellä 

Suussa Lystin voittama ruskea pallo

Talvi tuli

Yöllä oli 10 astetta pakkasta ja nyt sataa lunta. Lysti on linkuttanut tassujensa takia ja pitää taas lenkkareita. 

Eilen kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. Maa oli jäässä varjoisista paikoista ja niin myös A:n pinta, siksi vain puomilla kokeilin kontakteja. Ylösmeno on edelleen arpapeliä ja alkaa oikeasti risoa, kun en saa koiraa tajuamaan. Keppikulmaa halusin ohjata tuosta kulmasta ja ekalla kerralla varmistin kepeille menemättömyyden pysähtymällä. :S

Sujui se sitten, mutta on selvästi treenattava kulma. Hienoksi suheroksi meni tämäkin video, jotakin tapahtuu välillä kamera-Youtube vaikken tekisi mitään.

Irtoamista:

Lopuksi tottisteltiin. Sattui pieni välikohtaus. Aluksi Lykky painoi, se oikeasti puskee niin, että polveni kolisevat toistensa lomitse. Kompastuin jalkoihini, osuin ilmeisesti Lykkyyn ja kirosin mehevästi. Tämän jälkeen koira päätti, että voin ihan hyvin seurata keskenäni, kunnes pysyn pystyssä. Sivulle-käskyllä se tuli eteeni, uudella käskyllä kävi kenkieni päälle makuulle ja lopulta kiersi sivulleni jääden 10 cm normaalia taaemmas, kuikuillen käteni alta, että älä ihmeessä liiku. Seuruussa se jätätti jalkani takana ja istahteli ihan omaan tahtiinsa. Koira johon ei mikään vaikuta, oli ottanut itseensä. Ehdin jo miettiä pilanneeni sen lopullisesti, mutta leikitin sitä kunnolla, mistä se kiitti puremalla (vahingossa(?)) peukaloni tyveen. Reikää ei tullut ihoon, mutta johonkin suoneen osui, koska alue turposi tuplaksi. En voinut jättää "Lykky nousuun" -projektia kesken, joten jatkoin leikitystä ja tottistelua. Lopulta minulle palautui koira, joka seurasi oikeassa paikassa painamatta yhtään. Vähän vire oli vaisumpi kuin normaalisti, mutta kelpo kuitenkin. 

Jatkoin treeniä. Ensimmäistä kertaa (!) ketjutin välillä palkkaamatta seuraamisen, liikkeestä seisahtumisen, maahanmenon ja luoksetulon. Koira tuijotti liikkeiden välit, että mikä unohtui, muttei haukkunut tai haahuillut. Otan nämä ketjutukset kuvioihin. Luoksetulossa Lykky tulee huusin mitä tahansa. :D On harjoiteltava kuuntelua ihan kunnolla. Nyt vain hymyilytti innokas luoksetulo.

Kotona olen jatkanut keppi-ilmaisuja molemmilla koirilla. Lysti näppäränä likkana siirtää kepin tassullaan tai suullaan oikeaan kohtaan etujalkojensa väliin, jos maihinmeno sattuu vähän sinnepäin. Lykky ottaa reippaasti uuden makuun joka kerta.

Aamulla ulkoilutin Lykyn pellolla. Siellä tottisteltiin samat seuruut, maahanmenot, seisahdukset, istumiset ja luoksetulot. En nyt ketjuttanut. Vire oli vahva eikä koira painanut yhtään. :)

Selkäpäivitystä

Nyt tulee pelkkää omaa selkääni, joten koiratekstejä halajaville ei ole tarjolla luettavaa.

Kuntien eläkevakuutus lähetti kirjeen, jossa pyysi uutta lausuntoa, jos helmikuun loppuun myönnetty osatyökyvyttömyys jatkuu. Käsitykseni mukaan minulla ei ole mitään saumaa tehdä täyttä työpäivää. Lääkkeet alkavat myös loppua, joten kirjoitin sähköpostia työterveyslääkärilleni. Napsuttelin näppäimistölle hymy naamallani, kuinka teen nykyään etätöitä, makaan työpäivät mahallani, minkä ansiosta ei ole tarvinnut olla s-lomalla eikä lisätä lääkkeitä. Totesin ahtaumien etenevän, koska jalkojen tunnottomuus on lisinyt ja välillä vihlookin aika kovaa. Tuntohäiriöitä on myös, tänään piti katsoa onko oikea pohje märkä, ei ollut. Kokouksissa ja palavereissa olen lakannut käymästä. En voi istua, ja paikoillaan seisominen aiheuttaa hermosärkyä aika pian, hissukävely tuolirivin takana ei riitä estämään kipua. Kokouksissa en pysty kävelemään ulkoilukävelyvauhtia enkä halua pitää omaa pikku showta, joten etäkokouksia järjestetään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. 

Työterveyslääkäri soitti ja oli huolissaan. Minä siihen, että en minä niin huono ole, lääkkeitä nielen vähemmän kuin viime tammikuussa, jolloin napsin 18 tabl päivässä. Hän kysyi vieläkö olen agilitya pystynyt harrastamaan. "Vielä", vastasin iloisesti. Hän kehotti kiirehtimään fysiatrian pkl:n aikaa. Ajan sainkin marraskuun alkupuolelle. Eivät fys.pkl:lla pidä kireässä lieassa, viimeksi kävin siellä muistaakseni tammikuussa. Jalkojen kiristyksestä päätellen tiedän saavani kamalat lukemat hermotesteissä.

Puhelun jälkeen ajoin kaupungille ruokakauppaan ja hakemaan reseptit. Puolen tunnin reissun jälkeen kiirehdin kotiin mahalleni, jotta sain jaloista pakotuksen pois. Tajusin tekeväni niin aina. En jaksa olla pitkään kaupungilla, jalat eivät jaksa. Vieläkään pakotus ei ole mennyt pois.

Elämäni on olohuoneen matolla. Siinä teen työt, syön ja makoilen iltaisin. Poistun matolta kotiaskareisiin ja koirajuttuihin. Aika erikoista tarkemmin ajateltuna. Agilitya ja koirajuttuja mietin - miten niitä pystyn harrastamaan? En keksi muuta selitystä kuin että koirajutuissa selän rasitus on hyvin vaihtelevaa. Se ei ole seisomista tai hissukävelyä vaan kaikkea muuta, mikä ehkä pumppaa verta ja happea just sopivasti ahtailla oleville hermoparoille. Liekö motivaatiollakin merkitystä? Sillä ainakin on, että ilman liikuntaa ja selkäjumppaa tilanne olisi vielä hirveämpi.

Soitin vakavasti sairaalle ystävälleni, keskusteltiin niitä näitä. Hänkin kysyi vieläkö pystyn harrastamaan koirien kanssa. "Vielä", vastasin hänellekin. "Pidä siitä kiinni", hän kehotti lämpimästi.

Loppuun Pink Floydin Learning to fly. Olen ehkä linkannut tämän ennenkin tai ainakin aikonut linkittää. *Tästä klikkaamalla* se löytyy joka tapauksessa.

Tottista ja jälkeä

Eilen skarppasin ja kunnostauduin panostamalla agilityn varjoon jääneisiin tottikseen ja jälkeen.

Ensinnäkin päivällä Lysti sai ajaa elämänsä pisimmän eli 80 metrin jäljen. Lyhyt oikealla mittapuulla, mutta silti. Kivasti se minun silmiini haisteli. Tämän jälkeen pesin tassut huolella, jottei märkä ruoho niissä muhisi. Tossuja en laittanut, koska ne olisivat kastuneet pellon isoissa vesilätäköissä. 

Illalla ajoin Lykyn kanssa pk-ryhmätreeniin. Häiriössä seuruutin. Nyt se kesti hyvin Maijan aiheuttaman häiriön ja toisen koiran yllättävän hyvin. Maija opetti myös jälkikepin ilmaisua. Lykky kiitti kepistä ja rouskutti sitä mielellään. Illallakin nauratti, kun Maija sanoi, että ei auta, jos se kepit löytää, jos pureskelee ne tunnistamattomiksi. Muutaman toiston aikana saatiin pureksinta vähemmäksi. Tänään jatkoin kotona harjoituksia, idea selvästi koirassa itää.

Tänään tavattiin uudelleen häiriötreenin merkeissä. Lykky oli yhä parempi koirahäiriössä. Seuruussa kontakti piti, vaikka toinen koira tuli 2 metrin päässä suoralla tai ympyrässä. Teetin sillä myös jääviä, ihan ok ne. Paikkamakuussa kyynärät nousivat toisen koiran leikkiessä, huomautuksen jälkeen pysyi hyvin. 

Olen seuruun painamiseen kokeillut tähän mennessä vasemmalle kääntymisiä, jotka auttavat vain juuri kääntymisten jälkeen, mutta systeemi ei kanna pidemmälle. Palkkaamista olen yrittänyt vasemmalle kolmella eri tyylillä, ei auta. Kokeilin tänään sellaista, että kiljahdin kimeästi "Aih!" aina kun koira painoi polvea. Tämä tuntui auttavan ja Lykky loittoni just sopivasti. Jatkan sillä.

Juokse!

Agilityn tehoviikko huipentui, kun kävin lähiseurassa Lykyn kanssa kuokkimassa Juha Oreniuksen koulutuksessa. En ole ennen hänen koulutuksessaan vieraillut, joten mielenkiinnolla odotin tilaisuutta. Paikka oli aamun ensimmäisessä ryhmässä. Herätessäni pimeään aamuun mietin homman järkevyyttä, mutta uni karisi silmistä hengitettyäni 3-asteista ulkoilmaa.

Radalla oli 25 estettä, kontakteista puomi ja A. Hyppyjen ohjauksissa käytettiin takaakierto-niistoa persjätöllä ja ilman (ok), puoli- ja pakkovalsseja (ok) sekä takaakierto-päällejuoksuja (ok) & päällejuoksuja (ok). Eipä ollut yhtään valssia vaan persjättöilemään pääsi monessa kohtaa, mitä olin salaa odottanutkin. Lykky irtosi hyvin hypyille suoraan tai takaakiertoon ja sain hyvin etumatkaa, mille oli käyttöä. Rataa mentiin sellaisissa pätkissä mitä osaamattomuus vaati, ensimmäisellä päästiin peräti 10:lle saakka. Sitten hiottiin osasia ja kokonaista rataa saimme myös kirmata.

Persjätöissä täytyy muistaa ottaa koira mukaan. :) Jos viimeisin ajatukseni ennen persjättöä oli, että olen ajoissa ja huolellinen, kaikki sujui. Jos viimeisin ajatukseni oli kiire, unohdin koiran, sillä päähäni mahtui vain juokseminen, kuten Forrest Gumpille jalkapallokentällä. Rytmityksestä ja koiran esteiden lukitsemisesta sanottiin monessa kohtaa. Yksityiskohtaisempia neuvoja tuli mm. takaakiertoon ja niistoon, näytä kunnolla! 

Periaate on monessa kohtaa: jätä koira suorittamaan estettä ja juokse. Tämä toistui niin usein, että tosissaan alkoi kaduttamaan paksut villasukkahousut oikeiden housujen alla. En yleensä hikoile agilityharjoituksissa, mutta nyt tuli lämmin. 

Huomasi helposti, että J.O. on opettanut monta koirakkoa. Lykynkin ominaisuudet hän nopeasti pani merkille ja kertoi miten kannattaa jatkossa treenata. Koirani sai sai hyvää palautetta hyppytekniikastaan. Se on kuuliainen ohjattava. Kannattaa pyrkiä ohjaamaan sitä edestä. Irtoamista on harjoiteltava lisää.

Oma huomioni: Juoksin kontaktien ylösmenojenkin ajan lujaa, Lykky otti silti hyvin kontaktit. Jes!

Jälkikirjoitus: Takaakierto-persjätöistä tuli mieleeni kauppareissulla se, että muutama viikko sitten Anna Oreniuksen koulutuksessa Lykky ei vielä kunnolla osannut, vaan tuli esteen ohi. Nyt sitä ongelmaa ei ollut. Niin se vuffe kehittyy. Kunpa ohjaajakin.