"Hyvää iltapäivää hyvät koiraurheilun ystävät."

"Ja tervetuloa Heinolaan seuraamaan agilitya. On pilvistä, lämpötila on 12 ja tuulee pohjoisesta. Täällä on kuulemma aina ollut hellekisat, oli ne sitten touko- tai syyskuussa, mutta nyt taika on murtunut ja tässä on takakontista kaivettu pilkkihaalari päälle, jotta tarkenee kuuluttaa. Onneksi välipalaksi voi hakea muurinpohjalettuja.

Seuraamme jälleen Lystin menoa ja siellähän se lähdössä jo odottaakin. Rataa on muutettu minien jälkeen ja siinä on monta putkiansaa, joiden ohjaamista ohjaaja etukäteen kauhisteli. Näin lähdetään matkaan, ensin hyppy, sitten rengas ja keinu. Ja oivoi, Lysti kiirehtii keinulta liian aikaisin pois ja siitä tuomari nostaa kätensä virheen merkiksi. Siitä jatketaan muurilta kiemurahypyille ja samalla on ensimmäinen ansaputki ohitettu. Ohjaaja vekkaa lisää ja saa Lystin u-putken oikeaan päähän. Sieltä kaksi hyppyä ja käännös puomille. Hyvin ottaa Lysti nämä kontaktit. Matka jatkuu putkeen, jonka jälkeen heti on toinen putki, jonne ei mennä. Ohjaaja on jäänyt sivuun, saa Lystin kääntymään. Se ohjautuu hienosti hypylle, mistä putkeen. Ja taas on väärä putkensuu edessä, mutta ohjaaja ottaa puolivalssilla Lystin miltei putken suulta ja saa sen poimittua oikealle tielle. Tästä pitkittäinen hyppy ja A:lle, mistä putkeen. Vielä kolme hyppyä ja maalissa...näin!"

- "No nyt on tulokset esillä. Nollatuloksia tuli 3, Lysti on heti neljäntenä ja aika on hyvä, etenemä 5.15 m/s. Vieressäni on ohjaaja. Miltä tuntuu?"

- "Kismittää tuo keinu tietysti. Olin kyllä Lystin vieressä ja käskytin ihan kunnolla, mutta ei se vaan kestänyt. Muuten meno tuntui hyvältä. Olen tosi ilahtunut noista putkien ohituksista. Siellä oli 4 paikkaa, missä olisi voinut sujahtaa väärään putkeen, mutta niin ei käynyt. Tässä on edistytty."

- "Onnea seuraavalle radalle."

- "Kiitos."

"Hyppyrata on nyt vuorossa. Lysti on taas lähtöpaikalla. Ohjaaja ei tiedä, onko vihelletty ja kysyy sitä tuomarilta. Lähtölupa on, mutta Lysti tulkitsee ohjaajan puheet lähtöluvaksi, mutta onneksi koira ei ylitä lähtölinjaa. Ohjaaja pyytää sen uudelleen lähtöpaikalle. Ja siitä lähtee hyppy, rengas, hyppy ja putkeen. Taas on tämän putken edessä toinen putki, jonne ei mennä, vaan käydään sivulla tekemässä takaakiertohyppy. Lysti uskoo ohjausta ja tekee työtä käskettyä. Tästä u-putkeen ja 3 hypyn kaarrokseen, josta olisi taas suora linja väärään putkeen. Mutta ohjastaja vekkaa ja Lysti tottelee, se on kuin ihmisen mieli! Sieltä viskileikkauksella koira putkeen ja kohta pussiin. Pussista hypylle, kääntö valssilla ja heti perään persjättö. Koira tulee nyt hienosti ja ohjaaja on hyvin edellä. Tässä on kiire takaakiertoon, mikä suoritetaan u-putken edessä. Lysti ei sujahda putkeen, vaan kiertää nätisti hypyn taakse. Ja siitä u-putkeen. Ohjaaja rientää putken toisen pään luo, kääntää Lystiä 180 astetta ja näin aukeaa 3 hypyn loppusuora, missä Lysti oikein kiihdyttää ja näin loikkaa puhtaasti viimeisenä olleen okserin. Se on nollatulos ja pari menee tässä vaiheeksi toiseksi."

"Palkintojenjako on menossa. Pari tuli kolmanneksi ja palkitaan kotimaisella lasikulholla ja puruluulla. Odotan, että omistaja tulee pois palkintojenjaosta. No miltäs nyt tuntuu?"

- "No hyvältä tuntuu. Eipä olla aikoihin palkintopallilla oltukaan. Lysti tuntui hyvältä koko päivän. Se ohjautui, mutta oli silti vauhdikas. Tuntui paljon paremmalta mennä sillä nyt, kun eilen päästiin harjoittelemaan. Ilmeisesti joku allergisoiva kasvi on lopettanut kasvukautensa, koska viikkoon ei olla pidetty tossuja ja tassut ovat silti olleet kunnossa. Nytkin ne ovat moitteettomat, tarkistin ennen ratoja ja niiden jälkeen. Jospa tästä päästään treenaamaan ja varsinkin ulkoilemaan normaalisti."

- "Millaiset on syksyn suunnitelmat?"

- "Treenataan omassa ryhmässä ja ulkopuolisten koulutuksissa ja kisataan, mikäli terveinä pysytään."

- "Hyvää kotimatkaa."

- "Kiitos, samoin."

Laumalenkki ja agility x 3

Viikolla en ollutkaan ryhmätreeneissä, vaan irtolaumalenkillä Marian luona Lykyn kanssa. 2 tuntia seurasin 7 koiran lauman jolkottelua. Opin taas paljon uutta koirien viestinnästä ja siitä, miten ihmisten puhe, katse, liikkeen rytmi, hengitys, siis ihan kaikki, vaikuttaa koiriin. Näitä jatketaan. Tämä kuuluu Projekti Vireen jatko-ohjelmaan.

Tänään kävin katsomassa Saija Mustosen koulutusta jonkin aikaa. Sen jälkeen kävin testaamassa rataa ensin Lystillä. Lysti luki ohjauksiani hyvin ja armahti myöhästelyjäni. Niiston se osaa, vaikkei sitä juuri olla opeteltu. Yhdessä kohtaa valssini taas venähti ja sitä paikkaa treenattiin eri ohjauksilla. Valssi oli paras vaihtoehdoista kääntämään koiraa. Persjättö tuntui itsestäni sujuvalta, muttei kääntänyt Lystiä tarpeeksi.

Sitten kokeili seurakaverin kelpietä, joka on nopea eikä katso niin suopeasti huonoa ohjausta tai myöhästelyä kuten Lysti. Olen kuvitellut, että lyhytlaukkaisempi koira on helpompi ohjata kuin pitkälaukkainen, mutta joudun syömään sanani. Lyhyellä laukalla pääsee niin lujaa (ja ehtii väärään suuntaan), ettei silmät pysy perässä. Onneksi sain Marjalta asiantuntevia neuvoja ja saatiin hyvääkin pätkää. Mm. tällekin koiralle kuuluu näyttää hidastukset - ja olla ajoissa. Koira on kyllä osaava. Kokeillaan uudelleenkin.

Sen jälkeen otin Lykyn. Aluksi teetin puomin ja A:n ylösmenoja pallolla palkaten. Radan ohjaamisessa koira tuntui tutulta. Sekin osaa niistomerkkauksen. Teki hyvää rataa. Radan tuoksinassa ylösmenokontaktit oli siinä ja siinä. Otin niitä vielä lopuksi erikseen 1-2 esteen takaa. Jos heristän kädelläni ikään kuin siinä olisi lelu, koira täppää. Yritän merkata ylösmenoja niin pelkän käskytyksen lisäksi. 

Kuva yhdeltä sateiselta mökkireissulta.

Ilta-agilitya

Päivällä, pitkästä aikaa, jumppautin molempia jumppapallolla. Lisäksi nostelin ristikkäiset jalat molemmilta 40 x. Lysti tahditti nostoja hamuamalla ranteitani sitä mukaa, kun vaihdoin jalkoja. 

Illalla kurvasin hallille molemmat koirat seuranain.

Lysti

• Keppilähetyksiä: Jos ohjaan sulkukulmaan ulkopuolelta, koiruus menee herkästi toiseen väliin. Jos jaksan pitää ohjauksesta kiinni tarpeeksi pitkään, Lysti menee oikeaan väliin. Itsenäistä keppien hakemista täytyy siis kehittää - ja pitää myös huoli, etten itse ohjaa kakkosväliin.
• Radan tynkää tehtiin myös. Takaakierto marekovicilaisittain sujui hyvin. 
• Keinulla Lysti uskalsi edetä loppuun, vaikka jäin taakse. Rohkea Lystikki!
• Hyppyjen leijeröinti ei kyllä onnistunut.
• Puomilla olisin treenannut ylösmenoja, mutta Lysti ei ostanut ylösmenoideaani. En jaksanut hinkatakaan. (Pitäisi, tiedän.)

Lykky

• Aluksi vireen lasku narupalloa vilauttamalla. Koira hypnotisoitui heti. Palkaksi hyppy ja lelu.
• Puomin ylösmenoa ruoka- ja pallopalkalla. Sen jälkeen, kun Lykky oli nähnyt pallon, se söi ruuat, mutta tuijotti koko ajan taskua sillä silmällä, että tuon minä haluan. Uskoin koiraa ja palkkasin sillä. A:n ylösmenot sujuivat hyvin myös putken kautta. Keinun ylösmenolle Lykky on aiemmin osunut pelkällä keinu-käskyllä. Eipä osu enää. Gnaaah. Gnymph.
• Keppilähetyksiä eri kulmista, Lykky oli näissä varman oloinen.
• Kokeilin Lykyllekin marekovicilaisen, ei ongelmaa. 

Tiedoksi: Jos tietokoneen hiiren sisällä valokennon edessä on koirankarvoja, tekstin maalaaminen on tosi vaikeaa.

Luontoretki

Löysin lähikunnan luontopolun (Orrainpolku), jota teki mieli lähteä kokeilemaan jo kesemmällä. Oli vaan niin helle, että siinä ei olisi ollut järkeä. Lykyn kanssa en ole ikinä millään pidemmällä luontolenkillä käynytkään. Lystin kanssa kävin aikoinaan kahdesti Repovedellä ennen kuin selkä hajosi.

Sunnuntaina lähdimme vähän ex-tempore. Mukaan otin kameran, litran KevytOloa, Lykylle litran possunsydämen keitinlientä ja 2 välipalapatukkaa. Jätin juotavat autolle. Jos polku on 9.4 km, ajattelin pärjääväni ilman tankkausta. Kartan mukaan polku menee kirkkaan vesistön rannalla, joten tiesin Lykyn saavan sieltä juotavaa. Karttaa en tullut tulostaneeksi, mutta tietokoneen näytöltä piirsin vähän mutkia keltaiselle liimalapulle. Mukanani oli siis vain kameralaukku ja 2 välipalapatukkaa. :D Eihän mulla ole normaalilenkilläkään mitään mukana.

Lykyllä oli vetovaljaat, jotka istuvat sille parhaiten. En antanut vetää kuin pahimmat ylämäet. Juurakkoiset polut ja etenkin pitkospuut olivat tosi liukkaita sateiden jäljiltä.

Polku oli hyvin merkattu. Punaisia täpliä oli puissa 10-15 metrin välein ja kylttejä tiuhaan. Tajusin alkumatkasta, että eksyminen ei voi olla mahdollista enkä harmitellut kartan puutetta sen enempää. Ilma oli yllättävän lämmin, 20 astetta ja aurinko paistoi miltei koko ajan. Polku kulki metsän siimeksessä, joten liian kuuma ei tullut. Riitti, että raotin takin vetoketjua. 

Mustikoita oli älyttömästi. Luulin, että mustikka-aika on mennyt, mutta nämä mustikat eivät siitä välittäneet. Ne olivat makeita ja sormenpään kokoisia. Hompsin niitä suuhuni kävelyn lomassa. Jos paikka olisi lähempänä, olisin tänään käynyt sieltä poimimassa sangollisen mustikoita.

Hyvin oli hiljaista. Yksi seurue ohitettiin. Hiljaisuus oli tämän paikan ehdoton plussa, sitä lähdin metsään hakemaankin. Toista oli Repovuorella, jossa eka kerralla kuljin osan matkaa hanhenmarssia muiden turistien seassa.

Suurin nähtävyys oli Luotolahden vuori ja siltä aukeavat maisemat. Muuten polku kulki tavallisessa metsässä. Tiirasin sopivia uimapaikkoja, mutta vuoren vieressä ranta oli niin jyrkkä ja lohkareinen, että Lykky olisi satuttanut itsensä. Laavulla oli iso laituri ja pikkulaituri. Jälkimmäiseltä Lykky pääsi uimaan ja juomaan.

Tässä kohtaa oli kävelty 1,5 tuntia. Jatkoimme vielä jonkin matkaa polkua pitkin, kun tulimme risteykseen, missä polkua pitkin lenkki olisi jatkunut 3 km, mutta vierestä alkoi hyväkuntoinen metsätie. Onneksi oli kännykkä mukana, jolla sain kartan auki. Sen perusteella tie vei suoraan parkkipaikalle. Koska jalkoihini koski (ei ollut kamalan fiksu veto lähteä rasitusvammaisilla jaloilla tuonne) ja oltiin jo parhaat palat nähty, käveltiin tietä pitkin autolle. Ratkaisu tuntui oikealta. 

Tasan kaksi tuntia kesti meidän reissu. Autolla juoma maistui Lykylle mainiosti. Join itsekin pari kulausta, mutta en voi sanoa, että olisin ollut janoinen. 

Olen nykyisin surkea pakkaamaan, ahdistun jo ajatuksestakin enkä halua lisäkantamisia. Siksi lyhytkestoinen reissu sopii meille parhaiten. Lystiä olin ottamassa mukaan, mutta lirissä olisin ollut, jos se olisi alkanut linkata. Tiirasin tuolla käärmeitä sillä silmällä ja tuumiskelin, että mitäs sitten tehdään, jos kyy puree. Onneksi yhtään luikeroa ei nähty. 

Olen tosi tyytyväinen, että reissu heitettiin. Mitään yltiöhuikeaa se ei tarjonnut, mutta sain sen rauhan, liikunnan ja Lykky-reissun, mitä olin kaivannut. Viikonloppuisin ei monta tilaisuutta tule, vapaaviikonloppuja ei (agilitylta) juuri ole eikä sopivia ilmoja, saati, että fysiikkanikaan kestäisi. Tämä retki oli niitä juttuja, että jos et nyt lähde, niin milloin sitten. Että haluatko vanhainkodin kiikkustuolissa katua tehtyjä vai tekemättömiä asioita. 

Ulkotreeniä lisää

Treenasin molempien koirien kanssa ulkokentällä.

Lysti

• Hiottiin puomin ylösmenoja, joista on tullut nyt virheitä. 
• Treenattiin muutama tiukka käännös.
• Pujottelussa harjoiteltiin "ulkopuolelta" lähettämisiä. Ei koira erehtynyt kertaakaan, vaikka kulmat olivat vaikeita. 
• Pituudella 180 asteen käännökset olivat kaikki hyviä. Viime kisoissa koira hylkyradan jälkeen hyppäsi pituuden sivusta ulos.

Lykky 

• Aluksi laskin vireen lelua heiluttamalla. Tällä kertaa ei ollut edes viehettä, vaan liinan päässä ollut lussupallo. Toimi silti. Pidin samaa lelua myös etäpalkkana. 
• Puomin ja A:n kontakteja ruoka- ja lelupalkalla. Meni pitkään hyvin, mutta joka kerta hommaa vaikeuttaessani teki ekalla virheen. Sitkeässä on toiminnan uudelleenkirjoitus. Mutta kun tekee ajatuksella, täppää upeasti oikeaan kohtaan, vaikka juoksen edellä. Olisiko taas tullut 20 toistoa?
• Vahvistin myös alastulokontakteja, joissa oli torstaina haparointia, kuten nytkin. 
• Kepeillä ei ongelmaa.

Lopuksi lutrattiin muutaman metrin levyisellä kirkkaalla purolla. Koirat saivat juoda ja jäähdyttää itsensä. Sitten käveltiin metsässä hissukseen. Ei hassumpaa!

Selässä ei ilmeisesti ole tarpeeksi, koska jalkojeni vanhat rasitusvammat ovat vaivoinani. Siksi viime sunnuntain kisoissa menin vain kaksi rataa kolmen sijaan. Huomiset Lystin kisat peruin samasta syystä - tosin perumista vahvisti viime sunnuntain päätös säästellä nyt sen tassuja. Säästän samalla itseäni tassustressiltä. Olen laiskotellut tossujen pukemisessa ja käyttänyt Lystiä metsäpoluilla ilman tossuja. Toivon, että tassut karaistuvat sopivasti, mutta säästyisivät allergiaoireilta. Jälkimmäisten putkahtelu ei olisi ihme, koska koira on allerginen myös maaperähomeille. Uusien allergiatestien tuloksia odotellaan vielä. 

Lykky kirmaa kuivaa maata karkuun häntä pystyssä.

Ulkotreeni

Parina päivänä on keskitytty ulkoiluun ja kuntoiluun.

Tänään pidettiin ryhmätreenit eka kertaa ulkokentällä ja oli hyödyllistä. Ratana oli Lahikaisen Marjan tekemä kakkosluokan rata. Ensin mentiin kisamaisesti, sitten hiottiin. Lykyn kanssa olisi tullut hylkäys. Erehdyin jostakin syystä A:n jälkeen väärälle puolelle ja ohjaus meni pipariksi.

Huomiot:

• Lykky tuntui eka radalla ihan kisakoiralta. Se menee lujempaa ulkona kuin sisällä. Lisää ulkotreeniä!
• Se kääntyy edelleen hyvin, kun näytän ajoissa. Tiukassa käännöksessä yhden käden merkkaus on parempi kuin levahtava valssini. Mulle merkkaus on luontevampi ja Lykky kääntyy sillä paremmin.
• Alastulokontakteilta koiralla on kiire. Niitä rauhoitettiin.
• Puomille tuli monta hyvää ylösmenoa radan osana. A:lle myös. Pari kertaa piti paikata. Lopuksi palkkasin hyvistä kontakteista erikseen.

Minulla oli Lystikin mukana. Harjoittelin molempien kanssa kentän laidalla rauhassa olemista. Molemmat kiihtyivät alkuun, rauhoittuivat kiellolla. Hengailua on harjoiteltava lisää.

Lopuksi käytiin ryhmälenkillä: 1 kelpie, 1 bc, 1 irlanninterrieri, 3 belgiä (joista 2 omaani). Arvostan tätä ryhmämme tapaa. 

When life gives you lemons, make lemonade.

Piti kaivaa vanha sanonta otsikoksi. SAGI myönsi parakilpailuoikeuden. Eli voin jatkossa osallistua para-agilitykilpailuihin ja -koulutuksiin. Hyvää on se, että myönsi. Huonoa on se, että olen taas yhdellä mittarilla mitattuna virallisesti raihnainen.